Käyttäjä- ja toimitusblogit. Gamereactor on maailmanlaajuinen monikielinen viihdesivusto, joka keskittyy populaarikulttuuriin. Aiheina ovat videopelit, e-urheilu, elokuvat, TV-sarjat ja teknologia. Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Blog
Novelli vai tiiliskiviromaani?

Novelli vai tiiliskiviromaani?

Perinteisesti olen lukenut enemmän romaaneja kuin novelleja, enkä ole arastellut silloinkaan, kun tarinassa on enemmän kuin 1000 sivua. Päätin kuitenkin lukea yleissivistykseksi Edgar Allan Poen (1809-1849) Kootut kertomukset, johon on suomennettuna laitettu kaikki kirjoittajansa novellit. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tarinat ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, ja yllättäen tämä osoittautui ongelmalliseksi.

Kootut kertomukset -teosta ei voi lukea rennosti kuin tiiliskiviromaania ikään, vaan jokaista tarinaa on lähestyttävä erikseen. Toisin sanoen se sama uuden tarinan lukemisen prosessi on aloitettava aina alusta. Kuka on kertoja? Milloin ja missä tarina tapahtuu? Ketkä ovat päähenkilöitä? Mikä on tarinan lajityyppi? Tiiliskiviromaania lukiessa tätä aloitusprosessia ei tarvitse tehdä jokaisella lukukerralla erikseen, vaan voi ainoastaan palata takaisin siihen kirjailijan luomaan maailmaan, johon on jo edellisenä iltana sisään päässyt. Tämä on se pääasiallinen syy, miksi koen paksun romaanin lukemisen rentouttavammaksi ja nautinnollisemmaksi kuin novellien lukemisen.

Tätä mainitsemaani uuden tarinan aloitusprosessia ei välttämättä tarvitse tehdä, jos novellit sijoittuvat aina samaan maailmaan, ja asettavat samat päähenkilöt keskiöön. Hyvänä esimerkkinä pidän Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinoita. 852-sivuisessa kokoelmassa on paljon novelleja, mutta päähenkilöt ja usein myös tapahtumaympäristö säilyvät samoina kautta linjan.

On toki olemassa sellaisia lukijoita, joille juuri se uuden tarinan alusta aloittaminen ja vaihtelu ovat se juttu, jolloin novellikokoelma on mitä parhainta viihdettä. Toisaalta juuttuminen puoleksi vuodeksi lukemaan 1000-sivuista eeposta saattaa tuntua liian mittavalta sitoutumiselta, minkä ymmärrän hyvin.

Opetus lienee nyt se, että kannattaa lukea kirjallisuutta monipuolisesti, jolloin se omimmalta tuntuvat juttu löytyy kuin itsestään, on se sitten novelli, romaani, runo, essee tai mikä nyt ikinä. Aikaa myöten saattaa herätä se oma kirjoittamisen pakko, jolloin mittavasta lukukokemuksesta on aina apua.

Poe, Edgar, Allan, Kootut kertomukset, s. 1028, Teos 2017

Doyle, Arthur, Conan, Sherlock Holmesin seikkailut I ja II, s. 852, WSOY 1984

HQ