Metroid-pelisarjan ystävät ovat varmasti innoissaan tutustuessaan Tom Happin luomukseen. Tämä yhden miehen projekti huokuu klassisen seikkailupelisarjan tunnelmaa. Pintaraapaisun perusteella Axiom Verge näyttää ja tuntuu klassiselta NES-konsolin peliltä. Visuaalinen ulosanti luottaa pikseleiden viehätykseen ja äänipuolella mennään myös vanhojen pelien linjalla. Jopa pelattavuus tuntuu identtiseltä klassikkojen kanssa.
Pintaa syvempää kaivamalla huomaa kuitenkin, että pelistä löytyy paljon enemmän. Esimerkiksi päähenkilö Tracen kehittäminen on hauskaa. On muutenkin virkistävää sukeltaa peliin, joka keskittyy ydinasioihin. Axiom Vergessä kaikki turha on riisuttu pois ja jäljelle on jäänyt tyydyttäviä kokemuksia tarjoava seikkailu, jonka pelaaminen on riemukasta.
Alussa käteen lyödään ase, joka on hahmon tuki ja turva läpi koko seikkailun. Tussaria voi päivittää tarinan edetessä, jolloin se saa myös täysin uusia erikoisominaisuuksia. Näihin lukeutuvat muun muassa räjähtävät ammukset, jotka nostattavat hahmon eteen tulipatsaan. Oman hahmon elämämittaria voi toki laajentaa, mutta monipuoliset asusteet ja power up -esineet tarjoavat runsaasti erilaisia bonuksia taisteluihin. Lopulta käsiinsä saa robotin, jonka avulla voi tutkia aikaisemmin hahmon ulottumattomissa olevia paikkoja. Useimmilla vihollisilla on yksi heikkous, joka täytyy löytää itse. Ympäristöön on ripoteltu pisteitä, joista seikkailu jatkuu kuolon korjatessa. Elämiä on rajattomasti, joten peli ei pääty koskaan kuolemiin. Maailma on jaettu osioihin, ja jokaisen lopussa odottaa oma ainutlaatuinen pomovihollinen. Mistään pienestä pelimaailmasta ei ole kyse, ja tutkittavaa on valtavasti. Törmäsin usein täysin uusiin paikkoihin jo kertaalleen avatuilla alueilla.
Musiikki on yksinkertaisesti sanottuna fantastisen kuuloista. Alussa tuntuu aivan kuin sukeltaisi takaisin 8-bittisen Nintendon maailmaan. Seikkailun edetessä mukaan tulee yhä enemmän erilaisia äänikerroksia, ja musat saavat etenkin loppupuolella sydämen lyömään vauhdilla. Ääniefektit ovat juuri sellaisia kuin ulkoasun puolesta sopii odottaakin. Kaikki henkii sopivaa retrofiilistä.
Visuaalinen puoli on eräs Axiom Vergen vahvimmista osa-alueista. Se näyttää väreiltään vanhalta peliltä, ja vasta yksityiskohtien valtava määrä paljastaa sen moderniksi tuotokseksi. Tällainen ei olisi ollut mahdollista vanhoilla pelikonsoleilla. Kehittäjä on myös jättänyt tahallaan mukaan pieniä visuaalisia bugeja, jotka sekä muistuttavat vanhojen pelien ongelmista että toimivat osana pelimekaniikkaa. Ne lisäksi piilottavat ovelan innovatiivisesti alleen kaikenlaisia salaisuuksia.
Haastetta on kaikin puolin riittämiin. Minkäänlaisia opastuksia ei tarjota, ja kaikki täytyy löytää itse kokeilemalla. Kädestä ei siis pidellä lainkaan. Pääpaino on tutkimisessa sekä nopeiden ratkaisujen löytämisessä vastaantuleviin ongelmiin. Pelaaja on täysin omillaan, aivan kuten Trace on pelissä.
Axiom Verge on yhden miehen tuotos, jonka kehitystyö on kestänyt viisi vuotta. Se on erittäin nautinnollinen kokemus, eikä kehitysaika ole mennyt hukkaan. Uskon sen vetoavan kaikkiin, jotka pitävät joko vanhan koulukunnan haastavista peleistä tai sitten nautinnollisista Metroidvanioista.