Bayonetta

Ensisilmäyksellä Bayonetta vaikuttaa melko tavanomaiselta kolmiulotteiselta toimintaseikkailulta. Pelaaja ohjaa Bayonettaa, keskiaikaisen eurooppalaisen noitaklaanin jäsentä, joka on virunut järven pohjassa nykypäivään saakka. Yllättävän eloisana vuosisatojen levosta selvinnyt neito keräilee muistiaan ja listii siinä sivussa laumoittain enkeleitä.

Devil May Cry -sarjaa pelanneet tunnistavat ohjaaja Hideki Kamiyan kädenjäljen helposti. Bayonetta jatkaa pitkälti samalla kaavalla, mutta tuo mukanaan hienoja uudistuksia lajityyppiin. Toiminta on helposti omaksuttavissa yksinkertaisen ohjaustavan vuoksi, ja alkuun pääsee pelkästään nappeja rämpyttämällä. Voimakkaammat hyökkäyssarjat vaativat harjoittelua, ja treenata voikin näppärästi pelin lataustauoilla.

Bayonettan aseena on iskujen ja potkujen lisäksi tukku tuliluikkuja ja lähitaisteluaseita, joita pelaaja voi sijoittaa valintansa mukaan neidin käsiin ja jalkoihin. Tärkein ase on kuitenkin Bayonettan hiuspehko, joka toimii sankarittaren asusteena ja taikavoimien välineenä. Maagisia kikkoja käytetään iskusarjojen yhteydessä, ja koska taikatukka ei yllä sekä peittämään neidon kroppaa että loihtimaan voimallista magiaa, prioriteetti on jälkimmäisellä - ja näin Bayonettan vaatetus niukentuu entisestään.

Yksi olennaisista taistelutempuista on hyvin ajoitetut väistöliikkeet, jotka hidastavat tapahtumien kulkua, tarjoten pelaajalle arvokasta aikaa vihollislaumojen kurittamiseen. Pienen harjoittelun jälkeen taisteluista tulee tyylikkäitä ja nautinnollisia kohtauksia hidastuksineen ja tehosteineen. Pelattavuus pysyy kasassa erinomaisesti isompienkin vihollislaumojen kanssa, ja nopeatempoinen toiminta on sujuvaa ja komeaa.

Normaalin taistelun lisäksi Bayonetta sisältää tasoloikkatyyliin toteutettuja kohtia, joihin tarvitaan nokkeluutta ja tarkkoja refleksejä. Hirvittävään napinpainallusrumbaan peli ei kuitenkaan sorru, vaikka osa pomotaisteluista ratkeaakin vain oikein ajoitetuilla näppäinsarjoilla. Yli kymmentuntisessa tarinassa on myös muutamia yllättäviä kohtia, joissa perinteinen toiminta väistyy lentoräiskinnän ja moottoripyöräilyn tieltä.

Bayonettan omaperäisyys näkyy myös tyylillisissä ratkaisuissa. Peli on täynnä tyyliteltyä huumoria, jota tukee hämmästyttävän sopivasti taustalla soiva J-pop -henkinen tunnusmusiikki. Peliä on vaikea kuvailla sanoin, mutta tarina on päättömyydestään huolimatta, tai juuri sen takia, mainiota viihdettä. Sen pariin palaa mielellään uudestaan, sillä osioista jaetaan pelaajan suoritusten mukaan palkintoja. Virheettömät suoritukset vaativat reilusti harjoittelua, ja kova työ palkitaan uusilla aseilla, asusteilla ja tarvikkeilla.

Tyylikäs Bayonetta on omaperäisyytensä ja huippulaadukkaan toimintansa ansiosta varmasti yksi tulevan vuoden parhaista peleistä.