Lopulliset ajatukseni Valkoinen noita-trilogiasta

Simo Häyhästä kertova mangatrilogia Valkoinen noita on päättynyt. Jäljellä ovat enää lopulliset ajatukseni sarjasta.

Ensinnäkään Suomen sota-aikaa ei ole tietääkseni mangoissa aiemmin käyty juuri läpi, joten kun Naruki Nagakawa, yhdessä kuvittaja Pairanin kanssa päätti tehdä Häyhän tarinan ympärille rakentuvan trilogian, allekirjoittaneen olisi pitänyt varmaan periaatteessa olla hyvillään, koska hei, vihdoinkin joku päätti tehdä maamme sotavuosiin sijoittuvan mangaseikkailun.

Mutta kun en ole! Realistisen, historiankirjoitukselle uskollisen* sotaseikkailun sijasta lukijoille tarjoillaankin paikoitellen lähinnä kehnon parodioinnin makuinen, keskeisten hahmojen sukupuolenvaihdoksilla ja päälle liimatun oloisilla taikatempuilla maustettu fantasiaseikkailu. Ei näin! Sinänsä ideassa Suomen sotiin sijoittuvasta mangasta ei ole mitään pahaa - päinvastoin, mutta jos halutaan ylipäätään tehdä sotasarjakuvaa, niin tehdään mieluummin kunnollista sellaista, eikä tällaista historiankirjoitukselle kintaalla viittaavaa surkeaa parodiaa fantasiaelementeillä maustettuna - eihän sitä puna-armeijaa oikeastikaan millään taikatempuilla pysäytetty (vaikka asemasodan aikaan Solmu Mäkelä taisikin pistäytyä rintamalla viihdyttämässä miehiä taikatempuillaan)!

Loppukaneettina sanottakoon siis: jos haluatte lukea hyvää sotasarjakuvaa Suomen sodista, menkääpä kirjaston sarjakuvaosastolle, ja etsikää sieltä vaikkapa suomalaisten tekijöiden Korkeajännityksiä tai elämäkertoihin perustuvan Legendat - sarjan albumeita. Ne nimittäin käsittelevät samoja aiheita, mutta tekevät sen, hyvänen aika, ilman mitään päälle liimattua ja ennen kaikkea asiallisemmalla asenteella ja historialle vähän uskollisemmin kuin tämä Nagakawan sepittämä roska!

*Tapahtumien todellinen kulku tiivistettynä: Häyhä haavoittui räjähtävästä luodista kasvoihin talvisodan lopulla, ja hänen luultiin kuolleen. Häyhä sai elokuussa 1940 Kollaan ristin, kun kaikki vihdoin vakuuttuivat hänen olevan elossa, ja 28.8.1940 marsalkka Mannerheim ylensi hänet suoraan alikersantista vänrikiksi ilman upseerikoulua. Jatkosotaan Häyhä ei enää haavoittumisen takia ottanut osaa. Lopun ikänsä hän elätti itsensä maanviljelijänä Rautjärvellä, harrasti metsästystä ja opasti mm. presidentti Urho Kekkosta metsästysretkillä 1960-luvulla. Häyhä kuoli 97-vuotiaana huhtikuussa 2002 sotaveteraanien hoitokodissa Haminassa.