Iän myötä sitä on tullut kyynisemmäksi kaikkea kohtaan, joten en suoraan ostanut Astro Botin saamaa hypetystä kaikkien aikojen parhaana VR-pelinä. Esittelyvideossa tyypillisen näköinen tasoloikka edusti kuitenkin vähemmän käytettyä tyylilajia VR-maailmassa, joten pitihän sitä kokeilla.
Astro botit juhlivat omassa rauhassaan avaruusaluksellaan, kunnes mystinen olio yhtäkkiä varastaa kriittisen osan heidän aluksestaan. Avaruusalus hajoaa ja botit lentävät aluksen osien ohella ympäri galaksia jättäen jäljelle vain heidän komentajansa. Hänen tehtäväkseen jää etsiä miehistönsä, korjata avaruusalus ja kukistaa pahuus avaruudesta.
Peli koostuu viidestä planeetasta, joista jokaisella on neljä tasoa ja loppuvihollinen. Vähäistä tasomäärää kasvattaa vielä erillinen lopputaistelu sekä yli 20 erillistä haastetta, joita saa tasoissa piileskeleviltä kameleonteilta. Loppuvihollisen haastamiseen vaaditaan tietyn verran löydettyjä Astro Botteja, jotka on piilotettu ympäri tasoja. Pelin sympaattisen tunnelman rikkoo outo ratkaisu kerätä lyömällä kadonnut miehistön jäsen talteen. Hahmon rajoitetut toiminnot voivat olla syynä tähän outoon ratkaisuun. Kadonneen miehistön etsintää hankaloittavat planeetan vihamieliset eliöt sekä muut vaarat. Tasoista voi kerätä myös kolikoita, jotka toimivat valuuttana hassujen minipelien käynnistyksessä.
Ennakkoasenteeni mukaan täysin päälle liimatulta tuntuvalla VR:llä onkin yllättäen pelissä oikea tarkoitus. Nokkelasti rakennetut tasot hyödyntävät vahvasti kolmiulotteisuutta laittaen pelattavan hahmon liikkumaan välillä pilvienkin yläpuolelta aina luolien syvyyksiin, sekä jopa pelaajan selän taakse, jonne näkee päätä kääntelemällä. Osa pelin jujua onkin, että eteenpäin tasoa liikkuessa taaksepäin ei voi enää pelaaja palata mutta tarvittaessa Astro Bot voi, minkä ansiosta etenemistä kannattaa harkita. Pelaaja voi myös kurkistella tulevien kulmien taakse etsiessään vaihtoehtoisia reittejä ja muita yllätyksiä. Tasojen teemat vaihtelevat kiitettävän monipuolisesti, ja jokainen uusi taso osaa ihastuttaa tyylikkäällä ulkoasullaan ja hauskalla sisällöllään. Myös loppuvihollistaistot jäävät mieleen vastustajien suuren kokonsa puolesta, mikä tekee todellisen vaikutuksen VR-kypärän läpi koettuna.
Hauskaksi yllätykseksi VR:n käyttö Astro Botissa ei rajoitu pelkästään vapaampaan tason tarkasteluun, vaan pelaaja on otettu kekseliäästi mukaan omaksi hahmoksi pelattavan Astro Botin seuraksi. Siinä missä Astro Botin saa liikkumaan normaalin tasoloikan tapaisesti hyppien korokkeille ja vihollisia hakaten, pelaaja voi esimerkiksi puskea päällään tasoon uusia reittejä vaikka läpi kallion. Viholliselle pelaaja ei myöskään ole statisti vaan hyökkäyskohde Astro Botin tavoin. Tämä näkyy hauskasti esimerkiksi rikkinäisenä ruutuna pommin osuessa pelaajaan tai vihollisten sylkemän liman aiheuttamana näköhaittana.
Pelaajan käyttämä Playstation-ohjain on myös osa pelimaailmaa. Ohjaimen avulla voi esimerkiksi ampua näyttävästi vettä tai köyttä, jota voi hyödyntää Astro Botin etenemisessä tai vaikka vihollisten kaatamisessa. Ohjain toimii myös aarrearkkujen avaimena ja ritsana bonuksia kerätessä. Nykypeleissä vähemmälle käytölle jääneen kosketusnäytön monipuolinen hyödyntäminen Astro Botissa piristää peliä kivasti ja muistuttaa muista innovatiivisista klassikkopeleistä kuten Tearaway (Media Molecule, 2013).
Astro Botin pelaaminen on todella miellyttävä kokemus, josta kaikki kunnia kuuluu rautaiselle, innovatiiviselle ja kokonaisvaltaiselle toteutukselle. Vaikka ärsyttävän pikkutarkkoihin hyppyihin ei olla pelissä sorruttu, hahmon veitsenterävä ohjattavuus mahdollistaa välittömän reagoinnin nopeasti vaihtuviin tilanteisiin. Minimalistisilla toiminnoilla liikkuva hahmo reagoi todella napakasti napin painalluksiin, ja tunne hallinnasta on taattu. Jos nyt kuolema sattuu korjaamaan, siitä ei pelaajaa juuri rangaista, sillä elämiä on loputtomiin ja tallennuspisteet on ripoteltu sopivin välimatkoin toisistaan.
Grafiikka on viimeisen päälle hiottua ja pelistä hohkaa jotenkin yllättävän freesi ja suloinen tunnelma, joka rullaa sujuvasti alkuperäisen Playstation 4:n raudalla. Hahmoihin on laitettu kosolti persoonaa mukaan, ja jopa pahikset onnistuvat näyttämään sympaattisilta suuresta koosta ja pelottelustaan huolimatta. Äänipuoli on myös tasokasta ja vaikkei musiikissa ole mitään valittamista, jäin odottamaan jotain tarttuvaa korvamatoa mitä hyräillä pelin jälkeen.
Täytyy kyllä myöntää, että Astro Bot on todella positiivinen yllättäjä nykyisten tyylilajien edustajien parissa. Ennakkomainosten pohjalta en osannut odottaa näin huoliteltua, raikkaan oloista ja omaperäistä tasoloikkaa, joka vielä oikeasti hyödyntää VR:n ja Playstation-ohjaimen ominaisuuksia monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti. On paljon makuasioista kiinni, onko kyseessä paras VR-peli, mutta kyllä Astro Botin ihastuttavassa maailmassa seikkailu saa kyynisenkin toimittajan hyvälle tuulelle. Näin ollen jonkinlaisen merkkipaalun äärellä ollaan. Oppia ikä kaikki.