Total War: Shogun 2 - Fall of the Samurai

Total War: Shogun 2 palautti pitkällisen reaaliaikaa perinteiseen strategiaan sekoittavan pelisarjan takaisin juurilleen Japanin saarivaltioon. Myrskyisessä Sengoku-kaudessa riitti ruodittavaa, mutta hyvissä ja tutuissa jutuissa on kuitenkin aina se ongelma, että ne ovat kovin tuttuja. Fall of the Samurai tekee nyt vanhasta uutta viemällä toiminnan 300 vuotta eteenpäin, aikakauteen jolloin kansan liikehdintään vastannut keisari ja shogun joutuivat kiistaan Japanin länsimaistumisesta. Kiistasta repesi Boshin-sota, joka jakoi koko valtakunnan kahteen leiriin.

Laiskempi kehittäjä tekisi tällaisen päivityksen vaihtamalla vuosilukua ja lyömällä mukaan muutaman länsimaisen yksikön. Onneksi nyt ollaan Creative Assemblyn kentällä, eikä Total War: Shogun 2 - Fall of the Samuraita kaupata turhaan omana itsenäisenä pelinään. Uusia yksiköitä löytyy, totta kai, mutta muutokset menevät näiden lisäksi syvälle aina pelin perusmekaniikkaan asti.

Kaiken ytimessä ovat modernisaatio ja länsimaalaistuminen, jotka ovat tässä tapauksessa jokseenkin sama asia. Keisari haluaa irtisanoutua shogunin lännelle avokätisestä politiikasta ja puolustaa perinteisiä arvoja, mutta hänkään ei voi estää ajan rattaiden pyörimistä. Modernisaatio aiheuttaa harmistusta kansassa, mutta samalla se tuo mukanaan tehokkaita uusia teollisuudenmuotoja sekä tietysti länsimaista sotakoneistoa. Pelkkien keihäiden kanssa viuhtominen ei ole omiaan tuomaan voittoa taistelukentällä, kun vastapuoli istuu mäellä tykistön ja Gatling-konekiväärien kanssa.

Länsisuhteita voi määritellä paljolti tutkimansa teknologian ja rakentamiensa laitosten kautta, mutta vastaan tulee aika ajoin myös tapahtumia joissa pelaajan täytyy valita kahdesta vaihtoehdosta. Yleensä näissä ovat vaakalaudalla länsimainen edistys ja kansan turvallisuudentunne, ja voipa liian progressiivisesta päätöksestä saada myös muiden klaanien vihat päällensä. Toisaalta liian jäykkäniskainen suhtautuminen länsivaltoihin voi tarkoittaa kauppasuhteiden kariutumista pidemmäksikin aikaa. Kyseessä on siis jatkuva tasapainottelu, jonka tiimoilta joutuu tekemään valintansa varoen. Tämä laajempi diplomaattinen taso on omiaan antamaan pelille tyystin oman fiiliksensä.

Fall of the Samurai on myös taistelukentällä omanlaisensa kokemus. Pelin alussa ollaan paljolti vielä tutuissa ja turvallisissa tunnelmissa, mutta pelaaja saa pian huomata sodan kasvojen muuttuvan. Jatkuvasti lisääntyvät tuliaseet ja länsimaisen sodankäynnin strategiset konventiot luovat kentälle monipuolisen taktisen kuvan. Yksiköt eroavat edelleen kiitettävästi toisistaan, ja esimerkiksi tarkka-ampujat ovat pirteä uusi lisä kentälle.

Maataisteluiden lisäksi Fall of the Samurai panostaa edeltäjäänsä enemmän merisodankäyntiin. Modernisaatio tuo mukanaan rautakylkiset sota-alukset, ja peruspelin puukipot jäävät pian auttamattomasti uuden aikakauden jalkoihin. Erityisesti loppupelissä nämä kelpaavat enää ainoastaan joukkojenkuljetukseen, ja siihenkin vain lyhyillä matkoilla. Paateilla kelpaa nyt tukea maajoukkoja myös varsinaisten taisteluiden aikana, ja harva asia on niin hauska kuin pommittaa linnan puolustajat muuriensa sisälle. Laivaston tykkikeskitykset eivät tosin ole niitä tarkimpia.

Matkat ovat muuten nyt aiempaa pidempiä, koska pelikarttaa on laajennettu sekä etelään että pohjoiseen. Kasvaneita matkoja voi kompensoida rakentamalla rautateitä, joiden avulla joukot siirtyvät todella vauhdikkaasti paikasta toiseen.

Total War: Shogun 2 - Fall of the Samurai ei ole tehnyt mitään valtaisia teknisiä loikkia edeltäjästään. Se näyttää ja kuulostaa edelleen sangen komealta, ja taistelukentällä joukkojen huudot ja tykkien jyly tuovat kohtaamisiin kiitettävän eeppistä fiilistä. Sarjaa vaivaavat tosin edelleen sangen vahvoilla korostuksilla varustetut hahmot, jotka tuntuvat ajoittain lähes parodisilta ja tuovat mieleen vanhojen huonojen aikojen rotustereotypiat.

Pelin tekoäly on käypää kamaa, mutta sitä on ajoittain turhan helppo jallittaa taistelukentällä. Erityisesti linnoituksia puolustaessaan se menee toistuvasti samaan jekkuun, jossa se kiinnittää kaiken huomionsa avoimelle maalle asetettuihin vihollisiin, samalla kun toinen puoli armeijasta kiipeää muurien ylitse tämän selän takana. Tämä korjautuu luonnollisesti, kun kentälle asetetaan ihmisvastustaja.

Tässä on peli jolla on potentiaalia yhdistää kaikki Total War -fanit saman lipun alle. Jotkut tykkäävät miekoista, toiset tuliaseista, ja nyt nämä ovat saatavilla yhdessä paketissa. Pelin kaikilla klaaneilla on omat erikoispiirteensä, joten sillä on huomattavaa uudelleenpeluuarvoa molemmilla puolin rintamalinjoja.

Kyseessä on erinomainen strategiakokemus jossa keskitytään niin korkean tason strategiaan kuin yksikkökohtaiseen säätämiseenkin. Sen pelaamiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, koska etenkin reaaliaikataistelut voivat kestää aimo tovin, ja pelin tahtia voisi muutenkin kuvata verkkaiseksi.