Avowedin pelattavuus ennakossa: xauripit ja tearit

Kaikista vuodelle 2024 suunnitelluista peleistä Avowed vaikutti siltä, että ainakaan sitä ei tulla lykkäämään. Pelistä on näytetty paljon materiaalia, ja se on ollut hyvää. S.T.A.L.K.E.R. 2: Heart of Chornobylilla on edessään vielä pitkä taival julkaisun jälkeenkin, ja Indiana Jones and the Great Circle on pysytellyt pitkälti poissa parrasvaloista koko vuoden. Kuitenkin juuri Avowed on se, joka lykättiin vuoden 2025 alkuun. Vakuuttelu kuitenkin on ollut, ettei kyse ole ollut siitä, etteikö peli olisi ollut aikataulussa kehityksessään.

Testin alla ollut ennakkoversio vaikuttaakin siltä, että peli alkaa olla valmis. Gamescomissa nähtiin lyhyt jakso pelin keskivaiheilta, mutta nyt pääsin aloittamaan aivan alusta, luomaan oman hahmoni ja aloittamaan matkani Living Landsissa ottaen selvää, mistä on kyse tässä sielujen vitsauksessa.

Avowedin hahmonluontityökalu on yksityiskohtainen, ja se linkittyy oman pelihahmon taustatarinaan. Pelaaja on jumalainen, joka - jostain syystä - on jumalan siunaama jo kohdussa. Näin pelaaja saa käyttöönsä haarniskan ja erikoisvoimat, mutta myös kummalliset merkinnät kasvoihin ja päähän. Nämä jäljet voi halutessaan häivyttää näkymättömiin, mutta silti NPC-hahmot kommentoivat niitä. Ajattelinkin paremmaksi pitää jäljet näkyvissä, ja tein hahmostani druidimaisen aina päästä kasvavia oksia myöten. Kokonaisuuden kruunasi vaaleanpunainen parta. Pelaaja voi tehdä hahmostaan niin vakavan tai hassun kuin haluaa. Hahmonluonti ei ole yhtä hienostunutta kuin Dragon Age: The Veilguardissa, mutta riittävää, että envoysta pääsee tekemään omansa.

Keisarin envoyna tehtävänä on mennä Living Landsiin ottamaan selkoa sielujen vitsauksesta. Kyseessä on melko tavalla sama juttu kuin The Last of Usin cordyceps-virus, sillä sienet näyttävät olevan kaiken pahan alku ja juuri. Prologissa paetaan haaksirikosta, ja sitten kerätään sen verran varusteita, että ollaan joko warrior, ranger tai mage. Sitten Avowed on avoin tutkittavaksi. Living Lands ei ole kooltaan liian suuri, ja vaikka moinen saattaa olla pettymys joillekin roolipelien faneille, on jokainen askel elävä eikä maa ole suinkaan tyhjä ja autio. Turhaudun jo siitä ajatuksesta, on pitäisi käyttää tunneittain aikaa paikasta toiseen siirtymiseen, joten tällainen karttasuunnittelu on minusta hyvä.

Living Lands on pieni mutta mahtava kartta, ja kauniskin. Avowed tuntuu myös hyvin optimoidulta, sillä ikääntyvä PC-koneeni pyörittää peliä korkeilla asetuksilla ja vain muutamilla ruudunpäivityksen alenemilla. Hahmomallit ovat erityisen yksityiskohtaisia, ja vaikka samoillessa Living Landsissa ei pääse katselemaan omaa jumalaista ilmiasuaan, on mukana paljon dialogia, jonka aikana kasvoja näytetään. Minulle tämä toimi jatkuvana säikäytyksien lähteenä. Osa NPC-hahmojen kasvoista näyttävät epäaidoilta, mutta mitä enemmän Avowedin tyyliin tottuu, sitä enemmän osaa arvostaa kissamaisen kansan leveitä ja isoja silmiä, tai Kain terävähampaista suuta. Osa minusta toivoo, että oman hahmonsa olisi voinut tehdä näiden muiden rotujen kaltaiseksi, mutta tuunailu ulottuu muuallekin kuin siihen, miltä henkilöhahmo näyttää. Hahmon taustan ja kykyjen ohella mukana on erilaisia dialogivaihtoehtoja, ja jokaiseen on panostettu yksityiskohtaisesti, eivätkä vastaukset tunnu siltä, että ne kaikki suuntaisivat kohti samaa lopputulosta.

Kaikki tämä on odotettua, kun kyseessä on Obsidianin peli, mutta jälleen kerran olen sitä mieltä, että taistelumekaniikka on sitä parasta. On sitten käyttämässä raskasta lyömäasetta, jousta ja nuolta tai loitsuja, Vermintiden innoittama taistelu toimii mahtavasti Avowedissa. Taistelu on nopeaa, tyydyttävää ja tuntuu loppuun saakka hiotulta. Koska pidän valotehosteista, valitsin pääasiallisesti maagin itselleni. Ja vaikuttavaa oli, miten hyvin loitsut ja niin sanottu elementaalivahinko toimivat. Sauvalla valopallojen loitsiminen pahiksia päin, ja sitten heidän palamaan sytyttäminen toisella loitsulla tuntuu mahtavalta. Ympäristöstäkin voi ottaa ilon irti loitsuilla, kuten johtamalla joukon xauripeja suureen lätäkköön, ja muuttamalla sen ansaksi salamalla. Avowedin taistelu palkitsee luovuuden, mutta vaikka haluaisi ainoastaan ottaa ison aseen ja iskeä, ei ole pakko hakata yhtä ja samaa nappia voittaakseen.

Avowed vaikuttaa entistä paremmalta kuin muutama kuukausi sitten, mutta edelleen mukana on joitakin sitkeitä huolenaiheita. Yhdestä tällaisesta ei voi syyttää peliä itseään. Ensimmäinen huoli koskee pelin päätarinaa. Sielujen vitsaus on ajatuksena kiinnostava, mutta toivottavasti se tarina ei huku muun pelimaailman ja taistelemisen sekaan. Pentimentia pelattuani tunsin, että Obisidian taitaa jälleen kerran mestarillisen tarinankerronnan, mutta Avowed tuntuu kehnommalta luomaan vetoavaa tarinaa, jota ei vain voi jättää kesken. Tietenkin olen vasta hädin tuskin aloittanut matkani, joten en voi puhua kovinkaan kattavasti tarinasta, ja varmasti kantani muuttuu ajan myötä. Kyseessä on silti huoli pelattuani peliä ennakkoon, ja muuten pelattavuus tuntuu olevan vielä tyydyttävämpää kuin mitä trailereissa on nähnyt.

Toinen huoli koskee Avowedin julkaisua, joka siis tapahtuu helmikuussa 2025. Tuolloin sitä uhkaavat niin Kingdom Come: Deliverance II kuin Assassin's Creed Shadows, ja kyseessähän on kilpailijoitaan pienimuotoisempi roolipeli. Toivonkin, että Avowed jatkuu yhtä vahvana kuin mitä alku antaa odottaa, jotta se kestää muiden pelien aiheuttaman paineen helmikuussa.