Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi

Sony PlayStation

Kirjoittaja Dannyman89 8. joulukuuta 2014 kello 00:16

Vuosi oli 1998. Konsoli oli ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, ja viimein joulu tuli; vanhempien lupaus uudesta konsolista kasibittisen Nintendon korvaajana oli hallinnut koko loppuvuoden ajatuksia. Kello ei tuntunut millään etenevän tarpeeksi nopeasti.

Pukki tuli. Laulua. Pukki lähti. Lahjat vain istuivat siinä edessämme, ja jostain syystä en millään olisi halunnut avata sitä suurinta, kirkkaaseen paperiin pakattua kaunista lahjaa; entä jos se ei olekaan niin hyvä? Entä jos se onkin tylsä ja huono ja kaikin puolin arvoton kapine? Mutta lopulta uteliaisuus voitti ja kirkas paperi jäi repaleiksi lattialle. Uusi konsoli tuntui heti luontevalta olohuoneen televisiotasolla. Se istui kuin valettu siihen mihin kuuluikin.

Ensimmäinen käynnistys. Upea logo. Mitkä äänitehosteet! Pelejä emme saaneet, joten ensimmäiset kaksi viikkoa katsoimme vain veljieni kanssa mukana tulleelta levyltä pelitrailereita. Jo nyt tunsin päässeeni uudelle tasolle, vanha pelaajalapsi oli auttamatta jäänyt taakse, ja uusi uljas pelaajanalku teki vahvaa kasvua.

Täytimme mukana tulleesta vihkosesta kyselyn ja laitoimme sen postiin, ja jäimme odottelemaan millaisen "personoidun" demolevyn saisimme; täydet pelit olivat todella kalliita, joten tähän oli tyytyminen, ja olin silti iloisempi kuin koskaan aiemmin. Odotus tuntui todella pitkältä, mutta lopulta saimme ensimmäisen oman pelilevyn, vaikka siinä pelkkiä demoja olikin...ja sen kulutimme loppuun asti.

Totta kai pelejä alkoi myös vähitellen löytyä hyllyyn; Gran Turismo 2, autopelien kuningas. En vieläkään ole löytänyt autopeliä joka tekisi saman kuin tuo peli silloin joskus. Tekken 1, 2 ja 3. Nämä takasivat sen että yökyläilyissä kavereiden luona öisin ei nukuttu. Ei todellakaan. Soul Blade teki saman mutta nopeampana. Vähä vähältä myös oma pelimaku alkoi yksilöllistyä; enemmän räiskintää, toimintaa ja nopeita tilanteita. Lopulta oma hylly oli täysi, ja uuden PlayStationin julkaisu jo lähellä...

PS2, voisiko se olla niin hyvä kuin edeltäjänsä? Eihän se voi olla mahdollista....vai voiko? :)