Hyvää iltaa!

Usein aloittaessani uutta roolipeliä, tulee minulla vastaan haastava ongelma.
Moni ei ehkä koe tätä ongelmaksi, mutta itse olen tarkka siitä millä pelaan ja
miten, eli haasteena on hahmonluonti.

Peleissä kuten uusimmat Falloutit oli suhteellisen helppoa luoda hahmo jolla pelasi,
piti vain päättää pelasiko miehellä vai naisella. Oli toki myös S.P.E.S.I.A.L, systeemi
jolla määrättiin hahmon lähtökohdat, mutta pelisarjassa ei ollut rotuja. Mitä nyt etnistä
taustaan pystyi muuttamaan.

Skyrimistä taas löytyy rodut, joilla rodusta riippuen on eri kykyjä.Jotkut näkevät pimeässä,
toiset hengittävät veden alla ja osalla kyvyt liittyvät täysin magiaan. Valitse tästä nyt sitten
millä rodulla pelaat kun vaihtoehtoja on useita ja toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia?

En tiedä miksi, mutta hahmon luonti pelissä on ollut aina minulle tärkeä asia johon olen huolella
syventynyt. Vaikuttaahan se suuresti peli-fiilikseen millä hahmolla pelaat.Jos tekee hahmon ns. juosten kusten voi olla ettei pelin myöhemmissä vaiheissa enään pidäkkään hahmonsa ulkonäöstä taikka kyvyistä/taidoista.

Kovan taustatutkimisen jälkeen itse päädyin Nord rotuun. Valitsin rodun sen kyvystä kestää paremmin kylmää, ja ihan
vain skandinavian asukkina tuntui jotenkin kutsuvimmalta rodulta näin ensimmäisellä
retkellä skyrimissä.
Päätin nimetä hahmoni Baikaliksi, nimen sain Jean-Cristophe Rufinin scifi-romaanista Globalia, jossa on samanniminen päähenkilö. Nimi mielestäni sopii skyrimin maailmaan.

Itse hahmosta teen "hyviksen" jolla aivan kuin aikasemminkin olen maininnut myös
pimeä puolensa.
Ajattelin hahmoni olevan keski-ikäinen harmaa hapsi, koska olen aina aiemmin pelaillut nuorena kloppina ja vaihteeksi voisin olla jotain muuta. Hahmoni tulee luottamaan enemmän raakaan voimaan kuin magiaan, eli hahmosta tulee vahva, hieman tyhmä, mutta hyväsydämminen. Pimeänä puolena on jo aiemmin mainittu ihmissutena hyppiminen sen mahdollistuttua ja näin vampyyreja metsästäen.

Olisi mielenkiintoista kuulla millä rodulla ja millä meiningillä muut meinaavat pelata?

Peliä odotellessa...

http://www.youtube.com/watch?v=k4GgjHoOYkU&feature=feedu

http://www.youtube.com/watch?v=lsqiSknjHK8&feature=channel_vi
deo_title

Terve taas!
Ajattelin näin blogini kautta lieventää hypeäni. Miten voi aikuinen mies olla innoissaan, kuin pieni lapsi , pelistä?
No mutta itse asiaan.

Tässä lähipäivinä monilta ps3 aiheiselta sivulta on käynyt ilmi skyrimin vaativan uskomattoman (?) 5,5 Gb asennuksen. Tätä asennuksen
kokoa on ehditty ihmetellä foorumeilla ja sivuilla. Itse en ymmärrä mistä moinen ihmettely ? onhan suurta tilaa vaatineita pelejä ollut
muitakin. Esimerkiski Bioshock 2:nen vaati muistaakseni 5 Gb:tiä tilaa ja rakas FO:New vegasini sen 4 Gb.

Todennäköinen syy miksi skyrim vaatii niin "suuren" asennuksen on se , että se vähentää latausaikoja ja mahdollistaa niin sanotut microtekstuurit
jota peli käyttää. Samasta syystä ID:n rage:kin vaati suurinpiirtein samanverran tilaa kovalevyltä tekstuureille jotka olivat ainakin tietääkseni
myös mikrotekstuureja. Ja ragekin on kuningas bethesdan peli, joten uskon skyrimin käyttävän samasta syystä kyseisen määrän kovalevyä.
Tosin , suuret asennus-tilat ei tarkoita huipputekstuureja , kuten olen huomannut juuri bioshock 2:nen ja New vegasin kohdalla. Kummassakin tapauksessa
törmäsin niin pahoihin pikseli tekstuureihin ,että hetken olisi voinut luulla pelaavansa minecraftia.

Viimeviikolla nettiin myös levisi huhu ihmissusien mahdollisesta esiintymisestä skyrimissä. Otuksethan esiintyivät viimeksi morowindissa ja olivatkin
yksi pelin parhaista asioista. Parastahan oli , että hahmo itse muuttui halutessa ( oliko se kerran vuorokauden aikana) ihmissudeksi ja tämä on kai nyt
myös mahdollista skyrimissä.

Ajatuksena oli pelata peli hyviksenä, mutta aivan kuin lähes aina hyviksenä roolipeliä pelatessa , hahmollani on aina myös pimeä-puoli ja tässä tapauksessa
se on ihmissutena likaisien töiden hoito. Pelissähän on myös mukana myös nuo hukkien parhaat ystävät eli vampyyrit, jotka tulevat olemaan pelissä minun
tappolistallani korkealla, eli yksikään edwardi ei minun susihukaltani hengissä säily, se on lupaus.Kuulun siis täten team jacobiin :P.

Loppukevennykseksi musikaali:
http://www.youtube.com/watch?v=c9eGtyqz4gY

Ei voi sanoa kuin, että viime-ajat ovat olleet roolipelien suurta aikaa. Viime vuosina on tullut useita suuria jo nyt legendaarisia roolipelejä niin pc:lle kuin konsoleille. Tarkoitan tietysti pelejä kuten Oblivion, Mass effect , Fallout 3 ,Mass effect 2 ja Fallout: New vegas. Pelejä jotka ovat lähes kuluneesti kutsuttuna eeppisiä. Henkilökohatisesti en ole edes näitä kaikki pelejä joita mainitsin pelannut, mutta jo niistä paljon kuulleena ja lukeneena, ei miljoonat pelaajat ja lukuisat ystäväni jotka niitä sivistyksessäni olevia aukkoja ovat pelanneet voi olla väärässä.

Hyviä roolipelejä ei voi olla liikaa. Juuri kun sain tyydytettyä janoni ydinsodan jälkeisessä maailmassa ja aloin tutkailla uusia tuulia mitä pelata, tuli uutinen uudesta elder scrolls pelistä , Skyrimistä.

En ole pelannut ES pelejä muita kuin morrowindia, mutta tulevassa pelissä olevat lohikäärmeet , jotka kuuluvat lempi fantasia maailman otuksiini sai minut kiinnostumaan. Peli näyttää hyvältä ja maailma on ilmeisesti hyvin elävä ja tekemistä riittää sadoiksi tunneiksi. Peli siis kutsui ja suuresti.

Nyt olen siinä tilanteessa , että peli on ennakkotilattu VPD:stä ahvenanmaalta ( ihan vaan kun pelit on halvempia sen kautta) ja saan sen todennäköisesti vasta seuraavalla viikolla julkaisu viikosta. Se ei haittaa , koska voin näin lukea etukäteen hehkutuksia pelistä buustatakseni omaa intoani.

Ajattelinkin näin blogin kautta, tehdä laajan ja pitkän "arvostelun" pelistä. Eli yritän päivittää tänne tapahtumat ja ajatukset mitä pelissä tapahtuu ja mistä olen pitänyt. Toivottavasti edes jotain kiinostaa, mutta teen tämän ainakin omaksi huvikseni. Kiitos ja näkemiin.

Ydintuho, tuo ihmisen aiheuttama kamaluus jonka uhasta opin jo pienenä nassikkana kun naapurin pojan äiti kertoi meille pian alkavasta komannesta maailmansodasta yhdysvaltojen ja neuvostoliiton välillä joskus 1990-luvun alkupuolella. Ja eikun itkien kotiin äidin helmoihin.

Mutta ei, tosissaan kyseessähän on vakava asia jonka uhka ei ole näinä päivinäkään vielä hävinnyt mihinkään. Mutta mitä jos peruuttamaton todella tapahtuisi? Olisiko se ihmiskunnan loppu vai alkaisiko siitä vain uusi luku ihmiskunnan historiassa? Tästä ydintuhon jälkeisestä maailmasta on tehty pelejä jo monia, mutta yksi pelisarjoista on lähellä sydäntä, nimittäin fallout.

Oma tutustumiseni pelisarjaan alkoi vuonna 1998 kun luin pelit lehdestä fallout 2:sta. Ajattelin kokeilla jotain uutta kun nuo C&C naksuttelut alkoivat jo tuntua puulta ja muutenkin roolipelit, niin paperilla pelattavat kuin figuureilla plärättävät olivat alkaneet kiinostamaan. Päätin kokeilla roolipeliä tietokoneella.

Fallout 2 tuntui aluksi haastavalta, mutta ei vain suhteellisen hankalan "aloittelija ystävällisen" alun takia , mutta myös siksi että oma englannin osaamiseni oli vielä suhteelisen surkeaa. Pelin alkukin olisi sujunut ehkä huomattavasti helpommin jos olisi tutustunut pelin systeemin jo 1997 julkaistussa ensimmäisessä falloutissa, mutta hyppäsin mielummin suoraan jatko-osaan. Mutta tuollaiset pikkuseikat ei pelaamistani hidastanut.

Peli oli mestariteos, jota jaksoin pelata useita kymmeniä tunteja ja se löysi pysyvän paikan sydämmessäni yhtenä parhaana roolipelinä ikinä. Yhä edelleen palaan fallout 2:sen maailmaan vaikka se on jo yli 10 vuotta vanha fossiili.

Upean Fallout 2:sen jälkeen, jäin odottamaan fallout 3:sta. Fallouttien luojat interplay:llä vihjailivat jo 1999 että ovat tekemässä kolmosta, mutta koko homma läjähti kasaan interplayn taloudellisten ongelmien takia. Tämä tottakai harmitti minua. Ajattelin , että kolmosta ei tule enään koskaan, ja että upea pelisarja jäisi vain historiaan. Pääsin kumminkin käsiksi ystäväni luona hänen jostain netistä saamaansa "raaka versioon" interplayn fallout 3 van buren peliin. Peli jäi minun kohdallani vain kokeilu asteelle mutta pidin siitä. Mitenkäs muutenkaan.

Kului aikaa ja olin jo luopunut toivosta falloutin jatkumisen suhteen kunnes netistä luin uutisen, että bethesda oli ostanut interplay:tä fallout oikeudet ja pian uutisen, että he aikovat tehdä kauan odottamani Fallout 3:sen. Ja joskus 2006 nettiin tulikin jo ensimmäinen teaser sivusto. Odotus oli alkanut.

Nyt näin kun olen päättänyt alkaa pitää blogia rakkaasta aiheestani, peleistä ja niihin liittyvistä sivuvaikutuksista, ajattelin aloittaa pienellä historiikillä siitä mitä olen nähnyt, kokenut ja tietysti pelannut kuluneen 25 ikävuoteni aikana.

Oli vuosi 1991, 6 vuotiaana räkänokkana en osannut edes odottaa moista yllätystä kun isäni kantoi kotiin 8-bit Nintendo entertaiment systemin. Laite oli tuolloin lama aikaan suhteelisen kallis ja oman talonyhtiöni kakaroilla ei ollut kuin yhdellä minun lisäkseni tuo maaginen matolaatikko.

Minulla ei juuri ollut aiempaa pelikokemusta vähien elinvuosieni takia muuta, kuin jotain satunnaista rävellystä meidän vanhalla jo 91 rikki olleella commandore 64:lla.

Mutta mullistavinta oli kumminkin peli joka tuli tuon uskomattoman harmaan laatikon mukana. Nimittäin Super mario bros 3. Peli oli oikeastaan ensimmäinen jolla opettelin itse pelaamista. Näin pelistä on tullut yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja tiedän että on myös monia muita jotka ymmärtävät sen mahtavuuden.

Ja niin alkoi minun pelaajan urani. 8-bittistä tuli pelattua vuoteen 1996 jolloin matolaatikko oli jo vanha ja lähes unohdettu.

Alkoi PC aikakausi. Sain siis ensimmäisen pc:ni. Aika pian löysin pelin Command & Conquer: Red Alert jonka johdosta löysin innostukseni realiaika naksutteluihin. Pian perässä tulivat C&C jatko-osat ja starcraft, mutta jo silloin kohtasin jotain ylitsepääsemättömän hyvää nimittäin fallout 2:sen.Neljäntoista ikäisenä englannin taitoni ei ollut vielä aivan huipussaan mutta se ei estänyt minua pelaamasta peliä joka sisälti laajan ja monipuolisen maailman jota sai vapaasti tutkia, ja mikä parasta pelissä tuntui olevan itsestään toimiva oma maailmansa. Uskomaton peli.

Vuonna 2000 hankin Playstation 2:sen joka oli tuolloin tehokas peli-mylly. Pc pelaaminen jäi historiaan kun konsoli vei voiton. PS2:n parhaimpiin peleihin kuului omassa sydämmessäni Silent hill sarja ja
final fantasy X. Oli toki muitakin hyviä pelejä mutta nuo pelit jättivät minuun syvän kunnioituksen tunteen.

Alkoi jokaiselle vastaantuleva ajanjakso joka sisälsi sen niin sanotun "aikuistumisen" joka sisälsi opiskelua ja seurustelua joten aikaa rakkaalle harrastukselle ei oikein jäänyt.

Pelaaminen ei ollut enään ehkä niin tärkeässä asemassa mutta pelaamiseni jatkui pc puolella jossa kohtasin taas uusia huippu pelejä kuten Bioshock ja Fallout 3. Jälkimäinen on tähän mennessä kaikkein parasta mitä olen kohdannut. Odotin peliä ymmärrettävästi suhteelisen paljon ottaen huomioon rakkauteni FO2:sta kohtaan. Mutta aiheeseen perehdyn syvemmin seuraavassa blogissani, palaan siis asiaan.

Koitti tämän hetkinen aikausi jolloin hankin PS3:sen ja olen kohdannut useita mahtavuuksia kuten Dead Space , Little big planet ja (tietysti) Fallout 3 GOTY.

Siinä oli lyhyesti pieni esitelmä minun pelimaailmastani.

Kiitos ja näkemiin.