Avatar: Frontiers of Pandora tarjoilee toimivan ydinpelattavuuden

Ubisoftin Avatar: Frontiers of Pandora oli ennakkoon saatujen videoiden perusteella hyvinkin samanlainen kuin Far Cry. Ja kyseessähän on pelisarja, joka on alkanut muuttua väsyneeksi ennalta-arvattavuuden ja selkeän kaavan vuoksi. Tärkeä kysymys onkin, tekeekö Avatar riittävästi erottuakseen esikuvastaan. Joillakin osa-alueilla kyllä.

Avatar: Frontiers of Pandora sijoittuu uudelle Western Frontierille, johon matkataan nuorena soturina. Hän on käyttänyt lapsuutensa ihmisten vankina, ja saanut koulutuksen toimiakseen Pandoran alkuasukkaita vastaan. Kyseessä on käytännössä sama tarina kuin alkuperäisessä Avatar-elokuvassa, joskin tällä kertaa pelaaja on aidosti omasta kansastaan eristetty Na'vi.

Tarina on toimiva, mutta ei ole pelaajaa eteenpäin ajava voima. Tapahtumat sijoittuvat kolmelle Western Frontierin omalaatuiselle alueelle, joissa tavataan erilaisia klaaneja ja Na'vi-sotureita. Samalla tehdään töitä "hyville" ihmisille, jotka taistelevat RDA-ryhmittymää vastaan. Mitään erityistä vaikutusta tarina ei tee. Ajatuksena on, että maailman tutkiminen ja kokeminen ovat se pääasiallinen juttu.

Kuvailen Avatar: Frontiers of Pandoraa peliksi, jossa Mirror's Edge kohtaa Far Cry'n. Pelattavuuden osalta näin onkin, ja pelaaminen todellakin tuntuu mahtavalta. Korkeuseroja on runsaasti, ja niin kiipeäminen kuin liikkuminenkin ovat hyvin suunniteltuja. Näin pelin maailmasta tulee yksi iso leikkikenttä. Taisteluissa puolestaan hyödynnetään perinteisiä Na'vi-aseita hiiviskellessä, kun taas RDA:n tuliaseet ja räjähteet tulevat käyttöön tilanteen eskaloituessa. Taistelumekaniikka on yllättävän syvällinen ja haastava.

Ulkoisesti Avatar: Frontiers of Pandora näyttää Far Cry'lta, mutta ei lopulta toimi kuin Far Cry. Kaikkea ei voi ratkaista aseet paukkuen, vaan on hiiviskeltävä Na'vi-soturin tyyliin hakkeroiden myös asioita RDA-teknologian avulla. Mukana on runsaasti erilaisia hahmonkehityspuita keinoja monipuolistamassa. Toisin sanoen omanlaisensa pelityylin rakentaminen on mahdollista.

Tehtäväsuunnittelu ja avoimen maailman tekeminen ovat perinteisen Ubisoftin kaavan mukaisia. Pelaaja kulkee avoimessa maailmassa sulkemassa RDA:n tukikohtia, jotka kaikki ovat identtisiä toistensa kanssa. Kaikenlaista kerättävää tavaraa on runsaasti siellä ja täällä. Muutaman tunnin pelaamisen jälkeen kaava alkaa hahmottua, ja alkaa pohdinta siitä, mitä jaksaisi tehdä päätehtävien ohella. Sivutehtäviä on mukana, mutta ne eivät kerro syvällisiä tarinoita. Tavoitteena on enemmänkin vain lisätä pelin kestoa.

Se on sanottava, että Avatar: Frontiers of Pandora onnistuu tavoittamaan tälle sarjalle ominaisen ihmeellisen ja upean tunnun. Pandora tuntuu niin tunnistettavalta kuin kodikkaaltakin. Pelinkehittäjät ovat nähneet paljon vaivaa tehdäkseen maailman eläväksi. Tarjolla on avoin pelimaailma, jollaista ei ole ennen nähty. Ja on sitä kokoakin runsaasti, joten tekeminen ei lopu kesken.

Avatar: Frontiers of Pandora tarjoilee paljon enemmän hyvää kuin huonoa. En silti ymmärrä, miksi tällaiseen peliin oli pakko sisällyttää eri luokkiin eli "tiereihin" jaettu tavaroiden hamstraus. Ainoa syy tuntuu olevan, että se pakottaa pelaajan metsästämään rakennustarvikkeita, kun tavoitteena on saada se paras haarniska. Lisäksi hiiviskely epäonnistuu käytännössä aina, sillä sadan merin päästä ohi ammutun nuolen jälkeen RDA:n joukot tietävät välittömästi tarkan paikan, jossa pelaaja kykkii. Teknisiä ongelmia on myös, jotka ovat lähinnä tavaroiden ilmaantumista eteen tyhjästä. Pohjalla on todella mahtava pelimaailma ja sujuva pelattavuus, mutta sitten muilla osa-alueilla suoriudutaan huonommin.

Avatar: Frontiers of Pandora on paljon hyvää ja hauskaa tekemistä tarjoava toimintaseikkailu. Jos kuitenkin pelin pariin sukeltaa odottaen jotain aivan uutta kauniin ulkoasun ohella, pettyy pahasti.