Sega Superstar Tennis

Itse pelaaminen näytetään vain yläruudulla ja alaruutua käytetään pistetauluna. Pelihahmot ovat tästä johtuen aika pieniä, sillä kokonaisen tenniskentän mahduttaminen yhteen ruutuun ei ole helppoa. Sumo Digital on kuitenkin onnistunut siinä hyvin, sillä grafiikka on terävää ja selkeää. Äänien puolella ei ole mitään erityistä mainittavaa, vaan kaikki on toteutettu tasaisen tyylikkäästi. Musiikit ovat pirteitä, mailat mäjähtelevät tyydyttävästi palloon osuessaan ja hahmot päästävät pieniä huudahduksia kaatuillessaan.

Pelissä on valittavana 16 hahmoa Segan peleistä ja jokaisella pelaajalla on tietty pelityyliin vaikuttava ominaisuus. Sonic on nopea, Aiai lyö korkkiruuvin kieroja kierteitä ja niin edelleen. Lisäksi jokaisella hahmolla on oma Supertähti-tilassa tehtävä erikoislyöntinsä.

Peliä voi ohjata joko näppäimillä tai kosketuskynällä. Kosketuskynää käytettäessä pelaaja ei voi vaikuttaa lyönteihinsä mitenkään, vaan peli valitsee aina itse tilanteeseen sopivan lyönnin. Lisäksi kosketuskynää käyttäessä joutuu pelattaessa turvautumaan intuitioon, sillä kynää liikutellaan pistetaulun päällä. Jonkinlainen alaruudussa näkyvä kartta olisi helpottanut tilannetta huomattavasti, sillä pelihahmoa oli välillä vaikea saada juuri oikeaan paikkaan. Näppäimillä pelaaminen on taas aivan toista maata, sillä niillä pelaaminen on toteutettu todella hyvin. Lyönnit lähtevät helposti ja tarkasti. Kontrollit iskostuvat helposti mieleen ja yläkierteet, pysäytyspallot ja kohopallot lähtevät pian selkärangasta. Hyvin pelatessaan pelaaja voi aktivoida olkanapeista Supertähti-tilan. Tällöin lyönnit muuttuvat hahmosta riippuen mitä kummallisimmiksi väkkyröiksi, joiden ennakoiminen on hankalaa. Supertähti-tila ratkaisee usein ottelut, sillä pisteen tekeminen on tällöin helppoa. Pisteen saamisen tai muutaman iskun jälkeen hahmo palautuu normaaliksi.

Peliä voi pelata joko turnauksina tai yksittäisinä otteluina ja niitä voi pelata kaksin- tai nelinpeleinä. Nelinpelissä on omalla puolella mukana yksi tekoälykaveri, joka pelaa niin kuin pitääkin. Turnaukset ovat nopeasti ohi ja pian pelin ainoaksi sisällöksi jäävätkin yksittäiset pikapelit. Olisin kaivannut peliin jonkinlaista uratilaa, sillä nyt pelin pelaa nopeasti läpi. Onneksi pelissä voi pelata tavallisen tenniksen ohella myös kahdeksaa Segan vanhoihin peleihin pohjautuvaa minipeliä, joita selvittämällä saa erilaisia bonuksia. Minipelit ovat mukavan erilaisia ja tuovat mieleen mukavia muistoja. Nyt pelaaja pääsee jälleen ohjaamaan ChuChu-hiiriä rakettinsa avulla pelastukseen tai taltuttamaan rikollisia Virtua Squadissa. Ja tämä kaikki hoidetaan luonnollisesti tennismailan ja pallon avulla. Minipeleissä kuullaan lisäksi kyseisten pelien klassikkokappaleita lukuun ottamatta yhtä peliä, jossa soi taustalla Outrun-pelin klassinen tunnusmusiikki.

Pelissä on kuitenkin pari valituksen aihetta. Näistä ensimmäinen on pikkuruinen pallo, jonka lentoradan arvioiminen on välillä hankalaa. Toinen nipotuksen aihe liittyy vaikeustasoon, sillä korkeimmilla vaikeusasteilla pelillä on taipumus huijata. Vastustaja tietää tällöin tarkalleen sen, mihin pelaaja palloa lyö ja pelin rakentamisella ei ole tällöin mitään merkitystä. Kokeilin asiaa pitämällä ohjainta oikealle painettuna ja lyömällä palloa pelkästään oikeaan takakulmaan. Vastustaja istui siellä kuin tatti koko ajan, eikä liikahtanut mihinkään. Testasin asiaa uudestaan ja huomasin, että aina kun painoin ristiohjainta johonkin suuntaan, vastustaja lähti viilettämään ohjaimen suuntaan kuin raketti. Tämä ei olisi niin silmiinpistävää, ellei vastustaja tekisi tätä ennen kuin lyönti on edes lähtenyt. Lisäksi kohopalloille ei löytynyt mitään käyttöä, sillä vastustaja poikkeuksetta palauttaa ne hirvittävän kovalla lyönnillä. Pelaajan kannalta vastustajan vastaavat lyönnit ovat ongelmallisia, sillä niitä ei ehdi millään palauttaa.

Puutteistaan huolimatta Sega Superstar Tennis on hyvä tennispeli, johon kannattaa tutustua mikäli aihe kiinnostaa.