Nykyään on vaikea perustella tai ehkä pikemminkin väittää minkäänlaista Zack Snyderin rakkautta. Koska rakastan miestä. Minä vain teen sen. Vaikka todella vihaan Suckerpunchia, Man of Steeliä, Army of the Deadia, Rebel Moonia ja Rebel Moon 2:ta. Viisi hänen elokuvistaan on mielestäni puhdasta ultravoitelua, kun taas Bat v Superman on ihan ok, Watchmen mestariteos, Dawn spot-on ja 300 edelleen loistava. Snyder on mielestäni tehnyt enemmän huonoja rullia kuin hyviä... Ja silti hän on yksi suosikkiohjaajistani. Tätä logiikkaa sinä, kukaan ei voi koota. Mieluiten en minä. Mutta niin se on.
On yhtä vähän epäilystä siitä, että Snyder on antanut "Director's cut" -jutulle kasvot, kuin on yhtä vähän epäilystä siitä, että Rebel Moon 1-2 oli ja on edelleen inhottava toimintaelokuva katastrofaalisen ohuella, typerällä ja tylsällä tarinalla. Watchmen: Director's Cut on mielestäni ylivoimaisesti paras koskaan tehty sarjakuvaelokuva ja noin 310% parempi kuin teatteriversio (vaikka se oli myös mukava). Sama koskee Bat v Sup. Elokuvateatterirulla oli hyvin... Ei mitään muuta. Ohjaajan leikkaus? Hyvä elokuva, jossa on tarpeeksi Frank Milleriä keskellä ilahduttamaan tätä vanhaa The Dark Knight Returns -turskaa.
Rebel Moon 1-2 julkaistaan pian Director's Cutin muodossa. 70 (!) ja 50 minuuttia pidempi ja täynnä liiallista väkivaltaa hidastettuna, verta, suolistoa, räjäytettyjä päitä, seksiä ja alastomuutta. Ilmeisesti. "Seksi ja väkivalta" ovat USP: itä, joilla Netflix myy niitä nyt. Tarina on tietysti edelleen naurettava, hahmot paperinkitukasvuisia tyypillisiä ja änkyttävää, dialogi surkeaa ja konna surkea. Mutta ehkä... Ehkä se toimii joka tapauksessa. Ehkä? Ehkä Rebel Moon 1-2 tuntuu paremmalla rytmillä ja enemmän pimeyttä, väkivaltaa, verta, kuolemaa, seksiä ja goota enemmän sohjoiselta tahmealta heavy metal -elokuvalta kuin lasten sallimalta, typerältä roskalta, joka loiskuu Netflixissä tänään? Toivo on, että tämä fanipoika kuolee viimeisenä, täällä. Yhdentoista päivän kuluttua tiedämme.