The Cursed Crusade

Pelin tarina alkaa vuonna 1198. Kolmas ristiretki on päättynyt ja samaisella reissulla katosi myös toisen päähenkilön Denz de Baylen isä. Kaiken lisäksi miehenalkua riivaa outo kirous, joka saa hänet ajoittain näkemään suorastaan helvetillisiä näkyjä. Onneksi miekkosen ei tarvitse yksin kärsiä vaivastaan, sillä hän törmää matkoillaan espanjalaiseen rikolliseen Esteban Noviembreen, jonka ristinä ovat myös samaiset infernaaliset näyt. Kaksikko päätyy lopulta osallistumaan neljännelle ristiretkelle, jonka aikana he toivovat löytävänsä Denzin isäukon ja parannuskeinon heitä raastavaan kiroukseen.

The Cursed Crusade luottaa veriseen toimintaan. Pelin aikana mätkitään sadoittain vihollisia kumoon erilaisilla aseyhdistelmillä, eikä näistä turpakäräjistä puutu hurmetta. Aseita löytyy useita erilaisia ja kaikki taistelukentällä lojuvat tappovälineet ovat noukittavissa. Näitä todella tarvitaan, sillä astalot lakoavat nopeasti käytössä. Jokaisella aseella tai aseiden yhdistelmällä on omat iskusarjansa, joita voi kehittää pelin aikana kertyvillä kokemuspisteillä. Itse pidin eritoten miekan ja nuijan yhdistelmästä, sillä siitä tuntui löytyvän tarpeeksi tuhovoimaa. Puolustamiseen yhdistelmä taipui huonosti, mutta se ei menoa haitannut sillä viholliset sai lanattua todella nopeasti kylmiksi. Vastustajia voi myös kurmottaa maastosta löytyvillä kiintopisteillä, mutta jostain syystä niiden käyttäminen on hankalaa. Vihulaisen voi esimerkiksi nujertaa kertaheitolla potkaisemalla tämän kaivoon. Valitettavasti potkua voi yrittää vain ajoittain, eikä pelaajalle tule missään vaiheessa selväksi mitä sen onnistumiseksi vaaditaan. Yritin ensin mätkimällä pehmentää vastustajia, mutta se ei auttanut asiaa. Tämän jälkeen kokeilin tyrmäysiskua, joka tainnuttaa vastustajan, mutta sekään ei toiminut. Yksinkertaisesti peli vain jossain vaiheessa antaa pelaajalle mahdollisuuden näihin lopetusliikkeisiin, mutta niiden toimimiseen ei todellakaan kannata luottaa. Vaikka nämä ympäristön ansat toimivat siis miten sattuu, on nujakoiminen kokonaisuutena viihdyttävää. Varsinkin aseyhdistelmien liikesarjojen opettelu ja erilaisten lopetusliikkeiden metsästäminen on mukavaa puuhaa.

Yksin ei taisteluissa tarvitse nujakoida, vaan mukana kulkee aina joko tekoälyn tai kaverin ohjaama hahmo. Tekoäly osaa suurimman osan ajasta seurata uskollisesti pelaajan hahmoa ja niittääpä tuo siinä sivussa myös muutamia vihollisiakin. Välillä tosin seinä tai jokin muu kavala este saattaa osoittautua liian kovaksi palaksi ja kaveri juuttuu siihen kiinni. Meno muuttuu heti paljon maukkaammaksi jos tekoäly heivataan ulos kuviosta ja tilalle istutetaan oikea ihminen. Kaverin kanssa voi pelata joko samalta sohvalta tai netin välityksellä. Moninpeli täyttää tehtävänsä, mutta sen toteutus on hieman kömpelö. Jokainen pelisessio täytyy erikseen tehdä, joten toinen pelaaja ei voi hypätä mukaan milloin huvittaa. Ratkaisu harmittaa, sillä nykyisellään tällainen järjestelmä tuntuu kovin vanhanaikaiselta.

Toteutukseltaan peli heiluu keskinkertaisen ja välttävän rajamailla. Hahmomallit näyttävät läheltä katsottuna lähinnä puunukeilta ja välivideoiden animaatiot ovat todella tönkköjä. Lisäksi välivideoissa henkilöt tupsahtelevat välillä esiin tyhjästä, eikä ole mitenkään tavatonta, että kiinni olevan portin väärälle puolelle joutunut henkilö vain repäistään oikealle puolelle. Pelin tiimellyksessä tällaisia epäkohtia olisi helpompaa katsoa läpi sormien, mutta varta vasten tehdyissä videoissa tällaisia mokia ei saisi olla. Eivät kaikki asiat pelissä kuitenkaan osu silmään vain negatiivisessa mielessä, sillä taistelujen animaatiot ovat pääosin sulavia ja julmia lopetusliikkeitä löytyy reilusti. Äänipuolella kaikki muu on mukiinmenevää paitsi ääninäyttely. Repliikit kuulostavat siltä kuin ne olisi käyty vain pikaisesti lukaisemassa paperilta, eikä niissä ole mukana tippaakaan tunnetta.

The Cursed Crusade vaikuttaa paperilla viihdyttävältä peliltä, mutta valitettavasti se on julkaistu pahasti viimeistelemättömänä. Se olisi voinut olla ihan hyvä peli enemmällä hiomisella, mutta tällaisenaan siitä löytyy liikaa pelikokemusta verottavia virheitä. Arvosanan ei kannata kuitenkaan säikäyttää, sillä etenkin kaverin kanssa pelattuna peli on oikein viihdyttävää mäiskimistä.