Beyond Galaxyland loppuu tarinaltaan aivan kesken

Dougilla oli varsin räväkkä ilta. Palattuaan kotiin vanhempien luo koulutoveri Rosien kanssa, Dougin marsu Boom Boom pakeni. Doug ryntäsi ulos lemmikkiään etsimään, ja päätyi avaruusoliota muistuttavan zombin takaa-ajamaksi. Doug heittäytyi siis pakoon päästäkseen pää edellä ulottuvuusporttiin. Sitten kerrottiin, että Maa on hukassa, koska voima nimeltä The End on kaiken takana. Doug on yksi viimeisistä ihmisistä, ja asuu nyt Galaxylandissa. Kyseessä on kokoelma avaruusolioita, jotka asuvat asukkaansa tyytyväisinä pitävässä planeettaryppäässä.

Kuten jo sanoin, ilta on ollut räväkkä Dougille, ja samalla kyseessä on lähtökohta pelille Beyond Galaxyland. Modernissa roolipelissä on kaikki ainekset kuin klassisessa Final Fantasyssa, ja Beyond Galaxyland tekee heti vaikutuksen pikselisellä ulkoasullaan ja erottuvalla soundtrackillaan. Tarjolla on paljon näyttäviä ympäristöjä aina pääplaneetta Neosta kirkkaaseen metsään Errosilla. Ja sitten vain hypätään mukaan tutkimaan. Sivuttain rullaavana roolipelinä Beyond Galaxyland ei paljasta itseään kokonaan, mutta mukana on paljon salaisia paikkoja löydettäväksi ja tehtäviä tehtäväksi. Tuloksena on paljon hulvatonta menoa. Luvassa on niin The Thingiä, Idän pikajunan arvoitusta kuin Miekkaa kivessä.

Wanhan ajan roolipelien malliin Beyond Galaxyland on pelattavuudeltaan varsin yksinkertainen. Tai on sitä ainakin aluksi. Tutkiessa voi myös taistella. Tutkiminen ja pulmailu ovat suoraviivaisia, mutta hauskoja ja palkitsevia. Pulmat ottavat ilon irti vaihtelevista ympäristöistä, vaikka ovatkin suurimmaksi osaksi esineen liikuttelua tai nappien painelua oikeassa järjestyksessä. Liikkuminen on tyydyttävää ja rytmistä, johon tuo vaihtelua taistelu.

Pahiksien monipuolisuus ja pelaajan kyvyt erottuvat edukseen Beyond Galaxylandin taistelussa. Yhdessä hetkessä taistellaan raptoreita vastaan, ja sitten ollaan ottamassa mittaa suuresta ihmismäisestä possusta tai rulettipöydästä. Kaikki on niin hulvatonta kuin tällaiselta avaruusseikkailulta voi odottaa (varsinkin kun miettii, että seurana on marsu, joka on joutunut käymään minuuteissa tuhansien vuosien evoluution), ja näin pelaaja pääsee eläytymään Beyond Galaxylandin maailmaan. Ja kuten muissa klassisissa roolipeleissä, taistelut ovat vuoropohjaisia, ja pelaajalla on mahdollisuus hyökätä, käyttää kykyä, käyttää esinettä tai kutsua apua valikosta. Hyökkääminen kasvattaa Ability Pointeja, ja keinojen käyttäminen kuluttaa niitä, mutta tässä on enemmän jujuna.

Beyond Galaxylandissa hyökkäys voi mennä ohi. Sama pätee pahiksien iskuihin, ja oikea-aikaista nappien painelua vaativalla QTE-suoritteella voi vähentää vahinkoa. Sen sijaan iskun ohi meneminen tuntuu olevan satunnaista. Pelaaja painaa nappia näppäimistöstä tai peliohjaimesta tehdäkseen hyökkäyksen, mutta aina on mahdollista mennä ohi, vaikka rytmi menisi täydellisesti kohdilleen. Ja kun isku menee ohi, menettää kaksi Ability Pointia. Kun pääsin loppuun kera 13 Ability Pointin, ja tehokkaimmat iskut vaativat seitsemän Ability Pointia tai enemmän, muuttuvat taistelut liian satunnaisiksi, ja liian rankaiseviksi. Koska RNG-jumalat päättivät, että seuraavat kolme iskuani menevät ohi, en voi käyttää haluamaani kykyä, ja saatan hävitä koko matsin. Tämä ei ole taktista, eikä lisää mitään mukaan pelikokemukseen muuta kuin tarpeen käyttää esineitä, jotka nostavat onnistumisen todennäköisyyttä. Noin muuten taistelut ovat riittävän helppoja jopa satunnaisuuden kanssa. Silti tällainen satunnaisuus on kummallinen suunnitteluvalinta.

Final Fantasyn suuntaan kumartamisen ohella Beyond Galaxyland muistaa myös Pokémonia sikäli, että pelin pahiksia voi napata, ja kutsua avuksi myöhemmin. Ja näin voi tehdä myös pomovastuksille. Kutsumisille on oma valuuttansa, ja niistä voi olla merkittävää apua omalle joukolle tehden pahaa vastustajan iskukyvylle ja keinoille. Kun aloin käyttämään kutsumisia, muuttui taistelu iloksi. Taistelumekaniikka ei ole liian vaikea ottaen huomioon pelin tallennuspisteet. Jos siis pelaaja kuolee, sopii toivoa, että lähellä on ollut tallennuspaikka. Näitä paikkoja on varsin tiiviisti, joten ei se huolta paljoa aiheuta. Kannattaa silti tallentaa aina silloin tällöin.

On tullut aika kohdata se mielestäni Beyond Galaxylandin suurin vahvuus ja samalla heikkous tarinassa. Peli alkaa nopeasti ja paksusti, joka on yhtä tykittävää kuin mitä Doug itse kokee heittäessään Maalle hyvästit. Osa dialogista on hieman kankeaa, ja Doug muistuttaa pelaajaa surustaan itkemällä turhan usein, mutta muuten aloitus toimii. Tällaiset heikommat henkilöhahmon tunnetilahetket seuraavat pelin mukana enemmänkin, mutta onneksi palikat ovat paikoillaan, ja se rohkaisee jatkamaan pelaamista. Jokaisen uuden henkilöhahmon ja uuden tarinallisen asian ilmaantuessa tulee esille vuorellinen kysymyksiä. Jokainen kohdattava pomovastus on erittäin mieleenpainuva niin ulkoisesti kuin pelimekaanisesti, ja näin pelin kuluessa pelaaja huomaa panostavansa Dougin matkaan Galaxylandissa, jotta tämä pääsisi takaisin kotiin.

Pelin aikana pääsin tiettyyn pomotaistoon. Oletan sen olevan aloituspiste toiminnalliselle kolmannelle näytökselle. Pelihahmoni ei ollut lähelläkään sitä enimmäistasoa, ja jäin uloskin osasta taistoja, koska hahmoni ei ollut tarpeeksi pitkälle kehitetty. Yllätyksekseni pomotaiston päättymisen jälkeen seurasikin välivideo, ja koko peli oli ohi. Toisin sanoen lopputekstien rullatessa olo oli hämmästynyt. Mihinkään ei vastata, eikä lopullisia tuloksia saada. Tarina ei pääty jatko-osaa pedaten. Tarina tuntuu loppuvan aivan kesken. En tiedä, onko jotain lisäsisältöä suunnitteilla. Mukana ei ole edes salaista loppuratkaisua, jos pelaa enimmäistasolle, sillä tarjolla on vain New Game Plus tai paluu viimeiselle pomotaistolle. Todella hämmentävä tilanne, ja näin Beyond Galaxyland ei saavuta niitä korkeuksia, joita siltä odotin.

Huolimatta huonosta lopetuksesta ja joistakin ikävistä puolista dialogissa ja taistoissa, Beyond Galaxyland on Final Fantasyn vanhoista ajoista muistuttava roolipeli kera tujauksella Pokémonia. Pelin maailma, liikkuminen, pulmat ja soundrack pitävät pelaajan viihtymässä loppuun saakka. Toivottavasti jossain vaiheessa se tyydyttävä lopetus saadaan jollain keinolla.