Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi

Naispelaajat vs. naispelaajat

Kirjoittaja Siirappi 7. huhtikuuta 2013 kello 18:18

Näin alkuun täytyy sanoa, että en koskaan, KOSKAAN ole joutunut sanaharkkaan muiden naispuolisten pelaajien kanssa. Sitä paitsi ainoat naisenpuoliskot, joiden tiedän pelaavan, ovat kaikki pikkusiskoni kavereita. Omassa ikäluokassani en tunne ketään. (Sosiaalinen elämä, mitä se on?) Netissähän nyt ei taas ikinä tiedä, minkälaista varustusta sieltä nimimerkin takaa oikeasti löytyy... Olen jo siis etukäteen pahoillani mahdollisista nenään vedetyistä herneistä. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaan hiukan aukoa päätäni asiasta, joka vaivaa mieltäni ajoittain.

Naisia löytyy nykyään monenlaisten pelien äärestä, mikä on hieno asia. Nyt seuraa tunnustus: minulla on taipumusta katsoa nenänvarttani pitkin sellaisia naisia, jotka sanovat harrastuksekseen pelaamisen, mutta eivät pelaa sellaisia pelejä, joita minä pidän syystä tai toisesta hyväksyttävämpinä. Seuraavaksi esitän KÄRJISTETYSTI joitakin pääni sisällä pyöriviä ajatuksia, kun luen netin (olettaakseni) pelimaailman leidien esittämiä kommentteja.

Call of Duty ym. shooterit: Yritätkö olla jotenkin badass? Ehkä poikamainen? Tehdä naispuolisuudestasi erikoisuus miespuolisten pelaajien parissa? Haetko huomiota? Treffiseuraa?
Facebookin pelit: No ne nyt mitään pelejä olekaan. Mokomakin kasuaali.
Sims: Katso edellinen.
Kauhupelit: Jee verta OMG. Ääk. *samansuuntaisia ajatuksia kuin shootereiden kanssa*
Assassins Creed, Mass Effect, World of Warcraft ym. supersuosiota nauttivat pelit/sarjat: Sitä mennään massan mukana vai? Kivat sulle.

Saattoi olla muitakin pelejä, joiden naiskannasta on pakko provosoitua, mutta tässä olivat ne, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen. Mitä näillä kaikilla peleillä on yhteistä? Se, että itse en ole kyseisiin peleihin/genreihin koskenutkaat. Mitä muuta? Ajatukseni vertautuvat suoraan siihen, minkälaisia ajatuksia pelaajat yhtenä täytenä kiintiönä (eli miehet+naiset+toasterit) viljelevät somessa.

Onneksi olen alkanut kyseenalaistaa edes hieman tapaani ajatella. Havahduin hämmentyneenä negatiivisiin aatoksiini viimeksi GameReactorin ääressä. Lehden etuaukeamalla pääsi ääneen vain yksi naistoimittaja, joka ilmoittaa aina nauttineensa Sims-peleistä, ja myös arvioi ja analysoi tuoreinta Sim Cityä lehden loppupuoliskolla. Mikä oli ensimmäinen ajatukseni? Tietenkin "Miksi ihmeessä tämä nainen on 'langennut' naispelaajien perisyntiin eli Sims-sarjaan? Olisi maailmassa muutakin pelattavaa." Luin Sim City-arvion läpi (joka oli tosiasiassa oikein kattava, asiallinen ja hyvä vähäiseen palstatilaan nähden - kiitos ja anteeksi, Tiina Malin), jonka jälkeen aloin pohtia, miksi välitän niin paljon siitä, mitä toiset naiset pelaavat.

Ideahan tässä on oikeastaan sama kuin haukkua kaikkia esimurrosikäisiä, jotka viihtyvät paremmin Call of Dutyn kuin ns. "oikeiden pelien" parissa, erona vain se, että kohdistan oman ärtymykseni nimenomaan toisiin naisiin. Miksi? Vastauksessa piilee liuta lisää syntilistalle: kateus, ylpeys, viha. No, oikeastaan kaikki kuolemansynnit voisi upottaa ajatuksieni taustalle, mutta nuo kolme mainitsemaani ovat kaikkein ilmeisimpiä. Kateus, joka johtuu näiden muiden naisten saamasta (peli)kokemuksesta, statuksesta, huomiosta. Ylpeys ja harhaluulo oman peligenren ylivertaisuudesta verrattuna näiden toisten naisten valintoihin, ylpeys omista taidoista, älystä, kärsivällisyydestä. Viha, joka kohdistuu naisiin, jotka pilaavat muiden naispelaajien uskottavuuden, bimboista jotka leipovat virtuaalikakkuja, lähettelevät valokuvakollaaseja peleistään naamakirjaan ja flirttailevat pyssyn varressa korostaen omaa ainutkertaista naiseuttaan.

Minua alkoi ottaa pattiin oma kyvyttömyyteni arvostaa jokaista pelinsä parissa viihtyvää naista. Sen on loputtava. Minun ei tarvitsisi edes erotella mies- ja naispelaajia toisistaan, sillä se on niin enimmäkseen niin keinotekoista ja naurettavaa. Arvelen, että en ole ajatuksineni täysin yksin. En tiedä, kuinka kärkkäästi naispelaajat haukkuvat toisiaan nettipalstoilla, mutta itse pyrin siihen, että päässäni oleva scheisse myös pysyy pollassa eikä valu nettiin loukkaamaan ketään.

Ja voi herran jestas sitä päähän kertyneen scheissen määrää. Elämä olisi niin paljon iisimpää, jos ei tarvitsisi kyräillä toisten naisten tekemisiä netissä. Ihan kuin naiset eivät jo saisi tarpeeksi lokaa naamaan peliyhteisöjen parissa*, minunkaltaisteni urpojen pitää vielä puukottaa lajitovereitani selkään vähän lisää. Järjetöntä. Onko ihan pakko provosoitua?

Vastaus on ei. Naisia löytyy jatkossakin kaikkien peligenrejen parista, vaikka niitä ei olisi erityisesti naisille osoitettukaan. Siihen olisi naisten (erityisesti minun) hyvä tottua ja hyväksyä makujen ja mieltymysten erilaisuus. Sehän on suoranainen itsestäänselvyys, eikä makuasioissa kannata ruveta kerjäämään senkkaa nokastaan. Erilaisuus on pelaajienkin parissa rikkaus. Miksen ottaisi ennakkoluuloistani niskapersotetta ja kokeilisi jotain aikaisemmin halveksumaani peligenreä, ennenkuin murjon mielessäni sitä pelaavat naiset maanrakoon.

Haluaako joku voileivän?

Ps. Ihan kuin blogin kirjoittamisella naisnäkökulmasta ei olisi jo sinänsä tietty huomiohakuisuuden faktori olemassa. Ammuin itseäni polveen, irony is sweet. :P


*Tai no, ehkä osa naisten pykeltämistä girlplayer vs. player-memeistä on puhdasta mielikuvituksen tuotosta, jonka tarkoitus on ilmaista uhmaa pelaajien miesenemmistöä vastaan eikä varsinaisesti osoitella epäkohtia pelaajien välisessä tasa-arvossa.