Baten Kaitos 1&2 HD Remaster eivät ole vanhentuneet täysin kunnialla

Nintendon GameCube-konsolin pelivalikoiman JRPG-vajetta aikoinaan paikkaamaan saapunut Baten Kaitos -roolipelisarja (2003-2006) on jäänyt sittemmin pelihistorian hämäriin sekä nimekkäämpien sarjojen varjoon. Baten Kaitos -pelit kehittänyt Monolith Soft on kerännyt myöhemmin ansaitusti mainetta eeppisen erinomaisilla Xenoblade Chronicles -tieteisroolipeleillään (2010-), ja julkaisija Bandai Namcon oma Tales-roolipelisarja (1995-) taasen on pitänyt perinteisemmällä animevaikutteisella menollaan lajityypin fanit tyytyväisinä.

Baten Kaitos on loistanut poissaolollaan pelimaailman otsikoista pitkän aikaa, ja jo vuosikymmen sitten peruutettujen jatko- ja sivuosien myötä sarjan ystävien hiljainen ahdinko on vain jatkunut jatkumistaan. Kalas ja kumppanit pääsivät kuitenkin vuosien hiljaiselon jälkeen takaisin parrasvaloihin syyskuussa 2023, kun remasteroidut Baten Kaitos: Eternal Wings and the Lost Ocean (2003) ja Baten Kaitos Origins (2006) lennähtivät Switchille. Värikäs ja omalaatuinen Baten Kaitos -duo pelikorttimekaniikkoineen on kieltämättä yksi vuosituhannen alun omaleimaisimmista itämaisista roolipelielämyksistä, jolle riittää tilaa roolipelejä runsaasti valikoimissaan sisältävällä Switch-konsolillakin.

Baten Kaitos: Eternal Wings and the Lost Ocean näyttää ja tuntuu vuosituhannen alkupuolen itämaiselta roolipeliltä. Homma etenee hivenen yläviistosta Final Fantasy X:n (2001) tyyliin, kun kirveellä veistellyt hahmot viipottavat menemään paikallaan pysyvissä esirenderöidyissä maisemissa. Ensimmäinen Baten Kaitos osaa kuitenkin tehdä parikymppisenä peliklassikkonakin vaikutuksen, sillä yksityiskohtainen pelimaailma värikkäine maisemineen kiinnostaa staattisuudestaan huolimatta. Kalas-palkkasoturin kilpajuoksu aikaa ja mittelö pahisvaltakuntaa vastaan kiintoisine sivuhahmoineen on edelleen jännittävä ja yllättävä roolipelireissu.

Hieman Final Fantasy IX:n (2000) värikylläisen pelimaailman hengessä pysyttelevät leijuvat saarimaisemat ovat niin kaupunki- kuin luolastokuvastoineen mukavaa katseltavaa retrommista roolipeleistä tykkääville. Ykkösosan salaperäinen, hahmonkehityksen mahdollistava katedraali on yllättävän kirkas ja synkkiä värejä yhdistellessään todella kiintoisa ilmestys. Ensimmäinen isompi ulkoaluekin näyttää hämyisessä auringonvalossa kylpevine metsäaukioineen ihan mukiinmenevältä. Kolmiulotteista liikkuvaa kuvaa sisältävät välianimaatiot taas ovat sahalaitoineen vähän kömpelönnäköisiä, vaikka vauhdikas ja kiintoisa kuvakerronta paikkaa tilannetta jonkin verran. Japaninkielinen ääninäyttely ja Motoi Sakuraban musiikit ajavat asiansa kummassakin Baten Kaitos -pelissä.

Ensimmäinen Baten Kaitos on kaksikosta se kuuluisampi peli, joka lienee ainakin rekisteröitynyt useampien pelaajien mieleen erikoisen pelimekaniikkansa turvin. Pelaajan tulee valita vuoropohjaisten taistojen aikana hyökkäysvuoroon sopivia iskuliikkeitä ja vihollisten osumia vastaan ottaessaan suojavarusteita, joita korttipakkamainen iskuvalikoima tarjoilee. Aika tuntuu kuitenkin tehneen tehtävänsä näiden Magnus-taikavoimalla pyörivien korttien kohdalla - tarinallisesti meininki kiinnostaa kyllä edelleen, mutta pelimekaniikallisesti näin 2020-luvulla Baten Kaitos -kahakoihin perehtyvän pelaajan silmissä meininki tuntuu aikamoiselta kikkailulta, joka tekee taistoista lähinnä turhan mittavia.

Sattumanvaraisesti jaettujen korttien pohjalta peliliikkeiden valitseminen tuntuu kiintoisalta ja vauhdikkaalta idealta, kun pelaajan tulee hyökkäysvuorollaan lätkiä hyökkäyskortteja tai iskuja vahvistavia kortteja hyökkäysten lomaan, mutta meininki muuttuu lopulta vähän tylsäksi. Harmittavasti Baten Kaitos tunkee jokaisen vuoronvaihdon väliin taulukkoa ja grafiikkaa toteutuneesta vahingosta tai suojauksen tehokkuudesta, ja valikoiden pois naputtelu tekee muuten yksinkertaisista mittelöistä huomattavan pitkiä.

Vihollisten valokuvaaminenkin voisi olla hyvä idea, ellei Kaitos-Kodak-hetken äkkääminen edellyttäisi tylsästi lähinnä kortin valitsemista taistojen aikana. Valokuvia voi sitten myydä aika kitsasta rahallista korvausta vastaan, mutta valokuvien kehittäminen ja sopivan valokuvahetken odottaminen tarjoavat kevyesti lisäpuuhaa ja jännitystä taistoihin. Jatko-osa Baten Kaitos Origins ei keksi pyörää korttipelien suhteen uudestaan, vaan tarjoilee lähinnä mahdollisuuksia korttien iskujen ja varusteiden yhdistelyyn mutta myös pelimaailman tutkimiseen, kun korteilla voi myös vaikuttaa ympäristöihin yksinkertaisten pulmien muodossa.

GameCube-konsolin elinkaaren ehtoopuolella ilmestynyt Baten Kaitos Origins taasen on nimensä mukaisesti pelimaailman historiaa ja Magnus-voiman taustatekijöitä valottava esiosa. Parikymmentä vuotta ennen Kalasin syntymää alkavan esiosan Sag-sankaritar tempautuu mukaan poliittisiin salaliittoihin ja sakeaan poliittiseen valtapeliin, jotka erottautuvat kiinnostavasti edukseen ensimmäisen Baten Kaitos -seikkailun perinteisemmästä fantasiaseikkailusta. Näin jälkikäteen arvioituna Origins syventää ja avaa kiintoisasti pelien maailmaa ja sen historiaa mukavan luontevalla tavalla, vaikka itse pelimiljööt eivät aivan lukeudukaan lajityypin ikimuistoisimpiin maisemiin. Pelikaksikko muodostaa yhdessä luontevan kokonaisuuden, eikä ole lopulta väliä, aloittaako Baten Kaitos -taipaleen ykkösosasta vai Originsista. Pelien pelaaminen niiden alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä toki tukee muutaman pelienvälisen viittauksen hoksaamista.

Harmittavasti Switch-remasterointi edustaa ruudunpäivitykseltään turhan ailahtelevaa menoa, sillä pelimaailma tuntuu pyörivän jonkinlaisen pyhän hengen voimin. Kohtauksen vaihtuessa ja ruudun pimentyessä pelaaja ei voi olla huomaamatta, miten hämärän alle jäävän pelimaailman vähäiset animaatiot ja liikkuvat kohteet tökkivät huolella. Julkaisun latausajat ovat myös hieman hämmentäviä - alkuvalikossa pelien välillä valittaessa latausruutuja saa tuijotella tovin, mutta itse pelitiedoston lataamiseen vaikkapa ykkösosan kohdalla menee aikaa parin sekunnin verran.

Baten Kaitos I & II HD Remaster tuo Switchille vastikään ilmestyneen Super Mario RPG -uusioversion tavoin palasen astetta persoonallisempaa Nintendo-roolipelihistoriaa. Lajityypin vanhemman koulukunnan ystäville tämä Baten Kaitos -laitos tarjoaa tilaisuuden ottaa tuntumaa näihin kiintoisiin mutta ajan hampaan kiistatta kolhimiin klassikoihin.