Sega Mega Driven Sonic the Hedgehog ja Sega Saturnin mahtipeli Nights: Into Dreams ovat kaksi kaikkien aikojen parhaita pelejä, mielestäni. Yuji Naka ja Naoto Ohshima ovatkin omissa kirjoissani erityisasemassa pelinkehittäjinä. Siksi olin innoissani vuonna 2018, kun Square Enix julkisti kaksikon uuden projektin Balan Wonderworld. En ole innoissani enää. Yhdeksäntuntisen pelimaratonin päätteeksi pääsin pelin loppuun, ja huonohan se oli. Balan Wonderworld on huono. Tosi huono. Kyseessä on malliesimerkki siitä, miten tuotetaan pettymys.
Tarina seuraa ongelmaisia lapsia Leo Craig ja Emma Cole, jotka tarvitsevat apua. Toista kiusataan koulussa, ja toista huolettavat vaikeat kotiolot. Alkuvideon aikana he kohtaavat vanhan maagisen teatterin nimeltä The Wonderworld. Sisällä elää Balan, joka on jonkinlainen lumottu unidemoni. Hänen tehtävänään on muokata ihmisten sydämiä parantamalla heidän ajatuksiaan, ja hankkiutumalla eroon ikävistä ja vaikeista muistoista. Tämä tapahtuu haahuilemalla ympäriinsä idiootin lailla typerissä kentissä, ja sovittamalla päälle erilaisia asuja, joissa on omat erikoiskykynsä. Tästä se alkaa.
Balan Wonderworldin pahin puoli on, että se on tyystin typerä ja keskeneräiseltä tuntuva. Ohjaus on huono. Leo ja Emma liikkuvat hitaasti, ja he voivat hyppiä, mutta heidän kykynsä hyppiä esteiden yli on lähes hyödytön, ja liikeanimaatiot tuovat mieleen Playstation 2 -aikakauden pelin.
Teoriassa 80 erilaista asua ei ole huono idea, mutta niiden sisällyttäminen peliin on naurettavaa. Varsin usein asun erikoiskyvylle ei ole mitään todellista käyttöä, tai sitten sitä ei pysty käyttämään menossa olevassa kentässä lainkaan. Usein tuli vastaan tilanne, ettei kenttää voi pelata loppuun tietynlaisessa asussa. Näin ollen on joko aloitettava kenttä alusta, tai peruuteltava taaksepäin. Ja näin on tehtävä todella usein. Melkoinen osuus näiden asujen erikoiskyvyistä on lisäksi sellaisia, jotka Leolla ja Emmalla jo valmiiksi on hallussa.
Kaiken muun hyvän lisäksi Balan Wonderworld on ruma. Siis todella ruma. Pelin sanotaan olevan "optimoitu" Playstation 5:lle ja Xbox Series X:lle, ja pohjalla hyrrää Unreal Engine 4.5 -pelimoottori. On helppo kuvailla Balan Wonderworldia kertakaikkiseksi epäonnistumiseksi.
Jokainen kenttä paneutuu jonkun synkkiin ajatuksiin ja menneisiin tragedioihin, mutta tätä tunnetta ja sen vaikutusta ei kerrota ennen kuin koko kenttä on suoritettu. Suurimmaksi osaksi pelaaja ei ymmärrä missä on, mitä tekee, kuka on tai mihin on menossa.
Balan Wonderworld on kuluvan vuoden se toistaiseksi huonoin peli.