7 askelta jäljellä.

Ei. Otsikolla ei ole mitään tekemistä kuoleman kanssa.

Olen lähestymässä ehkä lapsuudessa eniten odotettua virstanpylvästä: täysi-ikäisyyttä. Tasan tarkalleen viikko siihen jäljellä, joskin vuorokausi on lähellä vaihtumista tätä blogia kirjoittaessani. Ei ole tavatonta, että nuori ihminen pääsee tähän samaan tilanteeseen kuin minä itse ja voitaisiin sanoa, että ei siinä oikeastaan ole mitään ihmeellistäkään. Tulee mahdollisuus ajaa autoa (laillisesti) ja juoda mietoja alkoholijuomia (näitäkin laillisesti). Saa äänioikeuden, jota pääsenkin hyödyntämään heti tämän vuoden presidentinvaaleissa. Lisäksi tulee niitä iki-ihania velvollisuuksia lisää ja tällaiselle ihmisille, joka vihaa rahan pyörittämistä, tulee elämä olemaan suurta tuskaa.

Mutta mikä täysi-ikäisyydestä tekee niin maagista? No se täysi-ikäisyys itsessään. Se, että ihminen on saavuttanut sen asian, mistä on haaveillut niin monien vuosien ajan. Kuinka monesti lapsi sanoo sanat "kun minä olen aikuinen..." Se, että onko 18-vuotias vielä aikuinen, on kiistanalainen juttu, mutta idea on sama. Sitä odottaa vuosia ja sitten siihen pääsee käsiksi. Sisältöön saattaa pettyä, mutta odotus on ohi ja kohde saavutettu.

Tämä aika on myös ollut henkilökohtaisella tasolla mullistava. Olen entistä enemmän saanut itsenäisyyttä ja vanhemmat ovat alkaneet jäädä taka-alalle. Toki he ovat mukana elämässäni, mutta he eivät ole hallitsemassa sitä enää. Se on hienoa, mutta samalla hieman pelottavaakin sillä asiat muuttuvat. On pelottavaa ottaa ohjat elämässä omiin käsiinsä. Ehkäpä tähän sopii Dragon Age: Originsin johtavan naissivuhahmon Morriganin sanat:

"Change is coming to the world. Many fear change and will fight it with every fibre of their being. But sometimes, change is what they need the most. Sometimes, change is what sets them free."

(Jos nyt unohdetaan kuitenkin tuo eka lause. En oikein keksi, että mikä muutos oli maailmaan tulossa.)