Godzilla vs. Kong

Jostain syytä kuulun siihen vähemmistöön, joka on pääosin pitänyt näistä uuden polven hirviöelokuvista Godzilla, Kong: Skull Island, Godzilla: King of Monsters ja nyt viimeisimpänä Godzilla vs. Kong. Kaikki tarjoavat hyvin tehtyä isojen olioiden rytinää, ja samalla linjalla jatkaa myös uusin teos.

Aiemmissa elokuvissa Godzilla on maalailtu hyväksi hepuksi, joka suojelee ihmiskuntaa muilta isoilta pahiksilta. Mutta nyt jotain on muuttunut, ja Godzilla alkaa riehumaan. Vastavoimaksi tuotetaan Skull Islandilta jo ikää kerryttänyt King Kong, ja sitten tapellaan. Mutta miksi Godzilla alkoi hyökkimään ihmisiä vastaan? Syy selviää kyllä, ja tietenkin ankarien rytinöiden saattelemana.

Godzilla vs. Kong on melkein silkkaa pauketta alusta loppuun. Melkein koko ajan joku karjuu, huutaa, juoksee tai räjähtää. Tällaisessa elokuvassa keskeistä on tietenkin juuri se mäiske, mutta katsojalle pitäisi antaa edes vähän aikaa tutustua eri henkilöhahmoihin niitä isoja hirviöitä myöten. Näin katsojaa kiinnostaisi edes vähän, mitä näille henkilöhahmoille tapahtuu. Tarina toimii toki näinkin, mutta siihen on asennoiduttava ennen kaikkea omanlaisenaan aivot narikkaan -viihteenä. Muistini mukaan aiemmissa vastaavissa elokuvissa on pohdiskeltu edes vähän hirviöpainia syvällisempiäkin teemoja. Samaa tehdään nytkin, mutta ne muutamat minuutit hukkuvat nopeasti ryskeen alle.

Odotetusti ihmiset ovat lähinnä statisteja, jotka kuljettavat King Kongin Godzillan luo. Tämän jälkeen ihmisten rooli muistuttaa urheiluselostajaa, kun tappelu alkaa. Loppupuolella tähän tulee onneksi muutos, joskin hieman odottamattomalla tavalla. Siinä mielessä painotusta voi luonnehtia onnistuneeksi, sillä eihän tällaista elokuvaa kukaan ihmisten vuoksi katsele. Jo nimi kertoo homman nimen (Godzilla vs. Kong), ja sen pitää riittää.

Toteutus on kaikin puolin niin viimeisen päälle kuin vain toivoa sopii. Kuva on tarkka ja yksityiskohtia täynnä, hirviöt näyttävät uskottavilta ja elokuva onnistuu luomaan vaikutelman, jossa koko maailma on näiden kahden suurikokoisen hirviön leikkikenttänä. Ihmiset ovat lähinnä vain tiellä. Erityisen positiivista on, että värejä käytetään rohkeasti. Aihepiiri huomioiden väripaletti olisi saattanut jämähtää ruskeaan, harmaaseen ja mustaan, mutta onneksi niin ei ole tehty.

Peukku ylös on nostettava myös lisämateriaaleista. Lyhyitä 5-10 minuutin mittaisia katsauksia on peräti tunnin verran. Niissä käydään läpi yleisesti sekä Godzillan että King Kongin historiaa valkokankaalla. Jos siis mäiskivä hirviökaksikko tuntuu jostain syystä hieman etäiseltä, kannattaa lisämateriaaleilla sivistää itseään viihdyttävällä tavalla.

Pidän edelleen Kong: Skull Islandia selvästi nyt menossa olevien hirviöelokuvien parhaana, mutta ei tämä Godzilla vs. Kong viihdyttävyydessä kauhean kauaksi siitä jää.