Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games

Segan ajauduttua tuuliajolle vailla omaa konsoliaan on tavaramerkkejä lanseerattu vanhojen kilpailijoiden alustoille. Sonic on juossut pitkälti alamäkeä uudemmissa seikkailuissaan, mutta vetoapua löytyi Sienivaltakunnan ja olympialaisten sekamelskasta. Virallinen, mutta leikkimielinen Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games asettaa molempien sarjojen tutut hahmot jo kolmatta kertaa kilpailemaan keskenään ja kimpassa yli 50 lajin puitteissa.

Urheiltavaa löytyy reilusti ja mukana on pikajuoksua, uintia, ratsastusta ja montaa muuta mahdollista. Tapahtumat ja suoritukset pysyvät realismin rajoissa, eikä tulipalloilla työnnetä pituutta tai juoksuradalle ilmesty jättimäisiä 360 asteen rinkuloita. Peli käyttää näppärästi hyödykseen kaikkia 3DS:n tarjoamia ominaisuuksia, ja näppäinten sekä styluksen lisäksi ähkitään mikkiin ja liikutellaan konsolia gyroskoopin kera. Simppeleihin lajeihin on helppo päästä nopeasti sisään, mutta laajasta valikoimasta huolimatta ne eivät kestä pitkään tai tarjoa paljoakaan haastetta. Maailmanennätyksiä rikotaan jo parilla yrittämällä ja useimmat lajit ovat muutamassa sekunnissa ohi. Edes kovimmalle lyöty vaikeustaso ei päästä Track & Field -nälkäisiä takomaan konsolin nappeja ja sormiaan sijoiltaan. Monipuoliset ammuntalajit, joissa radan tuulensuunta pitää huomioida ja asetta tähdätään gyroskoopilla, jäivät positiivisimpina mieleen.

Hahmot on jaettu omiin ryhmiinsä eri lajien mukaan, joten omalla suosikillaan ei pääse pelaamaan kuin tiettyjä lajeja. Hahmojen erot ovat vain kosmeettisia, joten Sonicilla ei ole tauriinia tossuissaan eikä Donkey Kong ole hidas voimanpesä. Tänä päivänä yleisiä kolmannen sarjan cross-overeita ei olympialaisissa nähdä, joten Solid Snaken kaltaiset erikoisuudet on tässä tittelissä jätetty huomiotta. Kavereita saa tuoda mukanaan, ja yhdellä pelikortilla voi lähiverkossa mitellä parhaimmillaan neljä pelaajaa. Nettipeli on valitettavasti jätetty pois.

Kisoja voi hikoilla vapaassa järjestyksessä tai tarinalla kerrottuna. Simppeli satu kietoutuu olympialaisiin, joita ulos jätetyt Bowser ja Doctor Eggman yrittävät sabotoida. Sankarimme vastaavat haasteeseen omissa juonikuvioissaan ottamalla kätyreiden kanssa mittaa eri lajeissa milloin mistäkin venytetystä syystä. Vihujen kukistaminen urheilemalla tuntuu periaatteessa väkinäisen tyhmältä, mutta tarina ja välianimaatiot tuovat mukavasti persoonallisuutta muutoin tasavertaisiin hahmoihin. Kerronta on tutun lapsekasta, ja alati hyvää mieltä korostaa pelin pirtsakka ja värikäs ulkoasu hahmojen tutuilla älähdyksillä siivitettynä.

Pelattavaa tarjotaan laajalti, mutta sitä on silti liian vähän. Ajoittain vastaan tulee hienojakin ideoita, joista pääsee kuitenkin nauttimaan vain lyhyen hetken. Haasteen ollessa junnuluokkaa ei kunnon motiivia pelaamiselle tahdo löytyä, mikäli tarina ja keräiltävien natsojen haaliminen eivät tarpeeksi innosta. Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games antaa nuoremmille värikästä ja helposti opittavaa pelattavaa pienissä erissä, mutta vanhemmille se on vain mukava katsaus kilpakumppaneiden nykyiseen yhteiseloon.