Sain kuin sainkin napattua yhden Beta koodeista Socom: confrontation betaan ja jonkin verran on myös peliä ehtinyt pelaamaan. Mitään salassapito sopimuksia ei tietääkseni näkynyt, joten puhe pelistä pitäisi täten olla myös vapaa.

Astetta realistisempaa räiskintää
Mainittakoon näin heti alkuun niille jotka eivät ole Socom pelejä pelanneet, että kyseessä ei todellakaan ole mikään Call of Duty4 kolmannesta persoonasta. Pelin tempo on hitaampi, meininki muutamaa astetta realistisempaa ja tietysti myös tiimipohjaisempaa.
Pelaajat kaatuvat muutamasta ammuksesta joten lipas riittää parhaimmillaan useammankin pelaajan päiviltä pistämiseen.
Aseiden rekyyli on huomattavasti suurempaa mitä monissa peleissä, joten asevalintaa tehdessä kannattaa todellakin miettiä haluaako lähitaistelussa tehokkaamman konepistoolin, vaiko pidemmälle matkalle tehokkaan kiväärin. Myös hahmon nopeus on vahvasti varusteista kiinni, sillä täyspakkaukseen pukeutunut sotilas häviää selvästi juoksukilpailussa kevyemmin varustetulle sotilaalle.
Tästä syystä panssareiden ja varusteiden painoa kannattaa asevarikolla pitää ehdottomasti silmällä.

Kaupunkisotaa lähi-idässä
Kenttiä Beta/Demo:ssa on vain yksi josta löytyy kaksi eri kokoa. Vanhoille Socom konkareille jakso voi olla tuttu (Crossroads). Jakso on sijoitettu kuivaan ja hiekkaiseen kaupunkiin jossain lähi-idässä. mielenkiintoisena lisänä kartasta löytyy tietysti myös päivä ja yö vaihtoehdot.
Erot näkyvyydessä yöllä ja päivällä ovat merkittävät. Tehokkaasti maastoutuneet sotilaat ovat lähes näkymättömiä kaupungin pimeillä kujilla, tehden yökiikareiden käytöstä todellakin suotavaa.

Puhumme suomea
Mainitsemisen arvoista on ehdottomasti myös pelin lähes täysi suomenkielisyys. Suomenkielinen dubbaus kuulostaa jälleen kuin suoraan jostain Disney leffasta napatulta. Siitä joko pitää humoristisessa mielessä tai sitä vihaa. Joka tapauksessa sen saa pois vaihtamalla Ps3:n järjestelmä kielen englannin kieliseksi. Mutta kyllä se vain antaa jonkin verran lisä huvia kun pääsee herjaamaan vihollisia toinen toistaan typerämmän kuuloisilla suomenkielisillä lausahduksilla kuten "Mullan alle siitä!" tai "Olisi varmaan kannattanut osua" tai ehkäpä "tuskin kukaan noin kykenemätöntä sotilasta jää kaipaamaan".

Kallistus oikealle
Liikkeen tunnistus on ovelassa käytössä, mutta sen toimivuudesta on ristiriitaisia mielipiteitä.
Kääntämällä ohjainta ylöspäin saa hahmonsa kurkkaamaan suojan takaa, kääntämällä vasemmalle tai oikealle hahmo kurkkaa oletetusti vasemmalle tai oikealle. Alaspäin ohjainta vääntäessä sotilas menee taas paremmin suojaan tai piiloon. Homma toimii hyvin mutta ongelmana on monelle varmasti ohjaimen normaali asento. Kaikki eivät pelaa ohjain samassa asennossa kädessä ja esimerkiksi oma ohjaimeni on aina hieman vinossa. Tämä aiheuttaa sen että hahmoni ei juurikaan kulje kumarassa. Joka tapauksessa, se tarjoaa pelaajalle neljä "ylimääräistä suuntanäppäintä"

Virheitä löytyy kuten beta versioissa normaalisti
Kyseessä on silti vielä beta joten peli sisältää myös paljon virheitä joita tullaan korjaamaan ennen pelin lopullista julkaisua, ja julkaisun jälkeen päivitysten muodossa. Pelien latautuminen voi kestää jopa 5-30 minuuttia. Pelatessa esiintyy välillä nykimistä, ja graafisia bugeja on siellä täällä.

Käyttäjän metal8585 inspiroimana päätin blogailla eräästä itseäni viime vuosina paljonkin häiritsevästä muutoksesta mikä on vaivannut erityisesti japanilaisten suunnittelemia roolipelejä.
Itse kutsun tätä muutosta jonkinlaiseksi putkistosuunnitteluksi.

Aloitetaan nyt vaikka hieman nostalgisissa merkeissä ja muistellaan Playstation ja SNES aikakauden roolipelejä kuten Final Fantasy IV-IX, Suikoden ja Chrono Trigger. Kaikki nämä tarjosivat yllättävänkin paljon vapautta liikuskella pelien suuressa ja avoimessa maailmankartassa.
Pelaajat tutkivat kookkaita karttoja mahdollisimman tarkasti jos vaikka pieni luolasto voisi heidät johdattaa johonkin uuteen kaupunkiin tai luolastoon. Monesti maailmankartta antoi pelaajille jonkinlaisen vapauden tunteen joka on kadonnut monista nykypäivän peleistä.

Valitettavasti nykypäivänä nämä pelit ovat ottaneet tuntuvasti takapakkia syystä tai toisesta.
Pelit tuntuvat enemmän tai vähemmän putkijuoksuilta vaikka lupaillaan avoimesta pelimailmasta.
Totta on että pelit eivät ole varsinaista putkijuoksua vaan putkistojuoksua. Final fantasy X toi tarjosi pelaajille ainoastaan yhden suuren alueen ja hurjan määrän putkia paikasta toiseen. Peli ei tarjonnut juurikaan mitään kuvaa vapaudesta. FFXII yritti korjata virheitä lisäämällä putkien määrää tuntuvasti ja tehden pelistä entistä MMORPG maisen alueidensa puolesta, joka miellytti ainakin allekirjoittanutta jossain määrin enemmän.

Uusin menetelmä josta en voi sanoa pitäväni yhtään on kartastotyylinen eteneminen. Eli pelaajaa ei laitetakkaan itse etenemään läpi vuoristojen vaan hänelle annetaan kartta jossa eteneminen pisteeseen joka joko: vie juonta eteenpäin, aloittaa satunnaistaistelun, vie kaupunkiin jossa voi levätä ja parantaa varusteitaan. Tässä kartastossa on vielä tyypillistä että pisteitä saa sitä mukaa lisää kun juoni menee eteenpäin.

Mihin katosi ne pienet rippeet vapaudesta mitä vanhat Final fantasyt tarjosivat? Onko pienen maailmankartan luominen nyt niin hankalaa sen sijasta, että pelaajat pakotetaan putkistoihin.
Suikoden ja Tales of sarjat ovat viimeaikoina olleet ainoita jotka ovat tukeneet vanhaa mutta edelleen hyvin toimivaa maailmankartta tyylistä etenemistyyliä.
Ellei aika ja resurssit riitä avoimen pelimaailman luomiseen niin mikä estää tämän loistavan ja toimivan ja ehkä vähän nostalgisenkin etenemistyylin laittamista peliin.

Internet-käyttäjien määrä kasvaa päivä päivältä ja sivustot kehittyvät. Blogien kuten tämä, määrä on hurjassa kasvussa. Youtube, Myspace, Facebook, sekä muut vastaavat sivustot nauttivat valtaisasta suosiostaan ja antavat käyttäjien tuoda omia persoonallisia tuotoksiaan esille, mitä erikoisemmilla tavoilla.
Nykyään myös pelien ja laitteistojen kehittäjät oppivat virheistään paremmin ja voivat kehittää tuotoksiaan käyttäjien ehdotuksien avulla. Tämä taas tekee heidän laitteista, peleistään, sivustoistaan tai ohjelmistoistaan huomattavasti laadukkaampia, monipuolisempia ja käyttäjäystävällisempiä.
Useat pelifirmat ja konsolivalmistajat blog:aavatkin nykyään omilla virallisilla blogeillaan entistä enemmän, tämä tuo heidät lähemmäs kuluttajia ja he voivat halutessaan klaarata läpi kuluttajien mietteitä vaivatta.

Nykyään internet on portaali niin informaation, kuin viihteen pariin. Konsolit ovat ottaneet suuria askeleita kohti uuden ajan nettipelaamista, sekä yhteisöjä.
Löytyy järkyttävä määrä eri foorumeita, blogeja sekä nettisivuja, tähän kun vielä lisätään pelaajien omat profiilit saavutuksineen ja omine blogeineen on kokonaisuus todella suuri. Tästä herääkin sitten aivan uusi kysymys: miksi nämä kaikki rakennettu erilleen?
On naurettavaa että pelaaja joutuu rekisteröitymään kymmenille eri foorumeille ja blogeille jotta hän saa näihin vastata, puhumattakaan vielä omasta blogistaan ja profiilistaan. Mikä estää näitä kahta suurta yritystä luomasta valtavaa Ps3 ja X360 sivustoa joka yhdistäisi nämä sivustot yhden sivuston alle

Nämä sivustot voisivat sisältää:

Pelaajien omat tilat blogilla, profiililla ja ja kommentti seinämällä
Pelien omat tilat johon tulisi automaattisesti peleihin liittyvät blogimerkinnät
Sisäisten pelitalojen omat tilat blogeillaan.
Playstation us blog kaltaiset blogit mantereesta riippumattomina josta saisi lukea haluamansa
Foorumit jotka sisältäisivät omat tilat jokaiselle pelille
PSN PC kauppapaikka
etc

Sivuston perusominaisuudet täytyisi tietysti olla saatavilla useilla eri kielillä. Tällainen universaali sivusto helpottaisi ja parantaisi huomattavasti sivustojen käyttöä eikä tarvetta olisi kuin sille yhdelle tunnukselle. Puhumattakaan kuinka helppoa näitä olisi päivittää.

Eli miksi esimerkiksi Sony ei julkaise sivustoa jossa olisi kaikki Playstationiin liittyen
onko tällä blogien, foorumien ja sivustojen erottelemisella jokin järkeväkin selitys?.

Miksi joudun rekisteröitymään näihin kaikkiin?:
1. http://blog.us.playstation.com/
2. http://community.eu.playstation.com/playstationeu/
3. http://boardsus.playstation.com/playstation/
4. http://www.myresistance.net/index4.php
5. http://www.mediamolecule.com/blog/
6. http://threespeech.com/blog/
7. etc
Täydennä 2008-08-10 22:18:
Ilmotelkaa vaan jos jotain äidinkielen erhettä löytyy, täytyy ottaa näistä kaikki hyöty ylös.

Olen seurannut pelialan tapahtumia jo Playstation2:n ajoista lähtien. Myönnän myös, että nuorempana olin jopa sellainen mitä nykypäivänä kutsutaan fanipojiksi. Playstation oli ainoa konsoli ja muut oli pelkkää kakkaa. Foorumeille jos toisellekin tuli kirjoitettua ties mitä kaikkea siinä teinivuosien aikana, onneksi ajat muuttuvat iän karttumisen myötä ja ymmärrys on sitä myötä myös karttunut. Väittelyiden sijaan tuli aika jolloin aloin keskittymään enemmän peleihin kuin väittelyihin koneiden paremmuudesta. Tässä ajankohdassa pelituntien lukumäärät heittelivät jo ehkä hieman epäterveellisillä tasoilla. 8 tunnin sessiot olivat arkipäivää Phantasy star online, Timesplitters2 sekä 3, Smackdown, Red Faction2 kaltaisten pelien kanssa. Näiden parissa meni parhaimmillaan vuosi ellei kaksikin. Ei homma ollut ihan niin sosiaalitonta kuin voisi kuvitella, sillä kaikissa näissä peleissä pelattiin eniten 3-4 pelaajan voimin.
Tämä kuitenkin loppui kavereiden vaihtaessa koulua, ja uusien kaveripiirien muodostuessa, mutta tuhottomasti (liikaa?) tuli tuohon aikaan pelattua.

Tämän jälkeen koskin vielä kiellettyyn hedelmään PC puolella jota kutsutaan MMORPG nimellä
ja pelisessiot nousivat pahimmillaan 12 tunnin mittaiseksi puurtamiseksi. Tätä jatkui uskomattomat 2 vuotta yhden pelin parissa (Conquer online) kunnes lopulta armeija pelasti(?)
Saavutin pelissä kunnioitettavan 127-110 kokemustason (uudelleen syntyminen ja sitten taas tasojen nostoa takaisin 130 maksimi tasoon). Armeijasta palattua ei nämä enää iskeneet lainkaan, kaikki nykypäivän mmorpg:t tuntuivat samalta rotan tappamiselta.

Tämän jälkeen sainkin sitten tämän Ps3:n johon olin rahat saanut jo kesätöissä. On yllättävää miten erilaiseksi meno muuttui tuon myötä. Rahan tulo on noussut erilaisten tukien sekä töiden takia. Ja ennen 60€-70€ peli hinnat eivät olekaan este hankinnalle. Uusi konsoli ja uudet kujeet toivat konsolisodan seuraamisesta jälleen ajankohtaisempaa ja sainkin aivan uuden pakkomielteen, joka oli uutisotsikoiden metsästys. Pelaamisen ja muun vapaa-ajan vietossa vähän väliä kävin katsomassa uusia uutisia uusiin konsoleihin liittyen, homma on yllättävän addiktoivaa edelleen.
Mutta monesti päivä kului eri foorumeilla kirjoitellen, pelejä pelaillen ja erityisesti uutisotsikoita metsästäen.

Onneksi 20 vuoden ikäisenä "pakkomielteinen" pelaaminen on huomattavasti taantunut, sosiaalista elämää on vietetty huomattavasti enemmän, muuallakin kuin töllön tai monitorin edessä. RSS lukija ohjelmat ratkaisivat ongelman tiedonjanooni.
Hauskinta on myös se, että nykyään ei pelaa enää kilpailuvietin takia, eikä mitkään pelien arvonimet juurikaan kiinnosta ellei niiden saavuttaminen palkitse lisäviihdearvolla.
Vielä neljä vuotta sitten olisin ehkä jaksanut prestigettää COD4 arvoni aina sinne kymppiin asti tai Warhawkin vastaavan. Nykyään jaksaa tietyt pelit vetää vain kertaalleen läpi, ja vain harva peli kiinnostaa 100% suorituksiin asti. Verkkopelejä pelataan viihdykkeenä, eikä merkkien keräämisellä. PSN:n tulevat achievementit voi tietty nostaa kiinnostusta jälleen tiettyjen tavoitteiden saamiseen mutta tuskin enää samalla tavalla kuin joskus.

Pelaaminen on muuttunut.

Olen jo jonkin aikaa harmitellut miten harvassa pelissä oikeasti enää yritetään juonen kanssa ja oikeasti onnistutaan luomaan kiehtovia juonen kukkuroita. Myös se miten paljon ne muistuttavat toisiaan.

Kuinka moni on kuullut vastaavaa ennen:

lähisukulainen/kaveri/yms kuolee/kaapataan ja kostoretki/etsintä voi alkaa.

terroristeilla on ydinase ja heidät pitää pysäyttää ennen kuin on liian myöhäistä.

Alienit/hirviöt/epäkuolleet hyökkää ja vain sinä voit pelastaa maailman tappamalla heidän johtajansa tai ytimen etc etc.

Sankari kääntyy aikaisempia liittolaisia vastaan ja korjaa vääryydet.

Koko WWII on jo nähty.

Päähenkilö/t on/ovat valittu/ja ja hänen/heidän pitää tehdä pyhä ristiretki läpi 5 eri temppelin/luolaston ja kukistaa pahuus!

Kaikki näyttää epätoivoiselta, kunnes hyvikset saavat käsiinsä superaseen.

Pelaaja saa supervoimia jotka loppujen lopuksi tappavat tämän, tai vastalääke löytyy aivan pelin loppupuolella.

Samankaltaiseen juonikonseptiin keskittyviä pelejä on kymmeniä, ellei satoja. Mihin katosi yritys tällä saralla? Uuden sukupolven pelikoneilla harva peli edes yrittää. Vain muutama peli on oikeasti tällä saralla loistanut, joista mainittakoon Folklore ja GTA IV(jota tosin en vahvista ennen kuin olen nähnyt lopun). Kenties pc:llä ja boxilla kukoistanut bioshock onnistui myös.
Milloin maailma näkee seuraavan Deus Ex:n, Shadow of memories:sin tai jopa tv sarja Lostin kaltaisia mestari teoksia jossa juoni repii pelaajalta mattoa alta, eikä anna pienintäkään mahdollisuutta pelaajalle hakata päätänsä seinään kliseiden takia, vaan nostavat kylmän väreitä pintaan nerokkuudelta, sekä saavat pelaajat kokemaan niin sanottuja "Ahaa!" fiiliksiä.

tietysti nerokas/nerokkaat loput jättävät/tää tilaa tuhansille fanien juoni analyyseille, joiden kanssa pelaajat fiilistelevät ja pelaavat pelin läpi yhä uudelleen ja uudelleen saadakseen kaikki palaset kohdalleen.

Tietysti juonen ei tarvitse olla aivan järkyttävän monimutkainen, myös yksinkertainenkin juoni voi riittää kunhan se on jotain joka erottaa pelin tyystin muista peleistä. Resistance: fall of man oli hyvillä jaloin jäljilla alkumeininkinsä kanssa (alternatiivinen universumi), mutta pelin juonen muodostuessa jälleen yhdeksi yllä mainituista ja jätti pelaaja kylmäksi juonen puolesta. Ikävää sinänsä sillä myös jatko-osan traileri tuottaa huolia "minulla on vain x tuntia elinaikaa" puheidensa kanssa.

MGS4:n kohdalla odotukset tällä saralla ovat taivaissa.