Suomi
Gamereactor
arviot
Olympic Games Tokyo 2020: The Official Video Game

Olympic Games Tokyo 2020: The Official Video Game

Digitaalisissa olympialaisissa ei ole järin hauskaa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Niin kummalta kuin se kuulostaakin, Mario ja Sonic ovat hallinneet olympialaispelien genreä jo pitkään. Putkimiehen ja siilin urheilutuokiot ovat olleet niin pätevää pelattavaa, että varsinaisille lisenssipeleille ei ole ollut ilmeisesti tarvetta. Edellisestä virallisesta olympiapelistä on nimittäin niinkin kauan kuin 13 vuotta, Pekingin 2008 -kisojen saadessa virallisen pelinsä. Nyt Tokion olympialaisten kohdalla tilanne muuttuu.

Paitsi että ei muutu, ainakaan sen osalta, etteikö Marion ja Sonicin peli olisi valovuoden edellä oikeastaan kaikessa mahdollisessa. Tokyo 2020 on nimittäin melkoisen heikko esitys.

Lajivalikoimaa katsellessa ajattelee väkisinkin, että Sega on pyrkinyt kuvaamaan olympialaisten nykyaikaista monipuolisuutta. Perinteisten kenttälajien ohelle on tuotu joukkueurheilua, pyöräilyä ja vaikka mitä. Ongelmaksi muodostuukin eri osa-alueiden tasapaino. Kenttälajeja on joukossa vain viisi kappaletta ja uintilajeja kaksi. Loput 21 eri lajista edustavat muita osa-alueita.

Kenttälajit ovat pelattavuudeltaan tuttua nappien naputusta ja onnistuvat tehtävässään hyvin. Myös uintilajit ovat viihdyttäviä, etenkin 200m sekauinti, joka vaatii strategiaa ja rytmiä onnistuneeseen suoritukseen. Harmi kyllä muut lajit ovat sitten sekalaisempi sakki.

Segalla on pitkä historia takanaan arcade-pelien kehittäjänä, minkä vuoksi on hämmentävää, miten huonoja osa lajeista on. Niinkin mainiosti aiemmissa peleissä toteutettu jalkapallo on Tokyo 2020:ssa kummallista, tökkivää tahmausta, josta ei saa hupia irti millään. Baseball on vain tylsää, kuten on myös tennis ja nyrkkeily. Judossa sentään on jotain ideaa. BMX-pyöräily olisi muuten hauskaa, mutta sitäkin vaivaa monen muun lajin tavoin tahmaava ohjaus ja epätarkkuus. Tekoälyä vastaan on hankala pärjätä, kun isoin paini käydään ohjaimen kanssa.

Pieleen menneiden lajien lista on siis pitkä, jopa seinäkiipeily on lähinnä raivostuttavaa tökkimistä ohjaintikkujen kanssa. Vähän yllättäen lempparilajeiksini nousivat rugby ja rantalentopallo, jotka ovat toteutettu todella hyvin ja viihdyttävästi. Molemmissa on havaittavissa Segan arcade-historian taikaa ja näitä pelaisi enemmänkin.

Enempää ei vain valitettavasti tarvitse pelata, sillä Tokyo 2020 on todella suppea sisällöltään. Yksinpelaajalle tarjolla on vain kultamitalin tavoittelu erillisissä lajeissa ja siinä sitten se. Ei turnauksia, ei olympialaispelimuotoa, ei mitään. Lajeja pelaamalla aukaistaan vähän turhan oloisia vinkkejä lajeihin ja saaduilla pisteillä ostetaan hassun hauskoja pukuja digitaaliatleetille.

Moninpeli on sentään ihan hauskaa joko saman ruudun ääressä tai netin ylitse. Verkkopelaajia vain on todella vähän ja ne muutamat aktiiviset ovat vähän turhankin taitavia. Ei sillä, että lajit varsinaisesti innostaisivat harjoittelemaan.

Tokyo 2020 on yllättävänkin murheellinen esitys, ottaen huomioon miten erinomaisesti Mario ja Sonic ovat tämän tontin hoitaneet. Kapea lajivalikoima, tahmea ohjaus ja sisällön puute ovat syntilistan pahimmat jäsenet. Mikäli olympiaurheilua kaipaa, kannattaa napata joku Mario & Sonic -peli, tai jopa oma ikisuosikkini, Capcomin Gold Medal Challenge '92 NESille.

Olympic Games Tokyo 2020: The Official Video Game
Olympic Games Tokyo 2020: The Official Video Game
Olympic Games Tokyo 2020: The Official Video Game
04 Gamereactor Suomi
4 / 10
+
Osa lajeista hauskaa pelattavaa
-
Rajoittunut lajivalikoima, tahmeat kontrollit, todella vähän sisältöä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.