Nytpä olen tehnyt sellaisen havainnon,että mitä vanhemmaksi tulen,sitä vähemmän pelaan seikkailu/roolipelejä.Ei vain enää jaksa kerätä tuntitolkulla tavaroita.Se tuntuu niin turhalta nykyisin.Eipä ne seikkailu pelit sun muut huonoja ole,mutta kiinnostus niihin on tosiaan lopahtanut lähes täydellisesti.Nyt pelaan yleensä vain sota/räiskintä ja musiikki pelejä,ne pitää mielen virkeänä.Ehkä olen vain hieman yksinkertainen tai sitten vain lopen kyllästynyt?

Yleensä kun olen ostanut jonkun seikkailu pelin tai rooli pelin,niin se on päätynyt takaisin kaupan hyllyille.Ajopelit ovat myös hieman kaksijakoinen juttu itselleni,mutta romutus meininki ajaa kyllä asiansa,hissuttelu ei.Ajokorttia ei ole meikäläisellä vielä ja ei varmaan kannata antaakaan,romuttaisin varmaan vain kaikki ajokkini lunastus kuntoon tai pahimmassa tapauksessa muiden!

Vanhat seikkailu pelit kuten esim,super mario 1,2, ja 3 sekä muut klassikot menisivät kyllä nykyäänkin.Saapahan livestä ladattua castlevania.symphony of the nightinkin jos halajaa sitä sekä hyviä muistoja.Sitä tuli pelailtua aina yö myöhään.

Räiskintä pelit ovat kehittyneet paljon ja parempi niin.Seikkailu pelien kuvakulma vain aiheuttaa välillä harmaita huiksia tai ainakin ärtymystä,sivuttain vierivä kuvakulma sopii minusta paremmin kuin hyvin seikkailupeleihin,mikä nähtiin myös taas kerran uudistetussa bionic kommandossa.Se vain tuo niin hyviä muistoja ja tekee pelin maailman selkeäksi,kun ei tarvitse kuin pomppia eteenpäin.

Musiikki pelit ovat tulleet jäädäkseen,myös minun hyllyyni.Niitä on vain mukava pelailla kaiken räiskeen ja paukkeen keskellä.Locoroco tuli hommattua myös PSP:lle ja sitä pelaa aina hymy päällä.Siinäkin on vain niin rauhallinen tunnelma,kun ei tarvitse paahtaa tuhatta ja sataa minnekään,kieriä vain eteenpäin ja kasvaa.Se peli tekee iloiseksi lähes aina!

Nyt tulee pelailtua PS3.lla ja xbox 360.llä,sekä PSP:llä.Peliharrastuksesta on tullut myös jonkinlainen keräily harrastus ajan myötä,mutta ei kuitenkaan liikaa.Mutta mukavahan tässä on keräillä niitä,kun näkee samalla niiden historiaa sekä kehitystä.Niin että minua kiinnostaa peleissä muukin kuin pelkkä pelaaminen.Vanhojen muisteleminen on peliharrastuksen yksi parhaista puolista,silloin on kuin hypnoosissa,heh.

Muut vasta lähiaikoina pelaamisen aloittaneet nuoret/vanhat/ja siltä väliltä,tutustukaa pelien historiaan sekä niiden monimutkaisiin ja mahtaviin melikuvitus maailmoihin.Varsinkin vanhojen pelien retro tunnelmiin.Nintendo on tästä hyvä esimerkki,kun se myy vanhoja pelejään wiin netti kaupassa,harmi vain kun ei ole nyt tuota valkoista,litteää retro laatikkoa,voisi olla että kun pääsisin retroilemaan kunnolla,niin minut saisi repiä sohvasta irti.Niin mukavat muistot niistä on.

Ei muuta kuin retroilemaan.

Ohhoh,aikaa on vierähtänyt siitä kun viimeksi säikähdin kunnolla.

Kauhupelit ovat kyllä menneet hieman takapakkia viimeaikoina,mutta onneksi ressa 4:nen uudisti hieman tätä kangistunutta kaavaa.Siinä oli hyvä ohjaus,tai no hyvä ja hyvä, mutta kelpasi minulle.Ampuminen oli paljon hauskempaa kuin mies muistiin ja uudet vihollisetkin tarjosivat uutta haastetta.

Mutta nyt paluu menneisyyteen.

Ensimmäinen ressa jota pelasin oli tietenkin ressa 1:nen(siis se alkuperäinen,ps1)ja se tarjosi silloin hyytävää tunnelmaa,sekä lisää painajaisia.Näinkin muuten pienenä siitä painajaisia kun ne koirat hyppäsivät niistä ikkunoista.Oli se silloin jännää.

Sitten tuli ressa 2:nen,joka oli vieläkin parempi,ainakin ominaisuuksiltaan(itse tykkään yhä 1:stä kaikkein eniten).Siinä oli lisää hirvityksiä ja kalmoja sekä tietenkin uusi juoni.Omasta mielestäni ressojen tarina on ihan kiinnostava,varsinkin jos siihen oikein perehtyy,niin sieltä löytää ihan uusia juttuja koskien tarinaa ja hahmoja.

Ressa 3:nen oli myös hyvä.Siinä nemesis,tuo virus kokeiden ja umbrellan terminaattori,jahtasi aina välillä pelaajaa.Umbrellan tarusta piti muutenkin tulla loppu,kun se kaupunki räjähti.Mutta kuten kuvitella saattoi,niin jatkoahan piisaa.Eikä se haittaa ainakaan minua.Hyvä vain,kunhan ei mene ihan mielettömyyksiin se tarina.

Ressat on mielenkiintoisin pelisarja mitä olen koskaan seurannut.Niin ja tietenkin metal gear solid kuuluu niihin myös.

MGS on kyllä vain niin hyvä.Tarina ja hahmot ovat vain niin hyvin tehtyjä.Harmi vain että snaken taru on lopussa,vai onko sittenkään?

Oma MGS kohtaaminen tapahtui PS1:llä.Ja se mullisti minun kokemukseni tarinankerronnasta peleissä.Se oli niin elokuvamainen ja hyvä että se vei pakosti mukanaan.

Olen minä sitä ensimmäistäkin pelannut tuolla nes:llä,mutta se oli niin vaikea että jäin jo alkuun jumiin.En vain tajunnut miten siinä olisi muka pystynyt hiipimään niiden vihollisten ohi.

MGS4 en ole pelannut,mutta vielä sekin aika tulee.Kunhan vain joskus saan hommattua PS3: sen.

MGS1,MGS2 ja MGS3 on pelattu puhki kyllä aikoinaan myös..
Gamecubelle pitää kyllä löytää vielä se MGS:twin snakes.

Ressat ja MGS,hmm,en kyllä tiedä kumpi olisi parempi sarja,joten en kyllä rupea sitä tämän enempää miettimään.Molemmat ovat huippu pelejä ja tarinaltaan kärkikastia.

MGS on kyllä ainoa peli sarja,mikä on herättänyt minussa ilon ja surun sekaisia tunteita,varsinkin loppu näytöksissä.

Mutta aika kulkee ja lisää pukkaa osia sarjoihin.MGS tuli jonkinlaiseen päätökseen,mutta ressat vain jatkuu,ainakin vielä.Odotankin ressa 5:sta kovalla innolla.Ressat on minulle aina iso tapahtuma,tai ainakin kun tulee uusi osa sarjaan.Silloin pitää heti päästä kauppaan hakemaan sen sarjan uusin.Sama olisi kyllä MGS:kin kanssa,mutta kun en omista PS3:sta.

Capcom ja konami ovat ainakin sellaisia yhtiöitä,mihin voi aika hyvin luottaa pelien laadun suhteen.

Menenkin tästä lahtaamaan zombeja ja ylistämään solid käärmettä jälleen kerran.

There,s only one big boss,butt thousand zombies too.

Laitoinpa tällaisen tänne kun monilla muillakin on varmaan ollut samanlaisia kokemuksia näistä.

Olen pelannut pelejä pienestä pitäen ja pelaan yhä.
Pelit eivät piittaa oletko lapsi vaiko aikuinen,vaan ne pyrkivät viihdyttämään iästä riippumatta.Omat vanhempani eivät pelaile mitään mutta onhan niitä sellaisiakin jotka pelailevat lastensa kanssa.

Omaan parhaimmistoon kuuluu nuo guitar herot(1,2,3,80-luku,aerosmith) ja ressat sekä halot.Ne ovat sellaisia pelejä joita pelaa pitkänkin ajan päästä uudelleen.Niin ja metal gear solidit tietenkin(vaikka xbotti olenkin).

Vanhempaan aikaan(80-90 luku)pelintekijöillä tuntui olevan vielä mielikuvitusta,verrattuna tähän päivään.Nykyään tulee vain jatko osia ja realistisia pelejä.Kuten tuo toinen maailman sota on jo käsitelty lähes loppuun,mutta mitä vielä.Seuraavaksi on tulossa brothers in arms:hell,s highway joka on jo kolmas peli sitä sarjaa.Mutta se ei ole mitään vielä mitään verrattuna medal of honoriin,jota on lähes samanverran,mukaan lukien ne sivuprojektit(wii,ja muut).

Mutta se niistä.

Huonoja pelejä on kauppojen hyllyt pullollaan ja lisää on tulossa,mutta on siellä paljon hyvääkin(onneksi).

Yksi peli joka ansaitsee erityismaininnan on tuo ps2:sen socom 1.
Siinä pelin takakannessa lukee että siinä on ollut mukana oikeita sotilaita kehityksessä(mitä ei kyllä pitkän pelailun jälkeen huomaisi).Sen pelin tekoäly on jotain ihan käsittämätöntä.Kun kyseessä oli vielä ps2 peli(niinkin uusi)niin voisi olla jo huolissaan jos amerikassa olisi yhtä tyhmiä sotilaita.

Kaikki alkaa siitä kun siinä tulee mukana ne kuulokkeet,niin siihen kun vaikka örveltää vaikka suomea niin ne apurit lähtevät omille teilleen.Sen jälkeen lentää ärräpäitä kun niiden apurien pitäisi seurata sinua kielekkeeltä alas,mutta mitä vielä.Ne vain pyörivät siellä ylhäällä ja sitten tömähtävät alas kuolemaan,että sillain,höh ja lol.

Vihollisetkin ovat luokkaa supersankari.Ne näkevät muka kentän toisesta päästä,mutta pelaaja ei näe niitä kunnes on jo luotia päässä.Hiiviskele siinä sitten.
Ja apurit ansaitsevat taas yhden ansiomerkin siitä kun heittää itse kranaatin niin,ne juoksevat perään.???? Ei näin,ei näin.
Sen pelin pelaaminen oli työn ja tuskan takana kun piti itse suojella omia sekä panttivankeja.

Onhan niitä muitakin huonoja pelejä mutta en viitsi ruveta luettelemaan niitä kaikkia.

Ostin tuossa yhden kerran tuon goldenaye:rogue agent (mikä piti olla se mutta jäi kauas taakse alkuperäisestä).
Se oli niin huono että en viitsi edes kertoa siitä.
Huonoja pelejä on enemmän kuin huonoja pelaajia,mikä on valitettavaa.

Pellamisesta on tullut nykyään valtavirran viihdettä,mikä ei ole ollenkaan huono juttu.
Mutta jos pelejä ruvetaan helpottamaan liikaa niin ei sekään ole hyväksi.
Itseeni tämä ei ole vaikuttanut pahemmin.

Että tällaista tuli taas kirjoiteltua tänne.
Joten tutustukaa peleihin ennen kuin ostatte niitä.Suosittelen.