Arvioni: Bioshock: Infinite

Pitää jälleen heti alkuun sanoa ,että Irrational Games onnistui taas yllätämään minut positiivisesti. Jälleen he ovat saaneet kehitettyä pelin jonka tarina/käsikirjoitus on omaa luokkaansa ja täten painii omassa luokassaan kavereidensa , System shock 2:sen ja Bioshockin kanssa. Mahtavaa , että osataan tehdä pelejä joiden juonta ja ideaa ei ole pureskeltu pelaajalle valmiiksi. Suurin kiitos taitaa kuulua herra Ken Levinelle.

Alkuperäinen Bioshock kuuluu mielestäni tämän sukupolven parhaimpiin peleihin , ainakin itse nautin sen pelaamisesta 2007 , pelissä oli maailma joka imaisi mukaansa täysillä jo heti alkumetreillä. Samaa on pakko sanoa Infinitestä, sen pilvien päällä leijaileva massiivinen kaupunki oli ajatuksena suhteelisen naurettava vielä kun ottaa huomioon ,että pelin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuoliskoon, mutta hei!, oliko rapture sen uskottavampi? Asian kumminkin unohti täysin peliä pelatessa. Sen kadut olivat välillä täynnä ihmisiä jotka elivät ja olivat omia menojaa ja välillä jäin kuuntelemaan heidän jutustelujaan ihan vain saadakseni lisää fiilistä maailmasta jossa seikkailin.

Maailma jossa seikkailin oli täynnä kiihko-uskovaista sakkia jotka seurasivat suurta profeettaansa Zachary Hale Comstockia ja hänen uskomuksiaan. Uskomusta ja oppia joka oli kuvottavan rasistinen ja vanhollinen, suhteellisen rohkea veto irrationalilta jos minulta kysytään. Comstock on vanginnut pelin , ehkä keskeisimmän hahmon Elizabethin suuren patsaan/talon sisälle kutsuen ja kertoen kansalle tämän olevan hänen ihmelapsensa. En aio nyt kertoa liikaa juonesta jotta en pilaa sitä aivan täysin , mutta sen paljastan ,että Ellulla oli muutama konsti hihassaan minkä takia tämä oli vangittuna, yksi niistä oli kyky repiä aukkoja toisiin todellisuuksiin ja tämän ansiosta asiat saattoi välillä olla enemmän tai vähemmän hämmentäviä ja sai juoneen useita käänteitä joka oli tarinassa se yksi parhaita puolia. Itse Ellukin oli se jo kauan kaivattu "viisas" teko-äly kumppani joka pyöri maailmassa laulellen ja ihmetellen menoa taistelun tiimellyksessä. Välillä tämä heitteli pelaajalle ensiapu-paketteja , panoksia taikka "suolaa" (jolla ladataan Plasmid-kykyyn verrattavaa voimaa). Eli hahmo oli niin sanotusti eloisa joka oli jotain uutta.

Itse tarinaa spoilaamatta on pakko sanoa ,että se oli hyvä ja kokemisen arvoinen ja sitä on varmasti ollut hauska kehitellä. Niin kuin jo alussa mainitsin ,sitä ei oltu vamiiksi pureskeltu pelaajan puolesta vaan se välillä aidosti hämmensi ja pysäytti hetkeksi miettimään. Itselläni meni hetki saada unta pelin läpäistyäni, mietiskellessäni juonta ja sen koukeroita , saaden viimein suuren "ahaa!" elämyksen tajuten mistä oli kyse. Se on peleissä TODELLA harvinaista.

Mutta itse peliin ja sen mekaniikkaan.

Pelin juoni oli ensiluokkainen , mutta siihen erinomaisuus mielestäni ehkä päättyy ja käänty ihan perus meiningeille. Ei saa ymmärtää väärin , pelin maailma oli sanalla sanoen kaunis ja siinä oli paljon yksityiskohtaa jota jäi ihailemaan. Mutta se ulkonäkö on vaan jotain niin... kuvailtuna, Bioshockia? Se jotenkin klonggaa samalla vanhalla jo niin tutulla tavalla että sitä alkaa jo kaivata sitä Unreal Engien 4:sta ja paljon. Se oli 2007 , tyyliä " ei v***u kato miten hienolta näyttävä peli" , mutta 2013 se alkaa jo näyttää ns. nukkemaiselta ja muoviselta. Tiedätte ehkä mitä tarkoitan...

ja mikä tulee pelimekaniikkaan ja taisteluihin siihen pätee aika sama bioshockkimaisuus, hyvässä ja pahassa. Taisteluja käydään pyssyillä joista vain oikeastaan kahta käytin pelin alusta loppuun, välillä kokeillen toisia todeten niiden olevan huonompia. Ja ne pelin "plasmidit" olivat niitä samoja vain eri nimillä ja hieman eri toimitavoilla. Ainut uusi asia oli oikeastaan sen Ellun toisesta ulottovuudesta tuotavat suojaavat seinät tai taistelua avittavat turretit. Eli samaa hieman puuduttavaa paukuttelua ja kykyjen buustaamista kuin aiemminkin. Taistelu tilanteet usein toistivat itseään ja usein totesin jo etukäteen että " noh, kohtako sieltä tulee iron-patriot miniguneineen?", ja näin kävi. Eri vihollistyypit tulivat nopeasti tutuksi. Pelissä oli paljon hyvää mutta oli siinä latteuttakin. En kadu pelanneeni ja tuhlanneeni siihen aikaani vaan kyseessä on hyvä peli ja se ansaitsee arvosanan 8/10, koska tarina oli tosiaan pitkään aikaan mukaansa tempaava.

Mutta ei saa masentua, peli on kokemuksen arvoinen..käsken ja vaadin jos luit tämän arvion, PELAA SE!!

Kiitos ja näkemiin...