Star Fox 64 3D

Star Fox 64 oli yksi suosikkipelejäni Nintendo 64:lla, joten olin positiivisesti varautunut pelin paluuseen uudelle alustalle. Odotin malttamattomasti, mitä kaikkea lisukkeita Nintendo oli saanut mukaan - verkkomoninpeliä, uusia pelimuotoja tai jopa lisätehtäviä. Ikävä kyllä sain pettyä. Mitään mainitsemastani ei mahtunut mukaan.

Pohjimmiltaan peli on edelleen toimiva kokonaisuus. Pelaaja ohjastaa lentoalusta eteenpäin läpi vihollisia täynnä olevien putkimaisten kenttien. Joissain kohdissa kenttä avautuu pieneksi avoimeksi taistelutantereeksi, jossa voi lentää minne haluaa. Pääseepä Fox McCloudin roolissa pelaaja muutamassa kentässä ohjaamaan myös tankkia ja sukellusvenettä, mikä piristää menoa. Kentät ovat mukavan vaihteleva, ja vaikka pelin ikä näkyy klassisissa välivideossa jopa koomisin tavoin, on pelaaminen hauskaa.

Star Fox sopiikin kenttiensä puolesta mainiosti kannettavalle. Osuudet ovat sopivan mittaisia pyrähdyksiä. Pelihän ei itsessään ole kovin pitkä. Läpäisyyn kuluu vain puolitoistatuntinen, jonka aikana suoritetaan seitsemän eri tehtävää. Monet näistä haarautuvat vaikeampaan tai helpompaan suuntaan riippuen siitä, onnistuuko tiettyjen tavoitteiden täyttämisessä. Kaikkiaan tehtäviä on 16 kappaletta, joten eri kenttäyhdistelmiä riittää runsaasti. Kun pelattavuus on kunnossa ja lentely hauskaa, pelaa kenttiä mielellään vielä uudestaan huippupisteiden ja niistä palkittavien mitalien toivossa.

Ikävä kyllä uudelleenjulkaisussa Nintendo on jälleen mennyt sieltä, missä aita on matalin. Moninpeli löytyy neljälle pelaajalle, mutta se toimii vain lähiverkossa. Netin puolelle ei pääse, eikä pistepotteja voi myöskään vertailla minkäänlaisissa listoissa tai tilastoissa. Download play sentään löytyy, joten kaverit pääsevät pelaamaan, vaikka eivät pelikasettia omistaisikaan.

Star Fox 64 3D:n ainoa uusi pelimuoto on Score Attack. Vaikka pisteitä on kiva metsästää, ominaisuus ei oikeastaan tarjoa mitään oleellista lisää normiyksinpeliin. Muut lisäominaisuudet rajoittuvat puolestaan lähinnä gyroskooppiohjaukseen, jonka avulla Arwingiä voi ohjata liikuttamalla itse laitetta. Ohjaus toimi kohtuullisesti, mutta pelaaminen oli huomattavasti vaikeampaa. Ohjausmallin hankaluutta kompensoimaan mukaan on kylläkin lisätty helpompi vaikeustaso. Vanha kunnon tattiohjaus oli silti huomattavasti tarkempi ja käytännöllisempi, joten muutaman kokeilun jälkeen gyro-ohjaus jäi unholaan. Lisäksi tietysti 3D:tä ei oikeastaan pysty käyttämään gyron kanssa, sillä 3D edellyttää laitteen pitämistä vakaana.

Ulkoasultaan peli on hyvää värikästä perustasoa. Efektejä on tuunattu jonkin verran Nintendo 64 -ajoilta, mutta peli ei tarjoa audiovisuaalisella puolella mitään sellaista, mikä ansaitsisi suurta suitsutusta.

Star Fox 64 3D on lähestulkoon raivostuttava tapaus. Sinänsä se on erinomaisen hauska peli, mutta uudelleenjulkaisu huokuu hukattua potentiaalia ja uudistukset ovat niin laiskoja, että konkarin tekee mieli repiä hiukset päästä. Ristiriitaisesti peli on silti 3DS:n parhaimmistoa, ja Star Fox -tulokkaille sisältö on riittävä. Jos peli kuitenkin on ennestään tuttu, en sitä täysihintaisena suosittelisi. Nintendo, vähän yritystä nyt!