Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi

Aku Ankan jatkosarjojen tasosta

Kirjoittaja JHR 30. toukokuuta 2020 kello 17:41

Olen lukenut Aku Ankkaa niin kauan kuin jaksan muistaa - jo ennen kouluun menoa luultavasti. Lapsuudenkotiin lehti tuli ainakin siihen asti kun pääsin 9.luokalta. Sen jälkeen olen lukenut lehteä paljolti kirjastossa - kunnes koronaepidemian suljettua kirjastot siirryin tilaajaksi. Tilauksen myötä sain käyttööni myös Aku Ankan digipalvelun, jossa on kaikki ikinä ilmestyneet Akut vuodesta 1951 sekä Taskarit vielä päälle.

Siitä päästäänkin varsinaiseen asiaan.Aku Ankkaa lukiessani olen aina nauttinut jatkosarjoista; useampiosaiset tarinat, jotka loppuvat jännään kohtaan, ja joihin kuuluu viikon odotus seuraavasta numerosta, ovat Aku Ankan suola. Valitettavasti nykyisistä jatkosarjoista vain ani harva koukuttaa samalla tavalla kuin ne joita sain lukea lapsena. Digipalvelun myötä olen saanut lukea uudelleen varhaislapsuuteni 90-luvun ja vuosituhannen vaihteen jatkosarjoja - ja tullut vahvasti siihen tulokseen, että suuri osa niistä on parempia kuin nykyiset.

Tuntuu, että ennen jatkosarjoissakin uskallettiin oikeasti enemmän: cliffhangerit olivat parempia, jännityselementtien määrä ja laatu olivat hyvin kohdallaan ja esimerkiksi monien tuon ajan Mikki Hiiri-jatkisten kuvittajana toimineen espanjalaisen Cèsar Ferioli Pelaezin piirrosjälki näyttää edelleen hyvältä. Digipalvelun perusteella jatkosarjoja myös julkaistiin ennen enemmän; esimerkiksi vuosivälillä 1992-1997 jatkosarjoja julkaistiin jokaisessa tai lähes jokaisessa Aku Ankan numerossa.


Mikki ratkaisee

Monet parhaina pitämistäni jatkosarjoista ovatkin peräisin juuri tuolta aikaväliltä. Erityisesti Feriolin piirtämät Mikki Hiiri-jatkikset, joissa Mikki ratkoo rikoksia Hessun tai joskus Minnin kanssa milloin Ankkalinnassa, milloin kaukomailla, ovat näiden jatkosarjojen parhaimmistoa. Lukemisen arvoisia ovat esimerkiksi Kaukoitään sijoittuva Kielletty linnake (AA 18-19/1992), tohtori Staattiselta varastetun keksinnön ympärille rakentuva Elastisoija (AA 37-38/1995) tai loppuvuodesta 1994 julkaistu Mustakaapu-jatkis Kaappaus alitajunnassa (AA 51-52/1994).


Matkalla dinosaurusten kanssa

Lokakuussa 1994 julkaistiin Pat McGrealin käsikirjoittama ja Feriolin kuvittama Kivettymien kintereillä (AA 43-44/1994). Professori Pölypään avuksi fossiilijahtiin Hautijatin autiomaahan lähtevä Mikki ryhtyy selvittämään Pölypään kilpailijan professori Luikkulan toimia - ja pian metsästäjästä tuleekin saalis. Seikkailutarinoiden henki yhdistyy mysteerinratkontaan tavalla, jota Aku Ankan jatkosarjoissa ei enää nykyään, harmittavaa kyllä, näe. Lopputulos on kuitenkin yksi kyseisen vuosikymmenen, ellei koko lehden historian parhaista jatkosarjoista. Dinosaurus-saaga jatkui lehden sivuilla läpi 90-luvun puolivälin tasaisesti heiketen jatkosarjoilla Kalmankurun kummajaiset (AA 9-10/1995) ja Saurusralli (AA 45-46/1996).


Taikaviitan varjossa

2000-luvun kuluessa jatkosarjojen viehätys on ollut vähitellen hiipumaan päin. Positiivisimmat yllätykset on ehkä tarjoillut Taskukirjojen vakiokasvon, Akun alter ego Taikaviitan satunnaiset vierailut lehden sivuilla. Tosin niistäkään kaikki eivät ole tarjonneet syytä riemunkiljahduksiin. Ääni ja vimma (AA 46-47/2006) kuuluu vaikeasti suositeltavien Taikaviitta-tarinoiden joukkoon; Byron Ericksonin käsikirjoituksessa on tunnelman puolesta potentiaalia, mutta Mårdon Smetin piirrostyyli ei erityisemmin vakuuta - saati tee tarinan muuten hienolle tunnelmalle oikeutta. Onneksi syyskuussa 2012 julkaistu, Jens Hansegårdin käsikirjoittama ja Andrea Ferrarisin piirtämä Valheiden verkko (AA 37-38/2012) toimii selvästi paremmin.