Ennen kuin Sonic the Hedgehog sai Nintendon ja Mariot puntit tutisemaan kunnolla 1990-luvun alussa, SEGAn ensimmäinen yritys haastaa putkimiesloikat oli hahmo nimeltä Alex Kidd. Pääasiassa Master System -konsoleilla nähdyt hyppelyt olivat sekalaista sorttia vaihdellen ihan mukiinmenevästä turhauttavan kehnoon. SEGA ei kuitenkaan mitä ilmeisemmin ole halunnut unohtaa Alexia ja niinpä hahmon ehkäpä parhaana muistellusta pelistä, Miracle Worldista on tarjolla nyt nykyaikaan päivitetty versio.
Alex Kidd in Miracle World julkaistiin alunperin niinkin kauan aikaa sitten kuin vuonna 1986. Omana aikanaan Miracle World sai erinomaisen vastaanoton, kriitikot kehuivat peliä vuolaasti ja peli liikkui kauppojen hyllyltä kuluttajille mukavalla vauhdilla. Vaan niin on vettä virrannut maailman joissa noista ajoista ja nyt Alex Kidd kohtaa Marion sijasta aivan uuden haastajan - tai paremminkin haastajat - nimittäin lukuisat muut retrohtavat tasohyppelyt.
DX-versio sisältää uudet grafiikat, mahdollisuuden pelata loputtomilla elämillä ja muutaman uuden kentän. Kuoleman koittaessa jatkomahdollisuus on valittavissa heti, eikä koodeja enää tarvita. Kaikki muu on ennallaan ja vanhat grafiikatkin löytyvät vain napin painalluksen takaa. Lisäksi läpäisyn jälkeen pelattavaksi aukeaa alkuperäinen peli itse, sekä pomotaistelujen harjoittelumuoto.
Uusi graafinen ilme miellyttää todella paljon, kuten myös ääniraita. Koska ero vanhaan on nähtävissä vain napin painalluksella, kehityksen kehittyminen on helppoa nähdä. Vanhassa ulkoasussa on oma charminsa, mutta kieltämättä peli oli aikoinaan yksinkertaisen näköinen jopa Marioon verrattuna.
Miracle World oli vaikea jo aikoinaan ja sitä se on edelleen. Suurin syy pelin heittämään haasteeseen on aivan liian liukas ja siitä huolimatta tarkkuutta vaativa ohjaus yhdistettynä paikka paikoin aivan todella turhauttavaan kenttäsuunnitteluun. Etenkin loppua kohden vihollisten ja palikoiden sijoittelua kiroaa aivan tosissaan. Harjoittelu tekee tietysti mestarin, mutta joissain ratkaisuissa ei vain ole mitään järkeä.
Ongelma on tavallaan korjattu loputtomien elämien mahdollisuudella, mutta mieluummin olisin nähnyt päivitetyn ohjauksen. Loputtomien elämien avulla peli menee kyllä läpi ja loppuu ennen aikojaan. Vajaa pari tuntia ja homma on paketissa, taitavamman pelaajan käsissä pelattavaa on alle tunniksi. Classic Mode ja Boss Rush lisäävät elinkaarta hieman, mutta varsinaista syytä palata pelin pariin ei ole. Muutama uusi kenttä ei siis pidennä pelikokemusta tarpeeksi.
Alex Kidd in Miracle World DX on ristiriitainen tapaus. Pelin parissa kasvaneille kokemus on varmasti riemukkaampi kuin itselleni, joka loikkasi SEGAn talliin vasta Sonicin myötä. On tavallaan hyvä, että alkuperäisestä ohjauksesta ja kenttäsuunnittelusta on pidetty kiinni, mutta toisaalta koska Classic Mode löytyy avattavana, peruspeliä olisi pitänyt päivittää enemmän nykypäivään. Tällaisenaan peli on toki uskollinen alkuperäiselle tuotteelle, mutta samalla myös harmillinen esimerkki siitä, miten jotkut pelit eivät vain kestä aikaa. Lisäksi se osoittaa kivulaasti sen, miksi Alex Kidd ei pärjännyt taistelussa Marioa vastaan.