Suomi
Gamereactor
arviot
Cyber Shadow

Cyber Shadow

Kaksiulotteista retro-cyberpunkia Suomesta

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Ninjat ovat aina siististi cool ja kun sellaiset yhdistetään cyberpunk-henkiseen maailmaan, viileysmittari tärähtää katosta läpi, ainakin periaatteessa. Suomalaisen Aarne Hunzikerin kehittämä Cyber Shadow onneksi onnistuu tässä yhdistelmässä hienosti samalla esikuviensa suuntaan nöyrästi kumartaen.

Selkeimmät inspiraationsa Cyber Shadow on saanut NESin Ninja Gaiden -peleistä. Varjoninja loikkii ja huitoo vihollisia hyvin tutun oloisen liikesarjan turvin, ja Ninja Gaideninsa pelanneilla olo onkin varmasti heti kättelyssä kuin kotonaan. Toki muualtakin on ajatuksia poimittu, ja päällimmäisinä itselleni tulee mieleen kasibittiseltä ajalta muun muassa Shatterhand, Blue Shadow, Castlevania, Batman ja Mega Man. Runsasmääräinen viittailu voisi johtaa omaperäisyyden puutteeseen, mutta Cyber Shadow hoitaa näiltä osin tonttinsa todella tyylikkäästi, ja onnistuu olemaan varsin tuoreen tuntuinen kokonaisuus.

Jo pelkästään tiukasti kenttiin sidottu ja vasemmalta oikealle etenevä rakenne tuntuu jopa virkistävältä poikkeukselta nykyisen metroidvania-invaasion keskellä. Pieniä vaikutteita on kuitenkin tästäkin genrestä otettu. Kentistä löytyy salaisuuksia, jotka saalistamalla päähahmon energia- ja erikoisliikemittarit kasvavat. Uusia liikkeitä opitaan matkan varrella pomohirviöt kaatamalla ja vanhoihin kenttiin voi palata näiden avulla puuttuneita salaisuuksia etsimään. Pakko näin ei kuitenkaan ole tehdä ja pelin voi hyvinkin läpäistä vain uurtamalla eteenpäin kenttä kerrallaan.

Tämä on mainos:
Cyber ShadowCyber ShadowCyber ShadowCyber Shadow

Vajaan kymmenen tunnin mittainen seikkailu on jaksotettu erinomaisesti. Jokainen kenttä esittelee uusia vihollisia ja mekaniikkoja, joiden ansiosta meno pysyy tuoreen tuntuisena alusta loppuun. Samalla myös vaikeustaso nousee tyylikkään tasaisesti alun suhteellisen leppoisasta menosta loppupään harmaita hiuksia aiheuttavaan nihilismiin. Vaikeustaso ei kuitenkaan ole epäreilua, kiitos pätevän kenttäsuunnittelun. Jokainen vihollinen on aseteltu niin, että keinot ohipääsemiseksi ovat aina olemassa, mutta kun meno muuttuu paniikinsekaiseksi kiireeksi karkuun, aivot eivät välttämättä ensimmäisillä yrityksillä tajua ilmiselvintä ratkaisua.

Etenemistään voi helpottaa tarkistuspisteiltä ostettavilla esineillä. Nämä vaihtelevat ympärillä pyörivästä kuplasuojasta aina taitopisteitä jakavaan vekottimeen. Periaatteessa idea on yrittää pohtia, tarvitseeko laitosta heti välittömästi, vai pitäisikö rahavarat sittenkin säästää edessä odottelevaa pomohirviötä varten. Itse tosin onnistuin etenemään ensimmäisen puoliskon niin livakasti, että lopussa rahaa oli taskut pullollaan, eikä kulutusstrategiaa joutunut sen kummemmin miettimään. Tietysti jos kolikkonsa pistää heti kättelyssä menemään, loppupuolella ei varmasti ole itku kaukana.

Cyber ShadowCyber ShadowCyber ShadowCyber Shadow
Tämä on mainos:

Tarkistuspisteisiin liittyy myös pelin selkein moite, ne ovat nimittäin sijoiteltu aivan miten sattuu. Yleensä välimatka tarkistuspisteeltä toiselle ei ole kovinkaan pitkä, mutta hei, miksi ihmeessä kirjaimellisesti kertaakaan uuden kentän alkuun ei ole laitettu tarkistuspistettä? Koska peli etenee kuolema kerrallaan ja vaikeat paikat uudestaan yrittämällä oppien, nyt aivan liian usein takaisin hankalaan kohtaan päästäkseen joutuu kelaamaan edellisen kentän loppuhuoneita uudestaan tai muuten vain palaamaan turhan paljon takaisinpäin läpihuutojuttu-ruutuihin. Parempi sijoittelu virtaviivaistaisi pelikokemusta erittäin paljon, nyt jokainen kuolema on todella turhauttava kokemus.

Tiettyjä asioita vaikeustasoon nähden olisi voinut myös miettiä uudestaan. Kontrollit ovat sinänsä priimaa ja kuolemasta saa syyttää pääsääntöisesti vain itseään. Mukaan on kuitenkin pitänyt ympätä Ninja Gaidenista ja Castlevaniasta tuttu taaksepäin tumpsahdus osuman sattuessa, mikä puolestaan johtaa todella usein äkkikuolemiseen piikeissä tai tyhjyydessä. Toinen moite on ärsyttävän lyhyt osuman jälkeinen näkymättömyys, eli speedrun-sanastolla i-frame. Kun ruudulla on vähänkään enemmän vihollisia, vihusta toiseen kimpoilu on arkipäivää ja epäonnistunutta yritystä on todella vaikea koettaa pelastaa. Vaikka Cyber Shadow ei lajityyppinsä vaikeimpia pelejä olekaan, aivan liian usein se vaatii täydellistä suoritusta etenemiseen.

Cyber ShadowCyber ShadowCyber ShadowCyber Shadow

Ongelmat pelisuunnittelussa harmittavat, sillä vielä alkupuoliskolla Cyber Shadow on parhaita lajityyppinsä edustajia pitkään aikaan. Kasibittinen estetiikka on hienoa katsottavaa, kenttäsuunnittelu rokkaa, kontrollit toimivat juuri niin kuin pitääkin ja taustalla pauhaava musiikki on kiireestä kantapäähän erinomaista jälkeä. Loppua kohden mieli kuitenkin mustuu enemmän. Tarkistuspisteiden sijoittelu ja osuman jälkeinen kimpoilu pudottavat mielipidettä pelistä välittömästi alaspäin ja se, mikä tuntui ensimmäisen kolmen tunnin ajan silkalta nirvanalta, on viimeisen kolmen tuntinsa aikana todella turhauttava kokemus.

Siitä huolimatta Cyber Shadow on suositeltavaa pelattavaa. Kuten mainittu, tuotanto on viimeisen päälle timanttia ja retroilu ei nojaa pelkkään nostalgiaan. Riittävän pitkällä pinnalla tästä riittää hupia pitkäksi aikaa. Ja kukapa tietää, ehkä mainitut ongelmat pelisuunnittelussa korjataan myöhemmin päivityksellä. Silloin Cyber Shadow nousisi helposti yhdeksi koko genrensä kärkituotteista. Nyt se on "vain" mainio ja viihdyttävä retrotasoloikka.

HQ
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Upea visuaalinen suunnittelu, hyvä kenttädesign, mainiot kontrollit, erinomainen musiikkiraita
-
Tarkistuspisteiden sijoittelu on kehnoa, osuman jälkeinen turhauttava kimpoilu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä