Teinien kuivaharjoitteluun puettu Ayumi on saapunut mystiselle saarelle silmissään piilotetut rikkaudet, jotka fantasiaan verhottu maasto kätkee pinnalleen. Saarta kansoittavat lukuisat hirviöt ja muut ärjyt, mutta onneksi kokenut aarteenmetsästäjämme ei pelkää kaivertaa korkoja ja rystysiään vihamielisten leukaperiin. Korni juoni on melko töksähtelevästi kerrottu ja hahmot pönöttäviä kliseekimppuja.
Soolosankarin ei kuitenkaan tarvitse kaataa koko saarta yksin, vaan taisteluita tasoitetaan klooniarmeijalla. Pelin komeimpana näppäryytenä on mahdollisuus kelata aikaa taaksepäin, jolloin peli luo haamukuvan Ayumista toistamaan pelaajan juuri tekemät toiminnot. Aikakelaus antaa taisteluissa mahdollisuuden harhautuksille sekä hyökkäysten yhdistämiselle ja sitä käytetään myös kevyissä pulmissa.
Potkunyrkkeilyn lisäksi Ayumi taitaa myös magian salat tiuhaan avautuvien taikojen avulla. Tehokkaat loitsut kaatavat kerralla useammankin vihollisen ja klooneihin yhdistettynä Ayumista muodostuu murskaavan voimakas pataljoona. Loitsuja kehitetään tasoittain eteenpäin ja toiminta pysyykin mukavan virkeänä eikä taannu yksitoikkoiseksi hack & slashiksi. Silkalla mättämisellä otetaan lukua erittäin nopeasti, joten annettuja kykyjä on pakko opetella hyödyntämään.
Hieno aikakelaus ja laaja liikevalikoima jäävät valitettavan paljon teknisen keskinkertaisuuden varjoon. Peli bugaa milloin missäkin tilanteessa ja liian moni osa-alue tuntuu keskeneräiseltä tai budjetin rajoittamalta. Vihollisia kirjaimellisesti ilmestyy tyhjästä, mutta tätä epäreiluutta tasapainotetaan tekoälyn jäätymisillä ja itsemurhilla. Iskut osuvat vihollisiin sattumanvaraisesti ja ruudunpäivitys takkuaa. Jatkuvat virheet muodostuvat rasitteeksi ja mielenkiinto pysyy yllä vain taistelukikkojen ansiosta.
Ulkoasu on pari vuotta vanhentunut ja valitettavan tympeä. Fantasiamaailmasta ei ole saatu irti mitään omaperäistä ja kaikki näyttää liian mielikuvituksettomalta. Värejä on sentään käytetty mukavan rohkeasti eikä Ayumia juoksuteta halki harmaiden luolastojen. Jos visuaalisuus on parhaimmillaankin keskitasoa, vedetään audiopuolella homma maan alta riman ali hermoärsykkeisiin asti. Ääninäyttely on luokattoman huonoa ja sitä on paljon. Ayumi kommentoi kaikkea ympärillä näkemäänsä yliampuvan teatraalisesti ja huonosti huulisynkattu dialogi on usein hukassa itse ruudun tapahtumista. Tunnelma paranee tekstitettynä mykkäteoksena.
Lisukkeeksi mukaan on saatu nettipeli, joka kuitenkin kärsii samoista ongelmista kuin sooloseikkailukin. Versus-ottelut ovat tylsän päämäärättömiä ja jatkuvien bugien piinaamia, co-op taasen on hektistä kohkaamista konetta vastaan kaverin kanssa. Nettisessioissa on vain kaksi osallistujaa per ottelu, mikä saa homman tuntumaan monotonisen kolkolta.
Blades of Time sisältää paljon hyvää, mutta sen lattea esillepano tekee siitä liian helposti ohitettavan julkaisun tämän päivän kilpailevaan julkaisutarjontaan nähden. Yhtä nollaa isommalla budjetilla hienot ideat saisivat ympärilleen ansaitsemansa puitteet. Peli tosin julkaistiin suoraan alelaarissa, joten paljon nähneille ja Tanhauserin porteilla käyneille seikkailijoille Blades of Time antaa muutamia kokemisen arvoisia ideoita huokeaan hintaan.