Jurassic World Evolution 2

Kukapa ei tykkäisi dinosauruksista? Lähes kaikilla lapsilla on jossain vaiheessa elämää dinosaurusvaihe, mutta toisilla tämä vaihe jää päälle vanhemmallakin iällä. Jurassic Park oli monelle 90-luvun nuorelle käänteentekevä elokuva, eikä vuonna 2015 uudelleenkäynnistetty Jurassic World ollut surkeimmasta päästä lisenssielokuvien joukossa.

Elokuvista tehtiin myös jossain määrin keskinkertainen rakentelupeli Jurassic World Evolution. Arvostelupettymyksestä huolimatta peli myös myi hyvin, ja pääsemme sen myötä nauttimaan jatko-osasta. Ja hyvä niin, sillä jatko-osa on kehittänyt konseptia edelleen varsin toimivaksi julkaisuksi.

Jumala loi dinosaurukset, jumala tappoi dinosaurukset. Jumala loi ihmisen, ihminen tappoi jumalan. Ihminen loi dinosaurukset. Kaikki sarjan teokset alkuperäisistä kirjoista elokuviin kertovat ihmiskunnan ylpeydestä, liiallisesta itseluottamuksesta ja lankeemuksesta, kun luomukset kääntyvät tekijäänsä vastaan. Itse olen sitä mieltä, että kyse oli vain tomppeleista tiedemiehistä ja huonosta johtamisesta: minä pystyisin puistonjohtajana parempaan!

Dinosauruspuiston rakentaminen on tehty varsin helpoksi. Dinot rajataan aitauksiin, joiden ympäristö tulee muokata sopivaksi kullekin lajille; kasvissyöjät tarvitsevat rehuja, lihansyöjille taas on syytä pitää tarjolla buffetpöydällinen vuohia. Jotkut ovat laumaeläimiä, toiset taas hermostuvat kilpailevien lajikumppanien läheisyydestä.

Jos dinot eivät pysy tyytyväisinä ruoan tai ympäristön sopimattomuuden vuoksi, lietsoo se levottomuutta. Pienimmillään otukset rähinöivät toistensa kanssa, jolloin murtuneita luita tai muita vaivoja on paikkailtava keskussairaalassa. Tai sitten sähköaidat potkitaan tylysti nurin, jolloin valmiusjoukkojen on syytä olla asemissa asiakastyytyväisyyden säilyttämiseksi.
On vallan harmillista, jos samaan aikaan käynnissä on myrsky, joka katkaisee sähkölinjat ja häiritsee helikopterien lennättämistä. Kaikki on hyvin riippuvaista helikopteritoiminnasta, sillä otukset rauhoitetaan nukutusnuolilla ja kiikutetaan paikasta toiseen helikoptereilla.

Turisteille on mahdollista rakentaa kaikenlaisia Theme Parkista saakka tuttuja lisähuvituksia dinoburgerista huussitiloihin. Myös turvabunkkereita on syytä ripotella sinne tänne, mikäli luottamus aitauksien kestävyyteen herättää kysymysmerkkejä. Itse puiston ja aitauksien suunnittelu on kuitenkin vain puolet huvista, sillä iso osa peliajasta kuluu dinotutkimusta johtaessa.

Käytössä on periaatteessa vain yksi resurssi, raha, mutta yhtä tärkeää on myös tutkijoiden aika. Tutkijat analysoivat fossiileita, avaavat käyttöön uusia dinoja ja teknologioita sekä parantavat haavoittuneet elukat. Heidän aikansa on jatkuvasti kortilla, ja mikäli ylityöllistää, alkavat he kapinoida ja sabotoida toimintaa. Näin ollen heidän lepuuttamisensa on erittäin tärkeää.

Pelimuotoina ovat varsin lyhyt kampanja, elokuvien tapahtumia läpikäyvä kaaostila, erilaisia haasteita sekä hiekkalaatikkomoodi. Kampanja sijoittuu Yhdysvaltoihin, jossa dinosaurukset ovat sijoittuneet elämään vapaasti osaksi luontoa. Tämän vuoksi tutkijat haluavat luoda tieteellisviihteellisen ekosysteemin, jossa pahimmat lihansyöjät noukitaan takaisin aitauksiin, mutta muut saavat jatkaa eloaan rauhassa. Samalla dinotutkimuksen tasoa edistetään rivakasti. Lopulta kyseessä on vain laajennettu opastusosio, mikä osoittautui hieman pettymykseksi pituutensa puolesta.

Kaaostila on mielenkiintoisin, sillä se sijoittuu elokuvien maailmaan. Pelaaja saa elää uudestaan elokuvien tilanteita ja katsoa, olisiko pärjännyt paremmin. Pelaaminen on yhdistelmä vapaata rakentelua tökittynä juonen suuntaan. Haasteiden läpäisyt vaativat jo jonkin verran pelirutiinia, ja viimeisenä hiekkalaatikkotila on kaikkien simulaatiopelien parasta antia.

Hauskasti helikopteria ja ajoneuvoja voi ohjata myös manuaalisesti. Viehätys haihtuu varsin nopeasti varsinkin, kun tietokone käyttää nukutusnuolipyssyä paljon paremmin kuin pelaaja. Siitä huolimatta ominaisuus on varsin hauska ja toimiva. Ensimmäisen persoonan liikkuminen mahdollistaa myös vaikuttavat kuvakulmat lähellä dinosauruksia. Grafiikan osalta Jurassic World Evolution 2 onkin hyvin vaikuttava.

Käyttöliittymä on toteutettu melko loogisesti. Painikkeet ovat riittävän suuria, eikä toimintoja ole piilotettu liian monen klikkaustason taakse piiloon. Hieno juttu, mutta valitettavasti näitä samoja painikkeita pääsee painamaan kovin monta kertaa. Alkuinnostuksen jälkeen näpertely alkaa nyppiä. Generaattorien löpö on jatkuvasti loppumassa ja tohelot elukat kompuroivat tai rähisevät itseään jatkuvasti sairaalakuntoon. Erityisesti lääkintäapu vaatii monta vaihetta. Ensin dino on rauhoitettava helikopterista ammuttavilla nukutusnuolilla, kuljetettava lääkäriasemalle, tutkijoita tulee varata parannusta varten ja lopuksi otus on kiikutettava helikopterilla takaisin aitaukseen. Varsin monta klikkausta, vieläpä jatkuvasti!

Useita outoja logiikkavirheitä mahtuu mukaan. Investoitavat rahasummat ovat varsin suuria, mikä käy sinänsä järkeen. Outoa on kuitenkin se, että kaikki muut kulut on skaalattu samaan suuruusluokkaan. Esimerkiksi tutkijoiden lepuuttaminen maksaa kymmeniä tuhansia ja polttoainetäydennys satoja tuhansia dollareita. Ilmeisesti polttoaine syntetisoidaan fossiileista ja tutkijoiden hermolomabileissä pistetään useampia hotellihuoneita uuteen kuntoon.

Jurassic World Evolution 2 on hyvä peli, vaikka se ei kuulukaan simulaatiopelien parhaimmistoon. Hyvästä yrityksestä huolimatta näpertelyn ongelmat vievät pitkän päälle osan huvista mukanaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että arvokasta lisenssiä on käsitelty rakkaudella. Jo ensihetkistä ja musiikkimaailmasta alkaen tunnelma on kohdillaan ja toteutus ylitti odotukseni. Dinosimulaattori luvattiin, mainio dinosimulaattori saatiin!