MM-kisojen välisarja lähestyy loppuaan, ja tänään ratkaistaan ketkä kohtaavat ns. kuoleman otteluissa. Jos ei kuoleman otteluita, niin ainakin henkihieveriin asti ollaan pelattu jo välisarjassa. Kisojen isäntämaan jatkoonpääsymahdollisuudet hupenivat eilen, kun Ralph Kruegerin puolustusvoittoisesti pelannut Sveitsi ei pärjännyt Ruotsille. Vuodesta 1998 joukkuetta valmentaneen Kruegerin paikka alkaa olla uhattuna, eikä suotta. Valmentajan mustalle listalle on joutunut monta Sveitsin huippupelaajaa, joiden maalintekotaitoa joukkue olisi tarvinnut näissäkin kisoissa.

Vaikka monien kirjoissa Suomen ottelu Valko-Venäjää vastaan oli katastrofaalinen, voidaan pelin tuloksesta huolimatta löytää ottelusta hyvääkin. Karmean alun otteluun saanut suomalaisjoukkue tulee pelaamaan Kanadaa vastaan levänneenä ja varmasti myös sisuuntuneena tappiosta. On tärkeää huomata, että Suomen vaikeimmat ottelut tähän asti ovat tulleet hyvin samankaltaisesti pelaavia joukkueita vastaan. Slovakia ja Valko-Venäjä pystyivät sumputtamalla rikkomaan Suomen hyökkäykseenlähdöt, ja kauheimmillaan lauantaina suomalaishyökkäystä oli odottamassa viiden miehen linja vastustajan siniviivalla. Pelitapa näyttää aivan kauhealta, mutta Jokereita viime kaudella valmentaneelle Glen Hanlonille täytyy nostaa hattua, sillä kiekkohan on tunnetusti tulosurheilua. Suomalaisten onneksi ottelun lopputulos ei vaikuttanut juurikaan leijonien jatkosuunnitelmiin. Tshekin voitto Valko-Venäjästä varmisti Suomelle vähintään lohkon toisen sijan, ja lohkovoitto ratkaistaan tänään Kanadaa vastaan.

Jatkopelejä ajatellen Jalosen pelikirja näyttää hyvältä. Kaikki ennakkoon kovemmat maat pelaavat nimittäin huomattavasti aktiivisempaa karvauspeliä kuin viimeisessä kahdessa ottelussa. Tällainen pelityyli avaa reittejä Suomen nopeille hyökkäyksiinlähdöille. Kuten Tshekki-pelin puolitoista viimeistä erää osoittivat, Suomen onnistuessa pelaamaan omaa peliään, taitavat yksilöt jäävät aivan pimentoon kurinalaisen ja aktiivisen karvauksen alla. Suomi ei kohtaa Kanadaa ennakkosuosikkina, mutta joukkueen pelitavalla on onnistuessaan hyvät mahdollisuudet puuduttaa kanukkien hyökkäyskalusto ja pakottaa vastustaja virheisiin ja jäähyihin. Illan ottelu onkin oikeastaan ensimmäinen testi voitosta voittoon kulkeneelle kanadalaisjoukkueelle. Kanadan kohtaaminen näyttää myös Suomen iskukyvyn pudotuspelejä ajatellen, yksikään jatkopeleihin suuntaava joukkue ei nimittäin pelaa kilpikonnapuolustukseen vajoavaa ansakiekkoa. Kahden Pohjois-Amerikkalaisella pelityylillä pelaavan nopean joukkueen kohtaamisesta pitäisi kehkeytyä todella hyvä ottelu.

MM-yllätysten sarja jatkuu, joskin tällä kertaa kyseessä ei ole ehkä aivan niin suuri tapaus kuin case Latvia, vaikka tilastoista löytyykin mielenkiintoisia yksityiskohtia tapaukseen liittyen. Viiden vuoden tauon jälkeen MM-kisojen A-sarjaan palannut Ranska nimittäin voitti eilisessä ottelussaan Saksan, ja valtasi samalla paikan jatkosarjasta. Tämä on tietysti hieno merkki Suomen joukkueen kannalta, sillä viimeksi kun ranskalaiset eivät olleet neljän huonoimman joukossa, teki 22-vuotias Ville Peltonen MM-finaalissa hattutempun johtaen Suomen maan historian toistaiseksi ainoaan MM-kultaan.

Myös Sveitsi näytti eilen parasta osaamistaan kohdatessaan Venäjän jännittävässä ottelussa. Sveitsiläiset onnistuivat hallitsemaan peliä pitkään huipputaitavaa itänaapuriamme vastaan, ja vain muutama yksilövirhe ja huono viimeistely maalinedustalla piti MM-kisojen isäntämaan erossa voitosta. Venäläiset olivat pahimmillaan kuin hätää kärsimässä Sveitsin nopeiden hyökkäysten kanssa, mutta jäätävä viimeistelytaito vei kuitenkin joukkueen vaikeuksien kautta voittoon. Sveitsiläisten osaamisen ei tosin pitäisi yllättää enää ketään, sillä esim. viime vuonna joukkue onnistui voittamaan oman alkulohkonsa, jääden vasta puolivälierissä tulevan mestarijoukkueen Venäjän jalkoihin.

Suomen NHL-vahvistushaaveet murenivat viimeistään viime yönä, kun Carolina teki huikean nousun New Jerseytä vastaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Tuomo Ruudun, Jussi Jokisen ja Joni Pitkäsen apu olisi varmasti kelvannut myös Jukka Jaloselle, vaikka NHL-menestys on toki miesten ensisijainen tavoite. Eilen illalla myös Olli Jokinen ilmoitti jäävänsä pois leijonajoukkueesta. Kausi oli OJ:lle raskas niin fyysisesti kuin henkisestikin, eikä miestä voi päätöksestä moittia. Puolivaloilla ja vajaalla motivaatiolla pelaava Olli ei korvaisi innokkaita pelaajia, jotka haluavat oman näyttöpaikkansa.

Kaikki alkusarjan ottelunsa hävinnyt Unkarin joukkue ansaitsee vielä kunniamaininnan suorituksestaan kisoissa. Viime hetken tappio Slovakialle ja niinikään vasta lopussa ratkennut ottelu Valko-Venäjää vastaan ovat komeita suorituksia tulokasjoukkueelle. Unkari jatkoi hienoja esityksiään myös ottelun jälkeen, sillä pelaajat jäivät jäälle Valko-Venäjän joukkueen poistuttua kaukalosta ja lauloivat maan kansallislaulun käsi sydämellä ja toinen käsi toverin olkapäällä. Jonkinasteista kiekkobuumia elävä maa ei joudu häviämään suoritustaan tippaakaan ja antoi isommille kiekkomaille muistutuksen siitä, että aina tärkeintä ei ole voitto, vaan isoissa kisoissakin löytyy tilaa urheiluhengelle.

Leijonalauma jyräsi odotetusti Tanskan alleen eilen illalla pelatussa ottelussa. Pelin lopputulos 5-1 ei kerro lähellekään koko totuutta, mutta se kertoo olennaisen: voitto tuli, ja sen myötä myös 3 pistettä. Vaikka Suomen peli takkuilikin lähes koko ajan hyvin liikkunutta tanskalaisryhmittymää vastaan, ei pelistä voida juuri vetää johtopäätöksiä tulevan suhteen. Tosiasia on kuitenkin se, että vaikka Tanska onnistui pelaamaan omaa peliään huomattavasti paremmin kuin Suomi omaansa, ei vastustajalle jäänyt mitään mahdollisuuksia voittaa ottelua. Kritisoitu suomalaispuolustus saattoi leipoa ja hautoa kiekkoa liiaksi, mutta puolustuksellinen osuus hoidettiin mallikkaasti, eikä Tanskalla ollut todellisia maalintekopaikkoja juuri ollenkaan.

Toistaiseksi helpot pelit on hoidettu juuri niin hyvin kuin tarvitaan, sillä toistaiseksi leijonat ovat menossa välisarjaan täysin pistein. Huominen Tshekki-ottelu on ihan eri peli, ja valmistautumisen onnistuessa pelaajien lataus otteluun on aivan eri luokkaa. Taitavampia maita vastaan hyökkäyksiinlähdöissä täytyy kuitenkin piristyä, sillä epäonnistuneista keskialueen yksilökikkailuista ja harhasyötöistä rankaistaan huomattavasti suuremmalla prosentilla. Mitään suuria muutoksia miehitykseen tuskin tarvitsee odottaa, vaikka soisinkin näkeväni Philadelphia-vahvistus Lasse Kukkosen äärimmäisen vaisusti pelanneen Janne Niinimaan tilalla. Tshekin hyökkäävämpi tyyli sopinee aikaisempia vastustajia paremmin nopealle suomalaishyökkäykselle, joten odotettavissa ei liene enää sumppuun pään hakkaamista.

MM-kisojen aikaan nostetaan aina esiin kisoihin osallistuvien kiekkomaiden tasoerot. On totta, etteivät Kanada-Unkari -pelin kaltaiset 9-0 ryöpytykset missään nimessä ole parasta kiekkoviihdettä, mutta hienosti Slovakiaa vastaan taistellut Unkari tuli peliin naurettavan nöyrällä asenteella ihailemaan kuinka hyvin vaahterapaidat osaavatkaan pelata. Pienten maiden innokkaita suorituksia kuitenkin katselee parhaimpina päivinä ilolla, sillä pienetkin onnistumiset tekevät näiden maiden kiekkokulttuurille terää. Latvian ja Ruotsin välisessä voittomaalikamppailussa nimittäin unohtui ainakin Latvian aitiota seuratessa se, että kyseessä oli vain alkusarjan toinen ottelu, eikä pudotuspelien jännitysnäytelmä.

Peräpään loukkaantumisista kärsinyt Ruotsi taapersi Latvia-ottelun loppuun vain neljällä puolustajalla, eikä NHL:stä saapuva Anton Strålman riitä millään korvaamaan pahasti loukkaantunutta Tobias Enströmiä ja lonkkavaivoista kärsivää veteraanipuolustajaa Kenny Jönssonia. Länsinaapuria ei kuitenkaan tappiosta ja menetyksistä huolimatta kannata aliarvioida jatkossakaan. Kuuleman mukaan mestaruuksia on voitettu vähän heikommallakin miehistöllä.

Terveisiä keväisestä Joensuusta! Jääkiekon MM-kisat polkaistiin käyntiin perjantaina, ja ajattelin käytellä blogitilaa kisahuomioiden päivittämiseen. Kun tälläkään kertaa en päässyt pääkallonpaikalle, turvaudun kisatietoudessani Ylen tarjontaan, jota löytyy kiitettävästi netistä haastatteluita ja ottelukoosteita myöten. Tästä suuri hatunnosto Ylelle, joka on viime aikoina saanut hieman kielteisempää julkisuutta mediamaksuesityksen myötä.

Keskeinen huomio keskittyy suomalaisena tietysti Suomen joukkueen edesottamuksiin. Vähäisesti NHL-apuja saaneen leijonaporukan materiaalin leveyttä on kyseenalaistettu useaan otteeseen, ja sentteriosasto ja puolustus vaikuttaisivat etukäteen potentiaalisesti heikoimmilta lenkeiltä. Aika näyttää riittääkö tuoreen Venäjän mestarin Niko Kapasen harteet kantamaan joukkueen ykkössentterin virkaa. Norja-ottelun perusteella joukkueen jarruosasto, eli Tommi Santalan ympärille rakennettu nelosvitja pitää sisällään yllättävää hyökkäyspotentiaalia, vaikka roolipelaaja Jarkko Ruudunkin kiekollisia taitoja on saatu ihailla väläytyksinä NHL-paidassa. Ensimmäinen todellinen testi nähdään kuitenkin vasta keskiviikkona, kun vastaan asettuu taitava Tshekki.

Leijonamiehistön kiinnostavimpia tapauksia lienee peräpään konkari Janne Niinimaa, joka teki Norjaa vastaan ensimmäisen arvokisaesiintymisensä lähes viiteen vuoteen. Niinimaan kisatauon perimmäinen syy jäänee arvailun varaan, vaikka edellinen kerta päättyikin ennen aikojaan World Cupin loppupeleissä, kun Niinimaan kerrottiin ristineen suksensa ja vähän siteitäkin silloisen päävalmentajan Raimo Summasen kanssa. Omien sanojensa mukaan Niinimaalla on motivaatio kohdallaan, ja kisoihin on valmistauduttu jo monta vuotta. Lieneeköhän Jukka Jalonen sopivampi koutsaamaan Niinimaata, jonka esitykset Norjan kaadossa jättivät lähinnä ristiriitaisia tuntemuksia. Niinimaalla on kiekkofaneille paljon todistettavaa, sillä pelkästään Summasen niskoille vanhoja ei voi vierittää. World Cupin kakkossija on nimittäin monissa kirjoissa maajoukkueen kovin saavutus.

NHL-vahvistusten saapuminen puhuttaa aina Stanley Cupin playoffsien edetessä. Tänä keväänä puhetta on syntynyt sen verran mittavasti, että Ylen suomalaishaastattelut ovat keskittyneet lähinnä siihen, millä mielin kisojen alussa seurataan NHL-pudotuspelejä. Vähemmän yllättäen jokainen haastateltu on kertonut, ettei joukkueessa paljon kannata apuja odotella, vaan toistaiseksi eteenpäin mennään nykyisellä miehityksellä. Kanadalaisten haastatteluistakaan ei juuri jutunjuurta irronnut, sillä keskeinen kysymys tuntui olevan kanadalaisten asenne kisojen alkusarjan helpompiin peleihin. Lisäksi jokaisessa neljässä haastattelussa esitettiin tiukka kysymys: Kiinnostavatko Vancouverin olympialaiset? Yksinkertaisiin kysymyksiin yksinkertaiset vastaukset: Kivat pelit ja kyllä kiinnostaa.

En ole koskaan ollut kovin suuri itsesäikyttelyn ystävä. Kuuslankkuaikojen Maniac Mansioniakin pelasin pienempänä vähän vastahakoisesti vaikka nykypäivään verrattuna MM olikin melko pliisua kamaa. Resident Evil -pelisarja on jäänyt juurikin edellämainitusta syystä paitsioon pelivaiheissani, vaikka muistaakseni olenkin alkuperäisen RE:n pc-version läpäissyt joskus männävuosina.

Miksikö sitten innostuin kajoamaan hassunhauskasti suomennetun blogiotsikkoni myötä tuohon selviytymiskauhun kantaisään? Syynä on tietysti vastikään julkaistu Resident Evil 5 -demo. Ensituntemuksien perusteella peli vaikuttaa varsin lupaavalta, vaikka osa pelillisistä ratkaisuista ansaitseekin sapiskaa. Yllätyin positiivisesti pelin yhteistyötilan keskeisestä asemasta(en ollut seurannut peliin liittyvää uutisointia juuri ollenkaan). Mielestäni kauhun inhottavin elementti on nimittäin yksin olemisen tunne. Jo pelkkä tönkösti käyttäytyvän tekoälytoverin läsnäolo tekee pelaamisesta mielekkäämpää, ja zombilaumojen uhmaaminen yksin on vain pirun tyhmää. Kaverin kanssa verkossa tai samalla sohvalla pelattavuus nousee todennäköisesti uusiin sfääreihin, kun tekoälyn toilailusta ei tarvitse kärsiä ja virheistä pääsee syyttämään pelitoveria.

Pahiten närästystä demossa aiheutti pelihahmon ohjattavuus. Alun tuskailun jälkeen aseiden osoittelu alkoi sujumaan pikkuhiljaa, vaikka hetkittäin tiukat tilanteet aiheuttivat lähinnä ympäriinsä tulittamista osumien toivossa, joka ei rajallisen ammusmäärän takia ole kovinkaan suotavaa. Päättömin suunnitteluratkaisu on kuitenkin pelaajan jäädyttäminen paikalleen tähtäämisen ajaksi. Pienellä järjelläni en kykene ymmärtämään logiikkaa tämän takana. Ei pistoolilla ampuminen ja samaan aikaan käveleminen kuitenkaan ihan rakettitiedettä ole, ja varsinkin isompien ököjen seurassa ahdinko ja vi.. siis verenpaine nousee herkästi uusiin ulottuvuuksiin, kun toiminta käy näin: pysähdy, käänny, tähtää, ammu lipas tyhjiin, käänny, juokse karkuun, pysähdy, unohda ettei ampuessa voi liikkua, ota kirves/moottorisaha/minibussi otsaan, kiroile, aloita alusta.

Ymmärrettävästi selviytymiskauhu vaatii pelattavuudeltaan erilaista lähestymistapaa kuin suoraviivainen räiskintä, mutta hyväksi todettujen konseptien lainaaminen vastaavaa toteutusta käyttävistä peleistä ei voi olla ihan tyhmää. Lähimpänä esimerkkinä Dead Space, jossa taisteleminen ei tuntunut turhauttavalta, ja Iisakki osasi jopa kävellä tähtäillessään avaruuden öhkömönkiäisiä.

Ärsyttävistä pikkuvioistaan huolimatta RE5 vaikuttaa ihan lupaavalta paketilta. Demon juonenrippeiden perusteella voidaan odottaa hyvää pohjaa messevälle kauhutoiminnalle, ja ennakkosuunnitelmistani poiketen aionkin laittaa pelin testiin julkaisun koittaessa.