Puzzle Dimensionin idea on harvinaisen yksinkertainen: kentällä vierivällä pallolla on kerättävä kentästä kaikki siellä lojuvat kukkaset ja samalla väritettävä pikselöitynyt maailma normaalisti laattojen yli rullailemalla. Tämän operaation jälkeen sitten vain rullaillaan takaisin maaliin. Helppoa kuin heinänteko? Kaikkea muuta.
Kentissä liikutaan usein monella eri tasolla sekä molemmin puolin laattoja. Suurimmat ongelmat liittyvätkin useimmiten ihan silkkaan navigointiin ympäri tasoja. Mistä pudottautua turvallisesti alas, mistä taas kierähtää ylösalaisin roikkuvien kukkien kimppuun ja niin edelleen. Lisää hämmennystä soppaan aiheuttavat vaihtelevantyyppiset laatat. Jäälaattoja pitkin liukuessa ei voi pysähtyä eikä kääntyä, grillilaatoille ei ole toista kertaa astuminen ja vaikka mitä.
Pääsääntöisesti viihdyttävän pelimekaniikan ja hyvän kenttäsuunnittelun vastapainona monessa kentässä ratkaisumalleja on tasan ja ainoastaan yksi, jos jokaisen laatan haluaa kentästä värittää. Toisaalta ongelmaulottuvuudessa ei kello raksuta eikä stressi paina, joten kenttien ratkaiseminen on pidemmän päälle todella rentouttavaa ja tyydyttävää puuhaa. Pelattavaakin piisaa hintaan nähden todella paljon, sillä kenttiä on pitkälle toista sataa ja peli käy varsin haastavaksi jo ensimmäisen parinkymmenen tason jälkeen. Toisinaan vaikeustaso äityy suorastaan turhauttavaksi, kun edessä on mitä absurdein kenttävänkyrä. Uusia kenttiä kuitenkin avautuu eteen tasaista tahtia ja usein liian vaikean kentän voikin jättää huoleti muhimaan uutta aivomyrkyä helpompaa tasoa ratkoen.
Vuosi sitten julkaistuun PC-versioon verrattuna PS3-versio on täysin identtinen, mitä nyt resoluutio ei pärjää PC:n terävimmille tarkkuuksille. Vuoropohjainen "laatta kerrallaan" -ohjaus sopii pelin rentoon luonteeseen kuin nakutettu ja on ristiohjaimella pelattuna omimmillaan. Kesähelteen paahtaessa Puzzle Dimension on juuri sopivan lupsakkaa ratkottavaa, eikä hintakaan päätä huimaa. Testaa itse ja usko!