Suomi
Blog
Kun pelaaminen muuttuu viihdyttäväksi liian myöhään

Kun pelaaminen muuttuu viihdyttäväksi liian myöhään

Liittyy aiheisiin: Days Gone, Ninja Gaiden, Dark Souls, From, Software, viihde, alku, loppu

Pitäisikö pelin kaapata pelaajansa mukaan heti, vai vasta myöhemmin? Tähän kysymykseen voi vastata perustellusti kahdella täysin vastakkaisella tavalla.

Vuonna 2019 julkaistu Days Gone alkoi todella hitaasti. Muistini mukaan kesti aika tarkasti 20 tuntia, ennen kuin peli kaappasi mukaansa tarinan osalta. Sitä ennen jaksoin roikkua mukana vain siksi, että pelin maailma henkilöhahmoineen tuntui riittävän mielenkiintoiselta. Kun lopulta pääsin pelin loppuun asti, olin tyytyväinen saamaani kokemukseen. Kaikki eivät kuitenkaan jaksaneet kahlata laahaavan alun yli, ja heidän perustelunsa tähän ovat ihan hyvät. He haluavat nauttia ajastaan pelin parissa alusta asti, eivätkä suinkaan vasta joskus useamman kymmenen tunnin kuluttua. Aivan hyvin he voisivat silloin valita työn alle jonkun toisen pelin, joka herättää heidän kiinnostuksensa alusta asti.

Days Gonen ohella hitaasti avautuvia pelejä tulee mieleen muitakin, joskin hieman eri syistä. Alkuperäisellä Xboxilla alkanut Ninja Gaiden -trilogia saatiin aiemmin vuonna 2021 moderneille laitteille kokoelmana Ninja Gaiden: Master Collection. Pelit ovat mahtavia, kunhan vain on ensin opetellut talon tavoille. Ennen sitä nimittäin turpaan tulee niin että tukka lähtee. Tämän vuoksi olo on mitä mahtavin, kun sitten lopulta alkaa saamaan pahiksia halki, poikki ja pinoon. Hieman samaa logiikkaa noudattavat myös From Softwaren Dark Souls -pelit. Talon tavoille oppiminen on näissä peleissä tuskallinen prosessi, mutta kun se kolikko lopulta putoaa, avautuu homman nimi aivan uudella tavalla.

Mutta entä sitten, jos peli ei muutukaan paremmaksi joskus 20-30 tunnin pelaamisen jälkeen? Silloin kokee ainoastaan käyttäneensä aikaa hukkaan, kun vastaavan ajan olisi voinut pelata jotain ihan toista peliä. Ja nimenomaan jotain sellaista peliä, josta pitää. Jokaisella hieman kokeneemmalla pelaajalla on muistoja sellaisista peleistä, joista ei missään vaiheessa oikein pitänyt, mutta jotka silti piti vain väkisin hampaat irvessä vääntää loppuun saakka. Jälkitunnelma tällaisesta pelistä on vain karvas pettymys ja hukkaan heitetty aika.

Videopeli ei saisi olla sellainen, että se näyttää parastaan vasta joskus useamman kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen. Parhaat paukut pitäisikin ladata pöytään heti alussa, ja sen jälkeen jatkaa samalla linjalla loppuun saakka. Toinen vaihtoehto on pakottaa pelaaja rämpimään suossa pelin alkupuolella, mutta samalla tehdä selväksi, että meininki muuttuu myöhemmin palkitsevammaksi ja paremmaksi.

Nykyaikana pelattavaa, katsottavaa ja koettavaa on niin paljon, ettei kuluttajan ole pakko jäädä sellaisen viihdetuotteen pariin, joka antaa parastaan vasta joskus myöhemmin (jos silloinkaan). Jo pelkästään siksi on viisaampaa tarjota sitä parasta pöytään heti kättelyssä. Tai ainakin tehdä selväksi, että tylsän alun jälkeen todella koittavat paremmat ajat, odotahan vain.

HQ