Suomi
Gamereactor
arviot
Hood: Outlaws & Legends

Hood: Outlaws & Legends

Idea on hyvä, mutta toteutus ontuu pahasti.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Ideana Hood: Outlaws & Legends on loistava. Robin Hood joukkioineen kapinoi korkeita veroja vastaan varastamalla rikkailta. Tekoälyn ohjaamat pahikset vahtivat aarteita, ja tiimityö on avain varkaudessa onnistumiseksi.

Idea on siis mahtava, ja monella tavalla peli tuntuisi kuin minulle tehdyltä: olen sitä mieltä, että kavereiden kanssa co-op-hengessä pelaaminen on paras tapa pelien kokemiseksi. Samalla on tietenkin tärkeää, että kaikki osa-alueet yhdistyvät hyväksi kokonaisuudeksi. Sumo Digital osaa tehdä hyviä pelejä, joten periaatteessa kaiken pitäisi olla paikoillaan.

Hood: Outlaws & Legends

Sumo Digitalin versio Robin Hoodista on sellainen, että se voisi olla lainattu Assassin's Creedista. Maid Marian muistuttaa kovasti Assassin's Creed Valhallan naispuolista päähenkilöä tatuointeineen, Tooken hiustyyli vetää vertoja tunnetuille jalkapalloilijoille, ja ainoastaan Little John näyttää järkevältä (joskin hänkin tuo mieleen enemmän WWE-painijan keskiaikaisen rosvon sijasta).

Hood: Outlaws & Legends on puhtaasti verkkopeli, jonne sukeltamista edeltää pakollinen opastusosio. Kokeiltavina ovat kaikki neljä hahmoa kykyineen. Jo tässä vaiheessa alkaa ilmassa olla ongelmia. Ohjaus ei tunnu kovinkaan hyvältä, ja tekoälyn ohjaamien vastustajien käyttäytyminen tuntuu suorastaan satunnaiselta. He myös kävelevät ympäriinsä toistaen samoja lauseita uudestaan ja uudestaan.

Hood: Outlaws & Legends

Taistelumekaniikasta puuttuu kekseliäisyyttä, eivätkä taistelut tunnu rullaavan eteenpäin. Varsinaisen pelin ryöstökeikat on jaettu useaan osaan. On päästävä kohteen luokse, varastettava se, päästävä pakopaikkaan ja ladattava saalis ajoneuvon kyytiin pakoa varten. Pelaajan tiimi ei kuitenkaan ole yksin. Jostain käsittämättömästä syystä samassa pelissä on toinen ihmisten ohjaama identtinen tiimi Robin Hoodin taistelijoita yrittäen varastaa saman kohteen samaan aikaan. Pelaajien on siis taisteltava toisiaan vastaan tekoälyn lisäksi.

Mukana on eräänlainen keskusmaailma kokon ympärillä, jossa voi huoltaa omia hahmojaan, ja valita lähteä tehtävälle. Jo lähtöruudussa on selvää, ettei kokonaisuus voi toimia satunnaisessa seurassa ilman aktiivista kommunikointia. Ja suurin osa pelaajista ei puhu verkossa mitään.

Hood: Outlaws & Legends

Verkkopelit siis alkavat usein sillä, että kaikki tiimikaverit ryntäävät kuka mihinkin suuntaan. Ketään ei tunnu kiinnostavan se varsinainen aarrearkku. Yksi vetää vartijoiden huomion puoleensa aiheuttaen hälytyksen, toinen tulee mukanani jääden seisomaan näkyville (jolloin oma hahmoni pääsee hengestään) ja se viimeinen kokee pelaavansa Team Slayeria Halossa. Asiaa ei auta sekään, että ottelun käynnistymisessä kestää pitkän aikaa. Niin ja ihmisiä tulee ja menee keskeneräisissä otteluissa kuin nakkikioskilla ikään. Pisteenä iin päällä oletusarvoisesti konsoli- ja PC-pelaajat ovat yhdessä samoissa peleissä. Moinen tietenkin antaa tällaisessa pelissä ison edun PC-pelaajille.

Mukana on seuranhakujärjestelmä, mutta en ymmärrä, mitä se oikeastaan tekee. Järjestelmä nimittäin saattaa yhdistää lvl 1 -pelaajan samaan otteluun lvl 60 -pelaajan kanssa. Näin ollen kokeneet ketut osaavat paitsi kentät ulkoa, he ovat myös päivittäneet omille hahmoilleen yhtä jos toistakin etua. Tämä johtuu siitä, että kalliin erikoisversion ostaneet pääsivät linjoille kolme päivää muita aiemmin. Ratkaisun seurauksena vasta julkaisussa linjoille saapuneilla on edessään pitkä ja raskas taival, sillä aluksi he ovat pelkkää saalista korkeammalle tasolle ehtineille pelaajille.

Toisin sanoen pelinautinnon keskeinen edellytys on, että etsii kolme hyvää kaveria seurakseen. Mikäli vastustajat ovat suunnilleen samalla taitotasolla, on luvassa ajoittain hyviäkin matseja. Ensimmäistä kertaa ymmärrän, miksi tekoälyn ohjaamat hahmot eivät havaitse pelihahmoani pitkässä heinikossa tai seinän takaa. Tunteena on, että joka puolella on vihamielisiä pahiksia, ja heitä on hankala havaita. Jos sattuu pahiksen löytämään, voi sellaisen merkata muiden samassa joukkueessa pelaaville näkyville. Niin ikään aarteen kuljettaminen turvaan voi ajoittain olla hyvinkin jännittävää. Olkoonkin, että lyömäaseilla tehtävästä taistelusta puuttuu vaadittava sujuvuus.

Hood: Outlaws & Legends

Valitettavasti tällaisia mukavia otteluita ei tullut vastaani kuin viitisen kappaletta. Suurimman osan ajasta pelaaminen on turhauttavaa. Välitallennuspisteet on sijoiteltu kummallisesti, tekoälyn ohjaamat pahikset ovat ärsyttäviä ja välillä tapahtuu satunnaisia asioita, jotka tuhoavat peli-ilon kokonaan. Aina uuden ottelun loputtua haluaa lopettaa pelaamisen kokonaan sen sijaan, että haluaisi ottaa vielä yhden kierroksen. Ajatuksena on ollut, että kentät ja tapahtumat varmistavat, ettei koskaan ole tylsää tai samanlaista kuin aiemmin. Tässä ei onnistuta, vaan kaikki tuntuu nähdyltä jo muutaman pelitunnin jälkeen.

Hood: Outlaws & Legendsissa on muutamia kiinnostavia kenttiä, ja sitä olisi mukana nähdä enemmän jossain toisessa paremmassa pelissä. Tai ehkä sellaisessa moninpelissä, joka ei pakota kisaamaan toisia pelaajia vastaan. Lisäksi peli rullaa kyllä kauniisti 60 ruutua sekunnissa. Harmillisesti Hood: Outlaws & Legends ei missään nimessä saavuta täyttä potentiaaliaan.

05 Gamereactor Suomi
5 / 10
+
Älykäs idea, kiinnostavat kartat, hiiviskely on hauskaa
-
Huono tekoäly, huono seuranhaku, satunnaisessa seurassa pelaaminen on vaikeaa, kankea ohjaus
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.