Suomi

Intti tarina

Kirjoittaja Luftwaffe 3. syyskuuta 2013 kello 22:01

Eli juu...

En ole pahemmin muistanut tänne kirjoitella intti kokemuksista kaiken kiireen ja opettelun keskellä.

Pidä tuolla facebook:ssa kylläkin "päiväkirjaa" jossa kirjoittelen jokaisesta päivästä mitä olemme tehneet. Leirien jälkeen sen verran kuin muistan...
Alkoi puolivahingossa mikä oli kylläkin ihan hyvä juttu. Ainakin läheiseni ovat nauttineet siitä suuresti.

Nyt itse asiaan:
miten inttini on sujunut ja missä nyt mennään?

Inttini lähti suunnilleen samalla tavalla kuin monella muullakin. Täysin uudella kokemuksella.

Sotakoirat tutkivat reppumme ja hyppäsimme moduulien lavoilla varastolle jossa saimme tämän "morttisäkin" jonka sisällä n. 52kg tavaraa. Kannetaan rekkojen lavoille ja matka jatkuu kohti kasarmeja rekkojen lavoilla.

Säkit 3th kerrokseen kantaen (ei raahaten) ja alokas kausi käyntiin.

Kieltämättä vitutti ensimmäiset pari päivää mutta nopeasti siihen tottuu. Kaikkeen jäpitykseen ja pinkan tekemiseen.
Onneksi sain tupaani hyviä tyyppejä. Yhden vanhan luokka toverinikin...

Menimme läpi kaikki perus jutut: ampumiset, marssimiset, teltan pystyttämiset, tellut, kessit sun muut tetsaamiset ennen kuin alkoi majohajo ja kaikki muu pas... ... siis epämielyttävämmät asiat...

Ammuntaleiritkin jäivät taakse kranaati heittoineen.

Lopulta alokaskausi loppui ja ylenimme jääkäreiksi valassa.

Saimme ennen valaa tietää jatkokoulutus osastomme.
Olin koko komppanian ainoa joka ei päässyt sille puolelle minne halusi.
Hupa-Au kutsuu eli superspade/ soppatykki...

Aluksi olin vittuuntunut tästä. Pohdiskelun jälkeen ajattelin että ei tämä välttämättä olekkaan huono juttu...

Alkoi mutto loman jälkeen toiseen komppaniaan: haminan kuuluisaan jääkärikomppaniaan.
Kyllä tuo muutto oli persuksista. Taas uusi tupa ja uudet naamat ja paikat. Aloitetaan puhtaalta pöydältä.
Vitutus...

Olen nyt kumminkin sopeutunut tänne hyvin. Tupa kaverit todella mahtavia.
Eilen tosin tuli uusia naamoja tass joukkoon kun tuolta lappeenrannasta ja utista porukkaa näille aliupseerikursseille jotka alkoivat eilen.
Kusiraidat saimme viimein hihaan :)

Huomenna menemme uttiin johonkin tv- kuvauksiin. Kukaan ei tiedä mitä siellä tarkalleen teemme...

-------------------

Siinä oli pientä tynkää. Tuo oli pelkkä pintaraapaisu mutta tällä kännykällä kirjoitus on melko inhottavaa...
Kirjoittelen taas lisää viikonloppuna kun pääsen lomille pöytäkoneen ääreen.

Kyselkää toki jos haluatte tietää jotakin enemmän jostain.

Viikonloppuna taas. Out....

HQ

Muistoja intistä

Kirjoittaja Luftwaffe 1. syyskuuta 2013 kello 23:00

"Majohajon" eli ensimmäisen metsäleirin ensimmäinen yö oli alkamaisillaan. Aloimme käydä telttoihin lepäilemään raskaan päivän jälkeen.
Riisuin kenttätakkini, tetsarini sekä kypärän oman makuualustani viereen.
Tiesimme että yöllä on tulossa "hyökkäys" jossain vaiheessa joten jätin saappaat vielä riisumatta.

Ei kestänyt kauan ensimmäisen vartiomiehen vuoron alkamisesta kun alikersanttimme tuli telttamme ulkopuolelle ja puhutteli meitä telttakankaan läpi:
"Kannattaa laittaa kamat päälle. Kohta alkaa varmaan tapahtua..." puhui alikersanttimme hiljaisella äänellä...

Aloin välittömästi pistämään takkia päälleni muiden ohella.

Tetsari oli puoliksi jo päälläni kun vartiomiehemme ryntäsi telttaan:
"Äkkiä kamat niskaan! Alikersantit menevät kohti "vihollisen" mahdollista tulosuuntaa".

Ei kestänyt varmaankaan paria sekunttia kauempaa kun ulkoa kuului kova ilotulitusrakettia muistuttava ääni.

Kaivoin nopeasti tetsarin taskusta kuulosuojaimet ja pistin ne päähäni kypärän alle.

Rynnätessäni teltasta pihalle, joka puolella oli valkoista savua, kuin sumua. Lopetin ihmettelyn vaan ryntäsin rynnäkkökiväärini luo joka oli teltan viereisen puun alla reppujemme päällä.

Latasin lippaassa olevan paukkupatruunan piippuun ja huutin "ASEMAAN" kovaa kuin pystyin ja lähdin juoksemaan kohti poteroani.

Jouduin ryömimään pienen pätkän tietä yli kunnes pääsin kumpareiden ja puiden suojassa etenemään matalana.
Huomasin että viereiseni poteron mies tulee myös samaa tietä kanssani sekä toinen ukko.

Olin melkein kolossani kun metsästä avattiin tuli. Suuliekit välähtelivät kasvuston keskeltä yössä kun sukelsin suojaani.

Ammuin heti nopeat kaksi laukausta nuoren kuusen vieressä viilettäväävään hahmoon ja kyyristyin suojaan.
Nousin ja ammuin uudestaan.
Nousin vielä kerran ja ammuin summittaisen määrän laukauksia.

Tässä vaiheessa mietin että: "kuinkahan paljon ammuksia minulla vielä on jäljellä"?
Irrotin lippaani ja huomasin sen olevan tyhjä. Vedin luistimen taakse ja sekin ammotti tyhjyyttään.

Katsoin taakseni ja huomasin yhden tupalaiseni jääneen takanani olevan puun taakse suojaan.
"AMMUKSET LOPPUIVAT!" Huusin hänelle ja heilutin tyhjää lipasta.
"TULE POIS SIELTÄ!" hän vastasi.
"SUOJAA!" Huusin ja pomppasin ylös poterosta.

Kirmasin äskeisen henkilön paikalle kun hän meni minun poterooni.
Kurkin suojani takaa kun suuliekit välähtelivät ja laukaukset kaikuivat metsikössä.

Lopulta tuli hiljaista...
Huudettiin ammus tilannetta.
"AMMUKSET LOPPU, HERRA ALIKERSANTTI!" Huusin.
Jotain saman tapaista kuului muiltakin.

Ensimmäinen "taistelumme" oli ohi...

HQ

Harmaat kutsuvat

Kirjoittaja Luftwaffe 7. heinäkuuta 2013 kello 23:02

No niin...

Nyt ollaan päästy elämässä siihen pisteeseen kun pitää astua "miesten kouluun" ja pukea päälle "kurkkusalaatti kuvio". Eli siis varusmies palvelukseen oltaisiin astumassa tuossa huomenna maanantaina (8.7).

Tällähetkellä, kello 23.00 sunnuntai iltaa, alkaa tuntua pientä kutkuttelua tuolla vatsan pohjalla...
Tiedän että kyllä se siitä, mutta silti tuntuu vähäsen jännitystä.

Noh, onhan mukaan varattu jo kaiken laista. Kylmägeeliä, laastareita, buranaa, pesuvehkeet, 4 korkeajännitys pokkaria, läppäri ja kaikellaista muuta tarpeellista ja tarpeetonta. Pitäisikö ottaa vielä tuo DS...? :)

Eikä kyllä tuo asukokonaisuuskaan paljon muutu. Maastokuvioon pukeudun muutenkin ja hiuksetkin on jo lyhyet :l:D


9 kuukauden "koulu" edessä ja uusia naamoja kohdattavana. Vaikka kunto ei olekkaan paras mahdollinen uskon kyllä pärjääväni.
Vähän aikaa sitten tämä tuntui vielä niin kaukaiselta mutta se on jo melken tänään...


Ei minulla muuta. Halusin vain jakaa osan itseäni......

Elämässä taivaltamisen suunta

Kirjoittaja Luftwaffe 14. maaliskuuta 2013 kello 21:34

Leipuri opinnot alkavat olla viimein loppupäässä joten alkaa miehen päässä liikkua että:
"Mitä tehdä koulun jälkeen?"

Tätä kysymystä on kysytty minulta moneen otteeseen ja olen aina vastannut:
"Armeijaan olisi tarkoitus mennä..."

Niinhän se on sinne pitää tai siis pikemminkin, saa mennä tuossa kesällä. Saa katsos samantien pois alta...

ENTÄ SITTEN?!
Minne menen sen jälkeen kun ei oikein tämä leipurin ammatti kiinnosta.

Tässä olen pienen ajan sisällä miettinyt muutamia ammatti haaroja muiden haajojen miettimisen välissä, minne voisi mennä jatko opiskelemaan.
Tässä muutama esimerkki:

- Suutari
- Aseseppä
- Armeijan leipiin...
- Pelialalle

Kuten huommaatte, ovat nämä ammatit pää osin sellaisia "ei niin yleisiä" ammatteja...

Kaikkein eniten kiinnostaa tuo suutarin ammatti tällä hetkellä mutta en oikein tiedä kuinka paljon töitä on sillä alalla tarjolla...

Haluan ammatin jota pystyn tekemään ilman joka päiväistä vi**tusta. Eli sellainen josta nautin.
Kyllähän se palkan koko on myös tärkeä mutta toissiainen jos ammatti on miellyttävä ja sillä pystyy elättämään itsensä ja joskus tulevaisuudessa olevan perheen.
-----------------------------------------------------

Päätin aloittaa blogini näillä merkeillä kun nyt tulivat mieleen ja halusin jakaa nämä jonkun kanssa. Näemme taas seuraavan keskustelun merkeissä.

Luftwaffe kuittaa....