Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Kauhuklassikko Dark Fall: The Journal

Kauhuklassikko Dark Fall: The Journal

Kirjoittaja Kopio 14. syyskuuta 2014 kello 13:33
Liittyy aiheisiin: kauhu, puzzle

Vuonna 2002-2003 ilmestynyt Dark Fall: The Journal on oikea vanhanajan naksuttelu-puzzle-kauhu peli. Peli on tehty Macromedia softalla joten se toimii vähän eritavalla kuin tavalliset pelit. Merkittävin ero pelaamisen kannalta lienee se, että peli tallennetaan tekstitiedostona koneelle. Kenties tärkein asia huomioida pelissä etenemien kannalta jo alkuvaiheessa on muistaa pitää jonkinlaisia muistiinpanoja etenemisestä(lähinnä puzzleista), tämä peli ei nimittäin pitele pelaajaa kädestä tässä asiassa. Itse pidän edellä mainitusta elementistä, sillä se tuo peliin lisää tunnelmaa ja aitoutta. Dark Fall ei ole kamalan pitkä, itselläni kesti noin 8 tuntia päästä juoni läpi, mutta joku nokkelampi saattaa edetä nopeamminkin. Tästä syystä tuo muistiinpanojen pitäminen ei pitäisi käydä kamalan vaativaksi kenellekään, itselläni täyttyi ehkä yksi A5 sivu koko pelistä. Mikäli muistiinpanojen pitäminen kuitenkin tuntuu liian työläältä tai muuten tarvitsee apua etenemisessä niin kannattaa pitää walkthrough käsillä. Mutta älkää ihmeessä spoilatko yllätyksiä itseltänne!

Dark Fall: The Journal alkaa videosta jossa selviää, että pelaajan veli on joutunut ongelmiin ja, että asiaan liittyy jotakin hyvin mysteeristä. Pelaajaa pyydetään lähtemään paikalle auttamaan. En lähde selittämään pelin juonikuvioita kovin paljoa, sillä se voisi pilata muiden pelikokemuksen. Intron katsottuani olin ainakin itse siinä määrin myyty, että melkein pelkästään sen peruteella ostin pelin jatko-osineen Steamista, josta sen saakin edullisesti.

Peli on tunnelmaltaan jotakin Lovecraftin tarinoiden ja Silent Hill- pelien välimaastosta. Pelaaja päätyy hylätylle Dowerton Station nimiselle juna-asemalle jonka yhteydessä on pieni hotelli. Ihmisiä ei näy missään ja monissa paikoissa näyttää siltä, kuin sieltä oltaisiin vain kadottu yhtäkkiä. Sieltä täältä löytyy päiväkirjoja, tietokoneita, kämmenmikroja yms. joita lukemalla pääsee paremmin perille siitä, mitä on tapahtunut. Vaikka pelin läpäisyn kannalta ei ole välttämätöntä lukea kaikkea tarjolla olevaa materiaalia, kannattaa ne kuitenkin käydä läpi sillä ne ovat olennaisessa osassa juonen seuraamisen kannalta. Itse ainakin pidin edellä mainittuja hyvin toteutettuina ja mielenkiintoisina. Luettava materiaali toi myös sellaisen tunteen, että seuraa "oikeita" tapahtumia pelkän pelin sijaan. Omalle kohdalleni tuli ainakin pari kohtaa joihin jäin jumiin, sillä puzzlet Dark Fallissa ovat mukavan haastavia, ja jotkut ovat tietenkin yhteydessä toisiina. On virkistävää pelata peliä jonka arvoitukset ja salaisuudet vaativat vähän enemmän aivotyötä. Jos kuitenkin jumiutuu aivan täysin kannattaa apua hakea aiemmin linkatusta läpipeluu- oppaasta.

Grafiikan rosoisuus ja synkkä juna-asema miljöö ovat omiaan kauhupelille. Naksuttelu puzzleilu sopii myös pelin henkeen mainiosti. Kannattaa muuten tarkistaa tutkittava alue aina huolellisesti, sillä tärkeitä tavaroita tai muita yksityikohtia voi jäädä helposti huomaamatta. Kannattaa myös aina palata aiemmin tutkittuihin paikkoihin jos ei meinaa päästä eteenpäin. Peli on tässä suhteessa aika realistisesti toteutettu. Juoni on melko yksinkertainen mutta varsin kiinnostava seurata. Kauhu tunnelma iskee varmasti parhaiten niihin pelaajiin, jotka jollain tasolla uskovat yliluonnolliseen, mutta meille skeptisillekin pelaajille juoni on silti jännittävä ja koukuttava.

Mikäli pidät puzzleista ja kauhusta, kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Muokattu 2014-09-14 13:34:
Alkuperäinen Bloggaus: http://pelikaappi.blogspot.fi/2014/09/kauhuklassikko-dark-fall-jour
nal.html

Lyhyesti Shadowrunista

Kirjoittaja Kopio 26. heinäkuuta 2013 kello 20:36

Se on palannut vihdoin! Mahtavaa! Shadowrun returns julkaistiin eilen ja vaikka peliä pääsi Suomen aikaan pelaamaan vasta ilta yhdeksän paikkeilla, oli se riittävästi jotta ennen nukkumaan menoa sain maistiaisen viikonlopun ehdottomasta päätähdestä. Edes Ropeconin missaaminen ei hetkauta kun on näin hyvää tekemistä! Tarkempi esittely ja arvio pelistä on tiedossa myöhemmin, jotta saan kerätä pelitunteja hieman lisää ennen kuin avaan sanaisen arkkuni kunnolla. Tähän asti voin kuitenkin sanoa, että Shadowrun returns vaikuttaa nappisuoritukselta; se kunnioittaa vanhaa tyyliä ja tunnelma on mahtava. Hahmon luonti on simppeliä mutta monipuolista, kädestä pitelevää tutoriaalia ei ole (mutta neuvoja on saatavilla tarvittaessa) ja juoni vaikuttaa dystopiseen tulevaisuuteen sopivan perinteiseltä mutta uskon, että erikoisia juonenkäänteitäkin tulee vastaan. Peli löytyy kohtuu hinnalla Steamista eikä latauskaan kovin kauaa kestä joten ei muuta kun pelailemaan!

Kuva naispelaajista usein heikko/ väärä

Kuva naispelaajista usein heikko/ väärä

Kirjoittaja Kopio 28. kesäkuuta 2013 kello 10:14

Katselin blogini vanhempia kirjoituksia löytääkseni jotain tarjottavaa teille tänne Gamereactorin sivuille ja löysinkin viime kesältä lyhyeen artikkeliin perustuvan postauksen. Liitän kuvana artikkelin, toivottavasti siitä saa selvää. Olkaapa hyvät:

Hei kaikki peli-ihmiset!
Lipsahdin pienen rageamisen puolelle kun luin Aamulehden Valo-liitteen Peliosiota perjantain lehdestä. Tiedän, että ei pitäisi hiiltyä mutta feministinä hiillyn kuitenkin.

Artikkeli on todella typistetty, mutta se onnistuu silti välittämään nais/tyttö pelaajista sen kuvan, että aggressiiviset ja väkivaltaiset pelit eivät kiinnosta ja nintendon söpöily tuotteet ovat tytöille sopvia. wtf? Kaikki tuntemani pelitytöt pelaavat hyvin pitkälle samoja pelejä kuin pojat. Taidan itse olla porukan ainoa tyttö joka pelaa pokemonia, jota miehenikin pelaa yhtälailla kaiken muun ohella. Suurin osa leideistä joiden kanssa peleistä on puhuttu, ei siedä söpöjä nintendo pelejä. Mistä moinen tulos siis on peräisin? Tajuan kyllä, että kenties tytöt jotka eivät muuten pelaa, pelaavat juuri The Simsiä tai Pokemonia, mutta toisaalta sama pätee vastaaviin poikapelaajiin, jotka pelaavat vain NHL:ää tai Quitar Heroa (tuokin jako on stereotyppinen mutta näin yleensä ajatellaan). Tätä porukkaa ei pitäisi ottaa kyselyssä huomioon koska he eivät ole pelaajia sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mikä siis on mennyt pieleen artikkelin käyttämässä kyselyssä? Miesten pelimieltymyksiä on ilmeisesti kyselty oikeilta harrastajilta ja naisten mieltymyksiä yleisesti. Väärin, väärin, väärin. Totta kai ihmisten pelitottumuksissa on eroja, myös sukupuolen mukaan, mutta Valon jako on kohtuuttoman vanhanaikainen ja naispelaajille epäedullinen. Kyseinen artikkeli vain vahvistaa nykyistä non-playereiden käsitystä tyttöjen ja poikien peleistä. Itsekin kärsin tästä pienenä, kun Tekken 3:sen sijaan sain pelata Barbie-peliä. Sama dilemmahan koskee myös lasten leluja mutta ne ovat asia aivan erikseen eivätkä kuulu tähän blogiin.
Ottaen huomioon missä lehdessäa artikkeli on, tavallaan ymmärrän sen sisällön. Tuskin kirjoittaja on tarkoittanut välittää tällaista kuvaa pelaajista mutta jos asiasta ei tiedä (selvästi) mitään, kannattaisi ehkä harkita toisenlaisten juttujen kirjoittamista.


Alkuperäinen teksti kuvineen löytyy täältä:
http://pelikaappi.blogspot.fi/2012/05/oodi-pienelle-ragelle.html

State of Decay

State of Decay

Kirjoittaja Kopio 17. kesäkuuta 2013 kello 22:34

Undead Labs julkaisi hiljattain uuden indiepelin nimeltä State of Decay. Kyseessä on uudenlainen hiekkalaatikko- zombie survival peli ja se on saatavilla Xbox 360:lle (itse latasin arcadesta) ja PC:lle. Arvatenkin tätä peliä on odotettu meillä into piukassa, sillä jo Xbox arcadesta ladattu ja pelattu demo vakuutti pelin olevan (toistaiseksi) vertaansa vailla. Zombie-peli ei sanana tarkoita enää päätöntä mättöä tai lineaarista 3rd person shooteria. Ei sillä etteikö niitäkin mielellään pelaisi, mutta vaihtelu todellakin virkistää.


Peli alkaa kun Marcus niminen mies palaa parin viikon metsäreissulta ystävänsä kanssa ja huomaa, että jokin on todella pahasti pielessä kun vesikauhuiset psykopaatit hyökkäävät ystävysten kimppuun joka suunnalta. Marcus tajuaa pian asian todellisen laidan ja sen, että nuo psykopaatti- kannibaalit ovatkin itseasiassa epäkuolleita, suoraan sanoen zombeja. Marcus yrittää löytää jonkun joka osaisi kertoa mitä, miksi ja miten, mutta kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut. Alku ihmettelyn jälkeen Marcus ystävineen päätyvät lopulta erään selviytyjä joukon jatkeeksi pieneen kirkkoon ja varsinainen peli lähtee etenemään.


Kirkko johon pelaaja päätyy palvelee pelin aikana tukikohtana jossa saa levätä, täyttää reppunsa ruoalla ja panoksilla ja miettiä seuraavaa siirtoa. Ensimmäisenä tukikohdassa käy ilmi, että kaikki tarpeet kuten lääkkeet, ruoka, panokset ja rakennusmateriaalit ovat jatkuvasti vähissä ja niitä olisi saatava lisää. Koska tavaroiden etsiminen ja muiden askareiden hoitaminen on zombien ansiosta varsin uuvuttaaa, on välillä hyvä käydä juttelemassa kaverille josko hän ottaisi ohjat hetkeksi sillä aikaa kun väsynyt tai loukkaantunut hahmo jää lepäilemään. Toisin sanoen; pelissä on useampi pelattava hahmo joita matkan varrella löytyy lisää. Tukikohtia saa lisää ystävystymällä alueen muihin seliytyjiin ja rakentamalla uusia tarkoitukseen sopiviin paikkoihin. Tukikohdista löytyy kaappi johon voi itse jättää tavaraa ja johon tulee lisää tavaraa kun tukikohtaan viedään resurssipaketteja. Näitä isompia kotiin vietäviä ovat mm. lääketarpeet, ruoka, rakennusmateriaali, panokset, kokkausvälineet ja polttoaine. Resursseja löytyy kaupoista, taloista jne. Voit kantaa vain yhden ison paketin kerrallaan kotiin. Jos löydät hyvät apajat, voit hälyttää radiopuhelimella kotiin ja ilmoittaa löydöstä. Tukikohtaa voi ja pitää myös kehittää paremmaksi; lisää nukkumatilaa, sairasteltta, parempi tähystytorni... Tähän tarvitaan mm. rakennusmateriaaleja ja tällä tavoin yhteisö pysyy tyytyväisenä. Kotona sattuu välillä erilaisia konflikteja ja joskus täytyy käydä lohduttamassa, rohkaisemassa tai kovistelemassa ihmisiä joilla alkaa tilanne käydä hermoille. Tukikohdasta käsin saadaan myös nopealla syötöllä infoa ja tehtäviä radiopuhelimeen ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Päin vastoin.

Pelin alueilta löytyy välillä korkeampia paikkoja johon kiivetä, ja kiivetä kannattaa sillä korkealta pystyy tähystämään kauemmaksi ja pistämään merkille hyödyllistä infoa. Paikkojen tutkiminen auttaa tehtävissä, resurssejen etsimisessä ja jonkin verran zombien välttelyssä. Varsinkin uudelle alueelle siirtyessä tähystäminen on täkeää. Kun paikat on pistetty merkille ja tiedetään mitä pitää tehdä, lähdetään jalat maassa etenemään milloin mitäkin tehtävää kohti. Vastaan tulee luonnollisesti zombeja, joskus yksittäisiä ja joskus kokonaisia laumoja, hordeja. Peli on siinä mielessä realistinen, että koska tarina ei sijoitu isoon kaupunkiin, zombeja ei ole liikaa. Käveleviä ruumiita tulee kyllä vähän väliä vastaan, mutta niitä ei ole tungokseksi asti. Kuten muukin pelimaailma, myös zombiet liikkuvat ja etenevät omia aikojaan joten tarkkailemalla tietää, mistä kannattaa milloinkin kulkea. Zombeista suurin osa on ihan tavallisia epäkuolleita; raahustavia, melko heikkoja, hitaita ja tyhmiä. Kuitenkin sekaan mahtuu myös poikkeavia yksilöitä jotka saattavat olla isompia ja vahvempia, korvia vihlovasti kirkuvia tai erityisen nopeita. Kokonaisten zombie- laumojen kohtaaminen yksin ja jalkaisin ei ole hyvä idea, itse nautin siitä kun saan ajaa isolla autolla kovaa vauhtia hordea päin; mäjähdykset ja veren roiskuminen on varsin hupaisaa ja tämä on tehokas tapa hankkiutua moisista kiusankappaleista eroon. Autoilu on pitkillä matkoilla muutenkin hyödyllistä, sillä muutaman kilometrinkin matkalla ehtii törmätä moneen vaaratilanteeseen.


Olennaisin tapa potkia zombeja takamukselle on tietenkin lähi- ja tulitaistelu. Pelissä saa monia erilaisia melee aseita (mailoja, kirveitä, keppejä...) ja ampuma-aseita (haulikko, kivääri, pistooli...). Lähitaisteluaseet kuluvat pikkuhiljaa käytössä ja onkin fiksua pitää jokin vara-ase mukana. Ampuma-aseiden heikko puoli on kova ääni ja panosten säännöstely, isoa joukkoa vastaan haulikko on kuitenkin erittäin hyvä ystävä. Oma kokemukseni taistelusta pelillisesti on oikein hyvä, pieniä jäykkyyksiä saattaa olla havaittavissa, mutta ne eivät menoa haittaa. Taistelutaitoa ja voimaa saa kehitettyä nimenomaan taistelemalla ja pelihahmot saavat bonuksia iskuihinsa mitä taitavammiksi tulevat. Muitakin kykyjä kehitetään niitä käyttämällä. Taistelun lomassa saattaa muuten joskus alkaa väsyttää, ja välipalan napostelu auttaa isommassa hädässä. Kipulääkkeetkin on hyvä pitää mukana jotta jaksaa haavoineen raahata itsensä kotiin asti hoidettavaksi.


State of Decay tuo zombie peligenreen paljon uutta vanhan hyväksi koetun rinnalle. Avoin maailma, lukuisat tehtävät, useat pelihahmot ja pelaajan vaikutus maailman tapahtumiin tekevät tästä pelistä nimenomaan selviytymispelin jossa vihuina on zombeja. State of Decay keskittyy räiskinnän sijasta siihen, miten ihmiset toimivat ja mitä he tuntevat katastrofin keskellä. Selviytyminen on realistisesti varsin uuvuttavaa, tehtäviä on hyvin hankalaa ellei mahdotonta saada kaikkia valmiiksi sillä maailmassa tapahtuu oikeasti koko ajan. Matalamman budjetin peliksi State of Decay on hyvin suunniteltu, kaunis ja toimiva kokonaisuus. Pieniä grafiikka virheitä, lyhyttä tutoraalia ja vähäistä bugaamista lukuunottamatta en keksi mitään pahaa sanottavaa. Kokonaisuus on todella vaikuttava, yllätyin itsekin vaikka peliä innoissani odottelin.

Xbox One- Mitä tästä ajattelisi

Xbox One- Mitä tästä ajattelisi

Kirjoittaja Kopio 27. toukokuuta 2013 kello 12:35

Uuden sukupolven pelikonsolit ovat kohta kaupoissa kaikkien saatavilla. Itse sekä Xboxin, että playstationin esittelyjä luettuani mietin, mitä helvettiä? Onko näiden uusien upeiden konsoleiden tarkoitus olla pelikoneita vai yleisiä viihdekeskuksia? Vastaus kallistuu jälkimmäisen puoleen, ainakin suurin osa koneiden esittelyistä painottaa pelien kannalta turhia ominaisuuksia kuten jakamista, television katselua ja äänikomentoja. Miksi ei voida keskittyä siihen olennaiseen asiaan, pelikokemukseen? Tietenkän vielä ei voida sanoa, kuinka paljon kaikki ylimääräinen härpäke tulee näkymään konsolin käytössä tai kuinka paljon se tuo lisähintaa laitteelle. Omasta puolestani voin sanoa vain, että en pidä odotuksiani kovin korkealla (vaikka uutta konsolia odottelenkin). Mieheni kommentoi samaista asiaa pettyneenä: " Onko näiden tyyppien oikeasti tarkoitus saada ADHD- COD- jonnet vielä enemmän kiinni elämäntyyliin, jossa koskaan ei keskitytä yhteen asiaan tai olla paikoillaan?". Samaa mietin minäkin. Tokihan ihmisten vaatimustaso on noussut, mutta siinähän nousee. Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty; saatan yllättyä positiivisestikin, kuka tietää. Asiaan:

Xbox One Tulee mukailemaan vanhaa versiota ainakin ulkoisesti. Laitteen ulkomuoto ei juuri muutu, mitä nyt kinect tulee vakituiseksi osaksi kokonaisuutta. Sisältä xbox tulee näyttämään about tältä:
kahdeksan gigaa järjestelmämuistia, 500 gigatavun kovalevy, Blu-ray-asema, HDMI-sisään- ja -ulostulo sekä USB 3.0 -tuki. On ollut puhetta, että tehot ylittäisiät tietokoneenkin, ainakin toistaiseksi (ehkä ei kuitenkaan mukaan lukien niitä parhaita tietokoneita?) Uutta boxia ohjaillaan äänellä, kinctiin heilumalla, sekä perinteisellä ohjaimella. Jos (peli?) tai leffa kokemus ei ole tarpeeksi yksinään, voit selata nettiä samalla toisessa ikkunassa tai jakaa mielipiteitä skypen kautta! Uhkailusta huolimatta jatkuva netin käyttö ei ole kuulemma tarpeen, tosin et tule pärjäämään ilman nettiä kuitenkaan päivitysten yms takia. Jopa jotkin yksinpelit tulevat tod. näk tarvitsemaan nettiä jatkuvasti joten, oikeastaan edellisen voi perua. Cloud- toimintoa tullaan käyttämään aktiivisesti esim. käyttäjän touhuja jatkuvasti tallennettaessa.

Asia joka itseäni harmittaa aivan hirveästi on se, että käytettyjen pelien pelaaminen tulee olemaan maksullista. Siis maksat pelistä ja sen jälkeen maksat vielä ekstraa jotta saat pelata kyseistä peliä. Ihan kuin nämä jätti-firmat eivät saisi pätäkkää riittävästi muutenkin. Onneksi ainakin osa ohjataan pelintekijöille. Myöskään Xbox 360:sen pelejä ei tod. näk tulla tukemaan. E3- messut tulevat antamaan enemmän osviittaa uusista konsoleista, niihin tulevista peleistä ja kenties jopa hintatiedoista. Tällä hetkellä tekeillä pitäisi olla 15 yksinoikeius peliä Xboxille, luultavasti vastaava määrä löytyy kilpailijan puolelta. Kahden pelijätin kilpajuoksu on loppumetreille asti varsin tasaista ja kumpikin saa varmasti omat kannattajansa.

Postaukseni sävy on selkeästi negatiivinen, mutta toisaalta en ole löytänyt hirveästi hihkumisen aihetta kummankaan tulevan konsolin puolelta. Playstation 4:ssa tulee olemaan lukemiseni perusteella suurinpiirtein vastaavat ominaisuudet (ohjainta lukuunottamatta) joten itse en ainakaan ole ensimmäisenä jonossa ostamassa kumpaakaan: Aika, muiden kokemukset ja arvostelut saavat näyttää tietä lopullisessa valinnassa. Ainakaan itse en ole sellainen pelaaja, joka ostaa jommankumman vain siksi, että on aina ostanut juuri sen merkin koneen. Olen jo aiemmin vaihtanut leiriä pleikkarilta boxiin, saa nähdä miten tässä erässä käy.