Asura's Wrath

Vanha Kratoshan on suorastaan hillitty ja rauhallinen herrasmies verrattuna Asuraan, joka vaikuttaa kärsivän kolmen viikon ummetuksesta. Näkemässämme ennakkoversiossa ei ollut juurikaan hetkiä, jolloin tämä ei olisi kiristellyt hampaitaan silmät ammollaan kuin säikähtäneellä hevosella. Asura muistuttaakin piikkitukkansa kanssa joitain Dragonball Z:n hahmoja, mutta siinä missä DBZ oli halpaa ja hölmöä huttua nuoremmalle yleisölle, yrittää Asura's Wrath olla vakavasti isolla rahalla tuotettu pelikokemus aikuiseen makuun.

Rahaa on selvästi käytettykin, ja pelin maisemat ovat kaikessa mahtipontisuudessaan vaikuttavia, joskin sen tapa sekoittaa erilaisia tyylejä on hieman omalaatuinen. Mistään suuresta omaperäisyydestä ei voida tässä myöskään puhua. Suurin osa vihollisista on korruptoituneita eläimiä, joiden mustalla pinnalla risteilevät punaiset, laavamaiset suonet. Jumalkatras puolestaan on ihmeellinen sillisalaatti kliseisiä animehahmoja, jotka eivät itäiselle uskontoperinteelle paljoa kumarra, vaikka siitä onkin peliin ryövätty jonkin verran ulkoisia piirteitä.

Kyseessä on kuitenkin mättämispeli, joten autenttisen uskontoperinteen vaaliminen ei varmastikaan ole ollut kehittäjien mielessä. Varsinainen pieksentä voi ajoittain olla todella mukaansatempaavaa, mutta kun sitä on jonkun aikaa harrastanut, alkaa suuhun hiipiä tunkkainen toiston maku.

Kohtaamiset tapahtuvat lähes aina samoilla säännöillä. Kentälle heitetään joukko pienempiä vihollisia, joita voi heitellä ympäriinsä perushyökkäysten voimin. Näitä ketjuttamalla Asuran huiskintaan saa jossain vaiheessa lisätehoa, samalla kun tämän V-käyrä kohoaa kohti maksimia. Kyseinen käyrä tulee käyttöön suurempien vihollisten kanssa, jotka voivat parhaimmillaan olla melkoisia eläviä vuoria. Näiltä on silti turha odottaa The Shadow of the Colossuksen tyylistä variaatiota, vaan ne olivat pelaamassamme ennakkoversiossa melkoisen kaavamaisia ja rajoitettuja tapauksia, vanhojen PS2-räiskintöjen loppupomojen tapaan.

Isot pahikset ovat kaiken lisäksi hieman turhauttavia, koska näille ei oikeastaan mahda yhtään mitään, ennen kuin Asuran V-käyrä saavuttaa huippunsa. Tätä sitten seuraa animoitu välipätkä, jossa raivoava jumala pistää vihollisensa poikki ja pinoon jollakin täysin ylilyövällä tavalla. Eihän tämä oikeastaan eroa mitenkään siitä, että vihollisen kestopisteitä verotetaan ennalta päätetyllä määrällä iskuja ennen kuin tämä kellistyy, mutta se että mitään edistystä ei tunnu tapahtuvan ennen loppukliimaksia on vain jotenkin epätyydyttävää. Lisäksi Asura urahtaa ja mölisee jokaisen iskun säestykseksi, mikä käy nopeasti korvien päälle.

Turhautumisesta puheen ollen, Asura's Wrath on ottanut suoriakin lainoja God of Warista. Ikävä kyllä tämä on tehty vihattujen quick-time-eventien muodossa. QTE:t, niille jotka eivät niiden kirousta ole kokeneet, ovat niitä raivostuttavia refleksitestejä, joissa pelaajan pitää survaista ruudulle ilmestynyttä satunnaista nappia ennen kuin noin parin sekunnin aika loppuu. Asura's Wrath on valitettavasti näitä suorastaan pullollaan, ja niitä käytetään runsaasti myös välianimaatioissa, joten pelaaja ei koskaan tiedä, milloin on turvallista päästää irti ohjaimesta.

Ilmeisesti näiden lukuisten refleksipelien tarkoitus olisi ohjata myös juonellisia tapahtumia, mutta koska ne esiintyvät usein ilman mitään selitystä, on olo kuin pelaisi Biowaren roolipeliä, jossa kaikki keskusteluvaihtoehdot on korvattu X:llä. Juoni jäi tässä ennakkoversiossa muutenkin hieman heppoiseksi, ja toivon mukaan lopullinen peli tarjoaa jotain aavistuksen parempaa.

Asura's Wrath ei siis ole vailla ongelmia, mutta sen täysin kaistapäisessä skaalassa on jotain viehättävää. Kaikki menee aina kymmenen sijasta yhteentoista - ja yleensä ylikin - pelin hakiessa Suurta Draamaa (vaikka dialogi onkin typerää). Kaiken lisäksi se, että joku lyö koko maapallosta lävitse miekalla, on tässä pelissä ihan normimeininkiä. Jos pitää sekä God of Warista että Dragonballista, voi tämä peli täyttää kaikki unelmat. Itse saatan pärjätä Kratoksen varassa.