Perehdyttäessä Suomen ja muun Euroopan historiaan viimeisen 150 vuoden aikana nousee varsin nopeasti esille nimi Carl Gustaf Emil Mannerheim (4.6.1867-28.1.1951). Hänen ruotsinkielinen sukunsa aateloitiin Suomen kuuluessa osaksi Ruotsin valtakuntaa. Mies itse puolestaan syntyi Suomen ollessa itsehallinnollinen osa Venäjän keisarikuntaa. Mannerheim palveli 30 vuotta Venäjän armeijassa, ja pääsi näin kokemaan niin ensimmäisen maailmansodan kuin Venäjän vallankumouksenkin 1917. Saman vuoden joulukuussa hän palasi takaisin Suomeen, muodosti valkoisen armeijan ja johti sen voittoon punaisia vastaan Suomen vuoden 1918 sodassa. Maailmansotien välisenä aikana Mannerheim toimi muun muassa Punaisen ristin puheenjohtajana ja perusti nimeään kantavan lastensuojeluliiton. Toisen maailmansodan edellä Mannerheim pyrki varustamaan itse luomaansa armeijaa valmiiksi tulevaa mittelöä varten, ja vuodet 1939-1945 mies toimi Suomen Puolustusvoimien ylipäällikkönä toisessa maailmansodassa. Usein Mannerheimin ansioksi luetaan myös Suomen irrottaminen sodasta, ja samalla luotiin pohja sille yhteiskuntajärjestykselle osana muuta Eurooppaa, jonka jäljet ovat vieläkin nähtävissä. Toisin sanoen pelkästään Mannerheimiin perehtymällä on mahdollista muodostaa varsin kattava kuva Suomen ja koko Euroopan lähihistoriasta.