Suomi
Gamereactor
ennakot
Assassin's Creed Shadows

Assassin's Creed Shadows vaikuttaa tällaiselta neljän tunnin pelaamisen jälkeen

Käytin tuntikausia vaellellen muinaisessa Japanissa läiskien maahan pahiksia Yasukena, ja iskien varjoista Naoena.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Menneen vuoden aikana on paljon puhuttu Assassin's Creed Shadowsista. Siitä asti, kun peli esiteltiin maailmalle kunnolla elokuvallisen trailerin voimin alkuvuodesta 2024, ei kestänyt kauankaan ennen kuin kritiikkiä alkoi ilmaantua. Julkinen keskustelu muuttui pian yhteneväksi tarinaksi jopa silloinkin, kun vaikuttava ja mittava pelattavuutta näyttävä video maailmalle annettiin kesäkuussa. On liian maltillisesti sanottu, että keskustelut pelin ympärillä muuttuivat myrkyllisiksi, ja tästä varmaan johtuu osittain se, että julkaisua lykättiin marraskuulta helmikuulle.

Tiedämme, ettei se ollut loppu lykkäyksille, sillä julkaisua on nyttemmin lykätty 20. maaliskuuta saakka. Lykkäys, joka Ubisoftin mukaan mahdollistaa kehittäjiä hiomaan ja tekemään parannuksia, joita pelaajat ovat vaatineet. Läpinäkyvyydelläkin on silti helppo välittömästi olettaa, että peli on pahoissa vaikeuksissa, kun sitä kohtaa kaksi lykkäystä vain muutaman kuukauden kuluessa, mutta onneksi voin kertoa, että Assassin's Creed Shadows vaikuttaa olevan muodostumassa hyväksi. Näin sanon neljän tunnin pelikokemuksella ison pelisarjan uusimman osan parissa.

Ennen yksityiskohtiin paneutumista aloitan sanomalla, etten aio kommentoida Japanin todenmukaisuutta, jonka Ubisoft pelissä meille esittää. En ole koskaan käynyt Japanissa, en ole asiantuntija Japanin kulttuurissa tai historiassa, eikä minulla ole tietoa hienouksista, joilla simuloidaan tarkasti 1500-luvun Japania. Mutta sen voin sanoa, että Ubisoftin luomassa maailmassa on kaikki merkit ja tunnetut rakennukset ja uskonnolliset tunnukset ja niin edelleen, että voin uskoa pelin sijoittuvan Japaniin. Neljän tunnin jälkeen tunsin imeytyneeni maailmaan, jonka Shogun niin kauniisti esitti viime vuonna, ja minulle, joka en sanonut mitään (tai edes välittänyt), miten Britannia esitettiin Assassin's Creed Syndicatessa ja Valhallassa, sillä olenhan itse britti, voin sanoa, että kaikki, mitä haluan Assassin's Creed -peliltä, on se, että se aloittaa kertomalla olevansa fiktiota, mutta todellisten tapahtumien innoittama.

Tämä on mainos:

Ja näin, se tapahtumapaikka. Assassin's Creed Shadows sijoittuu 1500-luvun Japaniin suurin piirtein siihen aikaan, kun Oda Nobunaga kävi sotia yrittäen vakiinnuttaa asemansa Japanin hierarkiassa. Jälleen kerran, jos on katsonut Shogunin, tuntuu tilanne tutulta. Kuitenkaan tämä ei ole se koko tarina, sillä ennakkoistunnossa oli kaksi osaa: esittely päähenkilöistä Yasuke ja Naoe aikana, jolloin Yasuke oli Nobunagan rinnalla, ja Naoe eli parasta shinobin elämäänsä. Ja sitten on loikka eteenpäin ajassa, kun Nobunagan kuoleman jälkeen Yasuke ja Naoe tekevät yhdessä työtä. Suurin osa ennakon ajasta oli tätä jälkimmäistä jaksoa, joten en ole varma, miten Nobunagalle kävi, ja miten Yasuke ja Naoe yhteen päätyivät. Mutta se ei ole kovin tärkeää tämän ennakon kannalta.

Mikä on tärkeää huomata, on että Ubisoft näyttää panostavan suuresti tarinaan ja dialogiin tavalla, jossa aiemmat pelit ovat usein kompastelleet. Tarinassa näyttää olevan paljon poliittista värettä ja puhinaa siellä keskiössä unohtamatta lukuisia salaisuuksia ja käänteitä. Kyseessä on Assassin's Creed -tarina, missä ollaan salamurhaamassa ihmisiä, koska he ovat pahoja. Shadowsin ytimessä on muutakin, ja monet keskustelut (joista osa esitetään ihan dialogivaihtoehtojen kera) osoittavat tämän hyvin. Mukana on henkilöhahmoja, joiden kohtalosta pelaaja välittää aidosti, ja joista haluaa kuulla, mikä ei aina ollut asian laita esimerkiksi Odysseyssa tai Valhallassa.

Ja vaikka näin onkin, niin tehtäköön se selväksi, että tässä on Assassin's Creed sellaisena kuin voi odottaa. Maailman suunnittelu ja pelattavuus tuntuvat tutuilta. Taiteellinen tyyli, majakkapaikat, taistelu, käyttöliittymä, kysymysmerkit kartalla, kompassi, sivutehtävät ja niin edelleen. Koko hoito huokuu modernisoitua Assassin's Creediä, johon on totuttu sitten Originsin saapumisen. En vastusta moista, mutta siinä on huonot puolensa. Kartan aukaiseminen ja kysymysmerkkien näkeminen tuotti pettymyksen, eikä asiaa auta sekään, ettei maailma ole niin vuorovaikutteinen kuin voisi toivoa. On kuitenkin sanottava, että ruukun rikkominen ja ruoan leviäminen kadulle, tai vesimelonien hajoaminen kappaleiksi on kaunista katsottavaa. Fysiikkamallinnus on hauska. Ja kyllä, on mahdollista lisätä eläytymistä vähentämällä kysymysmerkkejä kompassissa, mutta se ei aseta Shadowsin avointa maailmaa rinnan Elden Ringin Lands Betweenin tai The Legend of Zelda: Tears of the Kingdomin Hyrulen kanssa. Kyseessä on Assassin's Creedin avoin maailma niin hyvässä kuin pahassa.

Onneksi mukana on muitakin muutoksia tarinan ohella. Taistelu ja hiiviskely ovat selvästi aiempaa vaikeammin hallittavia. Viholliset ovat nopeampia, hyökkäyksiltään vaihtelevampia ja monimutkaisempia ja jopa reagoivat paremmin pelaajan hyökkäyksiin. Taistelu rullaa sujuvammin, ja selvästi opiksi on otettu peleistä Origins, Odyssey ja Valhalla. Haarniskamekaniikka johtaa siihen, että jokaiseen erilaiseen viholliseen on suhtauduttava eri tavalla, sillä on torjuttava ja iskettävä vastaan oikealla tavalla, että saa haarniskan pois ennen tehokkaampien iskujen perille saamista. Vastaan asettuu pomovastuksia suurien terveyspalkkiensa ja erityisten iskujensa kanssa pitäen toimintaa tuoreen tuntuisena. Jos pelaa Yasukena, voi olla aggressiivisempi, kun taas Naoe tarvitsee enemmän älyä ja ennakkoon suunnittelua. Näin havainnollistuu ero lekan ja kirurgin veitsen välillä. Tämän huomaa myös hiiviskelyssä, sillä Yasukella ei oikeastaan ole mitään mahdollisuutta yllättää, kun taas Naoe on varjoissa mestari.

Tämä on mainos:

Kummatkin pelattavat hahmot voivat mennä myös makuulle havaitsemista vaikeuttaakseen, mutta Naoe voi myös toimia hiiviskellen aiempaa monipuolisemmin, on se sitten lyhyemmässä ruohikossa piileskelyä tai ryömimistä ahtaampiin tiloihin kuin ennen. Shinobi-soturi voi kirjaimellisesti piileskellä varjoissa rikkoen ja sammuttaen valonlähteitä ja samalla käyttää helpommin tarttumakoukkua, ja nopeasti mennä parkourin malliin pitkin urbaaneja maisemia. Olen niin tottunut mätkimään uhkia Eivorina ja Alexiosina, että Naoen monipuoliset hiiviskelyt tuntuivat ajoittain epämiellyttäviltä, koska ne vaativat pelaajaa tarttumaan keinoihin ja taitoihin, joita ei ole vuosiin tarvinnut, koska sellaisille ei ole ollut tarvetta moderneissa Assassin's Creed -peleissä. Niin ja sanottava on sekin, että parkour on sujuvampaa ja parempaa, mutta vastaan tuli ajoittain myös se perinteinen Assassin's Creed -jumitus, kun välillä ei vain pysty tekemään, mitä olisi halunnut. Turhan usein laskeutui vihollisten keskelle, kun tarkoituksena oli hypätä katolta toiselle.

Juttu on niin, että jos pitää lekatyylistä niin kuin viimeaikaisissa peleissä, on Yasuke hyvä valinta. Hän pystyy hoitamaan kasvotusten minkä tahansa uhan, ja tekemään selvää joistakin ovista ja seinistäkin, jos kehtaavat asettua tielle. Jos taas Assassin's Creed Miragen Basim sai taas ihastumaan peliin, on Naoe oiva valinta, sillä liikkuvana ja hiipivänä meno on oivaa. Samalla Naoe on kuitenkin paljon heikompi taistoissa, jolloin on helpompi joutua tilanteeseen, jossa havaitaan, eikä sitten pärjää. Ubisoft on kehitellyt kutkuttavan pelitavan, eikä lainkaan samanlaisen kuin mitä olivat Alexios/Kassandra tai Eivor. Yasuke ja Naoe ovat ytimeltään erilaisia henkilöhahmoja hyvin erilaisine pelityyleineen, ja vaikka suurimman osan ajasta voi pelata vain toisella halutessaan, voi kahden kesken myös helposti vaihtaa, on se sitten joidenkin tehtävien välissä tai kun on taistojen ulkopuolella avoimessa maailmassa. Ainoa lisäämisen arvoinen juttu on vielä se, että vaikka suurin osa pelistä on suunniteltu kummalla tahansa pelattavaksi, on mukana hetkiä ja paikkoja, jolloin vain toinen sopii edessä olevaan lukkoon niin sanoakseni. Hieno esimerkki tästä on se, miten Yasuke on käytännössä mahdottoman paikan edessä, jos mukana on edistynyttä parkouria ja kiipeilyä korkealle.

Omanlaisensa pelattavat hahmot sopivat minulle, joskin on sanottava, että moinen rajoittaa sitä, millaisen hahmon voi rakentaa pelin kuluessa. Yasukesta kun ei voi tehdä salamurhaajaa eikä Naoesta nyrkkitappelijaa - joskaan ei moiselle ole edes tarvetta. Silti Ubisoft on käyttänyt aikaa korjatakseen ainakin Valhallan ehkä naurettavimman idean: kykypuu miljoonine oksineen. Moinen painajainen on nyt ohitse, ja tilalla on kokoelma taitoluokkia, joissa eteneminen on sidottu tietynlaisiin taistelutyyleihin ja työkaluihin. Esimerkiksi jos haluaa käyttää Yasuken katanaa, voi parantaa sitä uusilla taidoilla. Mutta jos taas suosii käyttää kanabō-sotanuijia, voi panostaa myös niihin. Sama pätee myös Naoelle, ja haluaako käyttää tanto-veitsiä tai ehkä paljon erikoisempaa kusarigamaa. Taitopisteet ovat nyt nimeltään Mastery Points, ja niitä ansaitaan suorittamalla tehtäviä ja toimeksiantoja, ja saamalla lisätietoa pelimaailmasta. Näin hahmonkehitys on enemmän sidottu pelimaailmaan.

Maailmasta puheenollen, minusta siinä oli sekä vahvuudet että heikkoudet. Kyllä, maailma näyttää valtavalta, ja kyllä, erämaa-alueita on samoin kuin rakennettuja kaupunkialueita, ja selvästi on panostettu siihen, että maailma tuntuu elävämmältä, sillä joka paikassa vaeltelee niin pahiksia kuin NPC-hahmoja villieläimistä puhumattakaan. Värejä käytetään paljon, on se sitten iso kukka-asetelma kera kirsikkapuiden tai vaikuttavat ja isot Torii-portit, ja graafisesti peli tekee vaikutuksen myös lukemalla 1080p, jossa ennakko piti pelata. Lisäksi, vaikka en päässyt tätä testaamaan, mukana on erityinen ominaisuus, missä voi muuttaa vuodenaikoja siltä varalta, että haluaa pelata lumisen talven aikaan, tai ehkä parhaan kesän aikaan. Huolimatta tästä kaikesta loppua kohti alkoi olla tylsää, kun tekemistä ei enää ollut. Päätarinan ohella suurin osa sivutehtävistä oli villieläinten taakse hiipimistä, joita sitten käytettiin innoittajana sumi-e-mustemaalaukselle tai sattui löytämään yabusame-kouluttajan, jolla pääsi harjoittelemaan jousiammuntaa hevosen kanssa.

Assassin's Creed Shadows on kaunis peli, joka tekee aina vaikutuksen graafiselta kannalta, mutta tehtävien ohella pelaaminen koostui lähinnä arkkujen avaamisesta ja erilaisen roinan löytämisestä, jolla sitten voi parannella omaa hahmoaan. Vierailin myös erilaisissa temppeleissä parantamassa hahmoani. Ajan kanssa tällaisen vetovoima alkaa laimistua. Tästä syystä toivon, että se iso avoin maailma tarjoaa muutakin tekemistä, että pelaajan mielenkiinto pysyy yllä myös tehtävien välissä.

Vaikuttaa siltä, että Ubisoftin paine lepää Assassin's Creed Shadowsin niskoilla, enkä usko monen pelin pystyvän vastaavaan moisiin odotuksiin pitkään. Sen voin sanoa, että Shadows vaikuttaa lupaavalta peliltä varsinkin jos - kuten minä - ei ole saanut sarjasta tarpeekseen eikä myöskään siitä kaavasta, jolla Ubisoft pelinsä rakentaa. Ei käy kieltäminen, että modernilla Assassin's Creedillä on huonot puolensa, on sitten kyse liian suuresta pelimaailmasta tai liian tutulta tuntuvasta pelattavuudesta, eikä Shadows tunnu näitä keskeisiä osioita muuttavan. Samaan aikaan pelaamisessa on ensiluokkainen tuntuma, ja ottaen huomioon ulkoasun ja tunnelman, omanlaisensa päähenkilöt ja parannetun pelattavuuden ja entistä paremmin kerrotun tarinan, on monia syitä olla toiveikas ja innoissaan uudesta Assassin's Creedista.

HQ
HQ
Assassin's Creed ShadowsAssassin's Creed ShadowsAssassin's Creed ShadowsAssassin's Creed Shadows

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä