Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor
arviot
Stilstand

Stilstand

Sininen hetki Kööpenhaminassa

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
StilstandStilstand

Mielenterveysongelmat ja niiden kuvaaminen ovat nousseet videopelien puolella varsinkin tunnelmallisten indie-julkaisujen puolella kantavaksi teemaksi, ja hyvästä syystäkin niin teeman tärkeyden kuin videopeleihin sisältyvien kerronallisten mahdollisuuksien ansiosta. Videopelien mahdollistama vuorovaikutteinen suhde pelaajan ja pelimaailman välillä tekevät mahdolliseksi sen, että pelaaja voi kokea särkyneen tai horjuneen mielen mustaaman maailman kautta esimerkiksi palkitussa indie-helmi Florencessa vuodelta 2018, ja marraskuun 2021 alkupuolella ilmestynyt Stilstand jatkaa monessa mielessä Florencen jalanjäljissä.

Ida Hartmannin piirrosjälkeä pursuavassa Stilstand-pelissä masentunut nuori nainen yrittää selvitä masennuksesta kööpenhaminalaisen hellekesän keskellä. Pienessä yksiössä seinät meinaavat kaatua koko ajan päälle, kun päähenkilön masennusmörkö kuumottelee nurkissa ja mistään ei meinaa tulla mitään. Stilstand kuvaa hienosti arkirealistisessa pysähtyneisyydessään masennuksen tahmaamaa elämää, jossa kaikki asiat näyttävät uhkaavilta tai toivottomilta. Puhelimen viestisovellusten hapuilevat keskustelut ja televisiossa möykkäävä koronakuumottelu toimivat mainiona ajankuvana muistuttaen Life Is Strange -sarjan peleistä, joissa arkisiin ympäristöihin kätkeytyvät tarinat ja muut pienet vihjeet kertovat hykerryttävän hienovaraisesti omia tarinoitaan ja pelimaailman taustoja. Kakkosluvussa tehty visiitti modernin taiteen museoon ja näytteillä olevaan ilmastoahdistusnäyttelyyn taas uskaltaa kysyä, onko tällä omaan mahdottomuuteensa ja kapitalismiin käristyvällä planeetalla eläminen ollenkaan mielekästä.

Huumori on vaikea laji varsinkin tällaisessa tragikomediassa, mutta masennusmörön kanssa käydyt keskustelut toimivat mukavan luontevana punaisena lankana tarinassa. Hirtehinen huumori siitä, miten märehtivä mörkö saa sankarittaren hautautumaan kotiinsa kerran toisensa jälkeen ei onneksi jää toistamaan itseään, vaan möröllä on tapa tsempata ja patistella sankaritarta ajoittain eteenpäin. Tämän epätodennäköisen duon puhekuplapainotteisessa dialogissa on syvyyttä ja yllättävyyttä, jota seuraa mielellään - vaikka mukana ei olekaan ääneen puhuttuja vuorosanoja. Luontevasti kupla ja ruutu kerrallaan etenevän visual novel -pelin pinnan alla on kuitenkin yllättävää pelimekaniikallistakin syvyyttä, jonka myötä Stilstand saa loppusilauksensa.

Tämä on mainos:
StilstandStilstand

Hartmannin piirrostaide on mainio lisä pelin ulkoasuun, joka etenee visualnovelmaisina sarjakuvaruutuina; sinisellä korostettuja esineitä ja päähenkilöä itseään voi tarinan edistämiseksi liikutella vasemmalla tatilla tai sitten Switchin omalla kosketusnäytöllä. Tarinaa seuraava pelaaja painelee A-namiskalla tarinaa eteenpäin ruutu kerrallaan, ja olin vaikuttunut kuvakerronnan näyttävistä ja vauhdikkaista kuvakulman muutoksista - eteenpäin varsin luontevalla poljennolla posottava tarina ei kuitenkaan jätä pelaajaa pelkästään katsojan rooliin. Stilstand näyttää oikein hyvältä televisiossakin, mutta sarjakuvamaisen yleisilmeen ja lukutavan myötä nautin itse pelistä eniten Switchin omalla ruudulla, jolta silmäilty Stilstand tuntuu lukulaitteen ruudulle levitetyltä laatusarjakuvalta. Stilstandin pää- ja alalukuja voi selailla päävalikon sisällysluettelon kautta, ja paluu kohtaan, johon pelaaminen on jäänyt edellisellä kerralla kesken, onnistuu sekin ongelmitta.

Osaa liikkuvaa kuvaa sisältävistä ruuduista voi vähän käännelläkin, mikä tuo Hartmannin taiteen pelaajan tutkittavaksi entistä tehokkaammin. Todellisia huippukohtia ovat kuitenkin joka luvussa olevat kohtaukset, joissa pelaaja päästetään lyhyen toimintakohtauksen ohjaamaan kännissä ilmassa leijailevaa sankaritarta varsin surrealististen maisemien halki erilaisia esineitä kaadellen; seuraavassa luvussa pelaaja taas ohjastaa treffeillä auton kyydissä sukkuloivaa päähenkilöä, joka keräilee liikenteen seassa sydämiä kiusallisen dialogin kera. Nämä sinänsä yksinkertaiset minipelit olisivat kuitenkin ehkä kaivanneet ajoittain vähän selitystä tai ohjausta kohtauksen alkuun, sillä ne voivat yllättää pelkästään pelin lukemiseen jumahtaneen pelaajan. Toisaalta taas juuri sen takia nämä minipelit ovatkin niin raikkaita ja mieluisia yllätyksiä, joissa ei myöskään voi epäonnistua.

Stilstand on synkistä teemoistaan huolimatta miellyttävä ja laadukas peliyllätys, joka pitää lyhyydestään huolimatta pelaajan koukussaan. Kokonaisuus paljastuu edetessään monipuoliseksi ja persoonalliseksi matkaksi masentuneeseen mieleen unohtamatta huumoria tai toivoa.

Tämä on mainos:
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Persoonallinen visuaalinen ilme, hauskat toiminnalliset minipelit, luontevasti ja yllättävästi etenevä kerronta, tarinan kiinnostavat teemat
-
Opastusten puute hämmentää ajoittain
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä