Suomi
Gamereactor
arviot
Turrican Flashback

Turrican Flashback

Neljä hurjaa turrikaania

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Manfred Trenzin kehittämä Turrican-pelisarja on monen ammoisina aikoina Amigalla pelanneen muistoissa varsin lämmin läikähdys. Muistan itsekin jauhaneeni turkasen vaikeaa, mutta viihdyttävää, toimintatasoloikkaa hampaat irvessä koulun ATK-luokan Amiga 2000:lla, mutta koskaan kovin pitkälle pääsemättä. Siitä huolimatta jo pelkkä sana "Turrican" tuo mieleen monta kaunista muistoa nuoruuden ajoilta.

Ensimmäinen Turrican oli itse asiassa alkujaan Commodore 64 -peli, vaikka itsekin kuvittelin pitkään sen olevan Amigan yksinoikeuksia. Joka tapauksessa kokoelmassa mukana oleva versio on juurikin Amigan 16-bittinen versio. Turrican on taustatarinaansa myöten ehtaa ysäriä. Turrican itse on kiukkuinen biomutanttitaistelija, jonka tehtävänä on ampua ja loikkia tiensä läpi Alterra-nimisen maailman. Tarinalla ei oikeasti ole juurikaan väliä, sillä toiminnan aikana sitä ei edes huomaa.

Ensimmäinen nostalginen kosketus Turricaniin oli juuri niin armoton kuin muistinkin. Armoa ei tipu, kun yksikin onneton hirviönrääpäle saattaa imaista turrikaanin koko elämäpalkin yhdessä hujauksessa. Nopean tempon sijaan eteneminen onkin suunniteltava huolella, sillä johtuen pelin alkuperäisestä resoluutiosta vastaan tulevia vihollisia ei yleensä näe kovinkaan pitkälle etukäteen.

Turrican FlashbackTurrican FlashbackTurrican Flashback

Tämän lajityypin pelejä tietysti julkaistiin ysärillä niin poskettomia määriä, että joukosta erottuminen oli hankalaa. Turricanilla oli onneksi muutama ässä hihassaan. Siinä missä yleensä tämän genren pelit olivat amok-juoksua vasemmalta oikealle, Turricanin kartat ovat laajoja sokkeloita täynnä salaisuuksia siellä täällä. Toki ideana on edelleen vain selviytyä kentän alusta loppuun, mutta karttoja on opeteltava tosissaan seikkailussa edetäkseen. Kuolema luuraa kaikkialla, ja lisäelämät ja aseet tulevat todella tarpeeseen.

Vaihtuvien tuliluikkujen ohella Turrican osaa muutakin kuin ampua. Yksi vinkeimmistä ideoista on Metroid-henkinen pallo, jonka avulla voi nopeasti kieriä hankalista kohdista pakoon (tai uusiin ongelmiin) ja etsiä salaisuuksia. Pallon lisäksi Turricanilla on arsenaalissaan suunnattava säde, jolla on näppärä hankkiutua pienemmistä örmyistä eroon yhdellä huitaisulla, sekä ruudun vihollisista tyhjentävä pommi. Genrensä edustajaksi Turricania voi pelata monella tavalla, sillä erikoisominaisuuksia ei tarvitse välttämättä käyttää missään vaiheessa peliä.

Turrican FlashbackTurrican FlashbackTurrican Flashback

Turrican oli iso hitti, osin varmasti kiitos upean ulkoasunsa ja Chris Hüelsbeckin unohtumattomien musiikkien. Jatkoa oli saatava, ja sitä tulikin vain vuotta myöhemmin. Turrican II: The Final Fight on monella tavalla "vain" enemmän sitä samaa kuin edeltäjänsä, mutta viilatummin. Kakkosen ohjaus on asteen verran skarpimpaa ja kentätkin loogisempia kokonaisuuksia. Kakkosen myötä Turricania sai myös uusille alustoille, kuten lievästi sanoen epäonnistuneelle CDTV:lle. Ykkösen tapaan jatko-osa on ehdottoman tiukkaa, mutta viihdyttävää pelattavaa edelleen, jonka ainoa merkittävä heikkous on ykkösen tapaan nanosekunnissa tyhjenevä elämäpalkki.

Kakkosen jälkeen Turrican-kokoelma tekee mielenkiintoisen hyppäyksen. Paketissa mukana oleva Sega Mega Driven Mega Turrican julkaistiin nimittäin myös Amigalle sarjan kronologiaa jatkavana Turrican III:na. Mega Turrican on tästä paketista edelleen oma lempparipelini. Sädease on saanut kyytiä, tällä kertaa turrikaani on saanut arsenaaliinsa Bionic Commando -henkisen tarttumiskoukun, jolla on kätevä heilahtaa rotkojen yli ja kiipeillä ylöspäin. Kahteen edeltäjäänsä verrattuna Mega Turrican on myös vaikeustasoltaan hieman hellempi, mutta turpiin peli antaa huolella siitä huolimatta. Megassa toimii kaikki. Grafiikat venyttävät Mega Drive -teknologian äärimmilleen, kentät ovat erinomaisia, kontrollit entistäkin tiukemmat ja musiikit huippuluokkaa. Jos kokoelmaa ei halua pelata läpi ykkösestä kolmoseen, Mega Turrican on suositeltava aloituspiste.

Kokoelman viimeisenä pelinä mukana oleva Super Turrican onkin sitten jo vähän väsyneempi esitys. Tuotanto on edelleen laadukasta kiireestä kantapäähän, mutta uusia ideoita ei esitellä lainkaan, peli on myös ihan käsittämättömän lyhyt ja Turrican-mittapuulla helppo. Aiemmin peliä pelaamatta naputtelin läpi noin puolessa tunnissa, kuitenkin kokoelman pikatallennus-toimintoa hyödyntäen. Vaikka kyseessä onkin edelleen hyvä peli, Super Turrican on muihin kokoelman peleihin verrattuna todella laiskaa jälkeä.

Turrican FlashbackTurrican FlashbackTurrican Flashback

Kokoelmana Turrican Flashback on ihan hyvä, vaikka parempikin se voisi olla. Vinkeänä yksityiskohtana pelit voi pelata läpi pikatallentaen ja aikaa taaksepäin kelaten, jolloin pelit ovat läpäistävissä myös tavallisen kuolevaisen kourissa. Tällöin kokoelmasta ei kuitenkaan tipu ainuttakaan saavutusta plakkariin. Palkintoja kerätäkseen pelit tulee pelata puristisen alkuperäisinä. Jokainen peli sisältää myös alkuperäiset huijauskoodit käytettäväksi, vieläpä hauskan DOS-ajoista muistuttava .txt -tiedoston kera. Kuten arvata saattaa, huijaritkaan eivät saavutuksia saa.

Isompi ongelma on paketista puuttuvat pelit. Todellista museokokemusta varten esimerkiksi ensimmäisen pelin C64-versio, Super Turrican 2, sekä vaikkapa Game Boy -pelit olisivat olleet oleellinen lisä. Miksei myös Turrican III ja kakkosen Universal Soldier -nimellä tunnetut konsoliporttaukset. Luultavasti näitä on haluttu pantata toista kokoelmaa varten, mutta kun kokoelmalla jo nyt on hintaa rapeat 30 euroa, puuttuvat pelit ovat todella iso miinus etenkin, koska Super Turrican 2 on ykköstä huomattavasti parempi peli.

Turrican FlashbackTurrican FlashbackTurrican Flashback

Teknisesti jälki on toki laadukasta, ja pelit ovat emuloituna täysin alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Mikään ei töki eikä pätki, ja ohjaus on jokaisessa pelissä täydellisellä mallilla. Löytyypä joukosta myös muutama mukava grafiikkafiltterikin. Mutta missä ovat vaikkapa pelien kansitaide tai ohjekirjat? Turricanin loiston vuosista on yli 25 vuotta aikaa, joten oheismateriaalin puuttuminen harmittaa. Isoin harmitus on erillisen musiikkisoittimen puute. Hüelsbeckin musiikkeja ei nimittäin voi todellakaan ylistää liikaa, ne ovat helposti aikakautensa parasta pelimusiikkiosaamista. Siksipä biisit olisi ollut mukava pistää pelistä taustalle vaikkapa ruoanlaiton ajaksi. Näitä kuuntelee nimittäin todella mielellään ilman peliäkin.

Turrican Flashback on ihan hyvä, mutta puutteellinen kokoelma erinomaisesta pelisarjasta. Tällaisenaankin kokoelma palvelee pahinta Turrican-nälkää, mutta pieni kolotus vatsan pohjalle silti jää. Etenkin hintaansa nähden kokoelman olisi pitänyt tarjota enemmän.

07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Neljä erinomaista peliä täydellisesti emuloituina, Hüelsbeckin maagisen mainio ääniraita, pelit ovat vanhentuneet arvokkaasti
-
Liuta puuttuvia pelejä, kokoelmana hieman keskentekoinen, sisältöön nähden kova hintalappu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.