Crush 3D

Muutama vuosi sitten brittikehittäjä Zoë Mode loihti ovelan pulmatasohyppely Crushin PSP:lle. Kyseessä oli varsin onnistunut peli osaavalta kehittäjäryhmältä, mutta harmillisesti se jäi suuremmalta peliyleisöltä huomaamatta. Nyt Sega on päättänyt antaa pelille toisen mahdollisuuden, tällä kertaa Nintendo 3DS:n puitteissa.

Keskeisenä pelimekaniikkana Crush 3D:ssä toimii mahdollisuus vaihtaa 2D- ja 3D-näkymän välillä. Riippuen näkymästä eri esteet katoavat tai ilmestyvät, ja pelaaja voi manipuloida etäisyyksiä. Kun mukana on kaikkiaan viisi erillistä 3D-vinkkeliä (edestä, vasemmalta, oikealta, takaa ja ylhäältä) - ja yhtä paljon 2D-kuvakulmia - pelivaraa löytyy runsaasti. Tämän jälkeen pelaajan on vain tarpeen mukaan litistettävä maailma kaksiulotteiseksi tai kohotettava se 3D:hen päästäkseen eteenpäin. Tämä mekaniikka istuu täydellisesti 3DS:lle.

Esimerkiksi jos maailmaa katsoo ylävinkkelistä ja sen litistää kaksiulotteiseksi, kentän korkeuserot eliminoituvat ja pelaaja voi päästä tasoille, joille muuten ei olisi mitään asiaa. Eri kuvakulmat voivat tuottaa tätäkin hyödyllisempiä lopputuloksia, joten pelissä huomaa alati vaihtelevansa kuvakulmia parhaan ratkaisun löytämiseksi.

Litistyksiä ja kohotuksia selitettään yksinkertaisella tarinalla. Crush on itse asiassa laite, jonka pähkähullu proffa Doccerson suunnitteli mielenhallintaan ja pelkojen voittamiseen. Mutta kuten aina, koe ei mene aivan suunnitelmien mukaan ja koekaniini Danny jää koneen vangiksi. Pelin 50 tasoa haastavat Dannyn pakenemaan pelaajan avustuksella.

Ulospääsyä etsiskellessä peli esittelee vähän väliä uusia jippoja. Aluksi kenttien läpäisy vaatii vain ovien aktivoimisen, mikä onnistuu keräämällä tietyn määrän palloja. Konseptia kuitenkin laajennetaan hiljalleen vihollisin, kytkimin sekä erikoisominaisuuksia kantavin palloin ja palikoin. Näin ollen vaikka kentän voikin nähdä kokonaisuudessaan zoomaamalla mahdollisimman kauas, ratkaisu ei aina ole itsestään selvä.

Pelin pitkäikäisyyttä on pyritty kasvattamaan haastemoodin avulla. Pelimuodossa kenttien läpäisyyn annetaan vain tietty määrä aikaa ja pelaajan käytettäväksi rajallinen määrä litistyksiä. Haastetta pelkäämättömille idea on ihan kiva, ja kyseessä on ainoa sisällöllinen ero PSP-versioon. Turhempi lisäys sen sijaan on mahdollisuus tavaroiden vaihtoon Street Passin kautta, sillä bonusesineet tuovat vain uusia vaatteita Dannylle.

Kokonaisuutena Crush 3D:tä voi suositella lämpimästi. Vaikka peli meni kuin kuuroille korville PSP:llä, pitää pelimekaniikka pintansa varsin hyvin. Niille harvoille, jotka ovat aiempaan osaan tutustuneet, 3D-versio ei kuitenkaan tarjoa pakottavaa syytä hankinnalle. Uudet värikkäät grafiikat saattavat tuntua vanhoista faneista jopa vieraannuttavilta, tosin samaan aikaan musiikit ovat mestarillisia. Pakettiin olisi ehkä toivonut hivenen enemmän uutta, mutta joka tapauksessa spatiaalista hahmotuskykyä kysyvä ongelmanratkonta on mainio lisä 3DS:n kasvavaan pelivalikoimaan.