Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi

Mass Effect, Mass Effect, Mass Effect...

Kirjoittaja mmk 19. syyskuuta 2013 kello 09:34

Kun ensimmäinen Mass Effect peli ilmestyi olin erittäin skeptinen. Seurasin pelin pelaamista sivusta ja olin sitä mieltä, että pelissä on aivan liikaa lässytystä ja se on aivan liian elokuvamainen. Ensimmäisen kerran, kun pelasin Mass Effectiä oli eksyksissä Citadelissa ja muullakin galaksissa. Ensimmäisen kerran pelin läpäistyäni en tuntenut suuriakaan tunteita ja kohautin hartioitani. Sitten pelasin sen läpi toisen ja kolmannen kerran ja huomasin rakastavani peliä.

Mass Effect sarjan ensimmäisen pelin vahvuus on ehdottomasti tarina, jonka tasolle pelisarjan seuraavat osat eivät yllä. Tarina ja pelimaailma kutkuttavat pelaajan mielikuvitusta ja saavat pelaajan palaamaan yhä uudestaan sen kaihoisaan maailmaan. Minä pidin jopa maa-ajoneuvo Makolla ajamisesta, jonka ohjattavuutta on kuorossa haukuttu. Makon ajamisessa on vain yksi huono puoli: sitä on paljon. Mako kuitenkin suo pelaajalle vapauden tutkia yksittäisiä planeettoja yksityiskohtaisesti ja nauttia siitä miltä vieraan maailman kuu näyttää taivaalla. Seuraavissa Mass Effecteissä olisin kaivannut juuri tätä vapauden tuntua, joka syntyy, kun pääsee konkreettisesti kiertämään melkein koko vieraan planeetan ympäri sen pinnalta käsin. Eikä se haittaa ettei niillä planeetoilla ole kovinkaan paljoa nähtävää saati sitten tutkittavaa, niillä kiertely on oma seikkailunsa.

Kun Mass Effect 2 ilmestyi olin lähes yhtä skeptinen kuin ensimmäisen osan ilmestyessä. Seurasin taas aluksi pelin pelaamista sivusta ja olin vahvasti sitä mieltä, että pelin kehittäjät olivat pilanneet Mass Effectin. Mielestäni se oli aivan liian räiskintäpelin oloinen. Olihan siinä nyt panoksi, kun ensimmäisessä Mass Effectissä aseet eivät olleet vaatineet niitä vaan ne aika ajoin ylikuumenivat. Sitten minä pelasin pelin kerran jos toisenkin läpi ja rakastui myös tähän Mass Effectiin.

Mass Effect 2:n taistelu mekaniikka oli huima parannus ensimmäiseen osaan, jossa taistelua ei edes oltu tarkoitettu pääosaan vaan taisteluiden oli tarkoitus tukea tarinaa. Ensimmäinen Mass Effect on rehellisesti tarinavetoinen peli, jonka taistelut ovat hitusen kankeita ja hidas tempoisia, seuraavissa osissa taistelut nousevat yhä tärkeämpään rooliin ja 3:ssa ne ovat jo itseistarkoitus.

Mass Effect 2:n parhaimpia sekä huonoimpia puolia ovat päähenkilö Shepardin rakkaussuhteet. Ensimmäisillä peli kerroilla sitä miettii innoissaan kenelle oman Shepardinsa seuraavaksi naittaisi, mutta itse olisin iloisena luopunut muutamista romanssi vaihtoehdoista ja tustunut esim. tarkemmin muiden alien rotujen kulttuuriin. Sen vuoksi, että romanssi vaihtoehtoja on niin monta ja niihin kiinnitetään niin paljon huomiota tuntuu, että niiden vuoksi tarina on menettyn jotain. Vaikka ymmärrän kyllä miksi 2 osan tarina on kerrottu juuri näin. 2 osassa ei ole edes tarkoitus tutustua muuhun maailmaan vaan keskittyä juuri Shepardin mielenmaisemaan ja luoda hieman eristäytynyt olo muusta maailmasta. Olet Shepardisi kanssa sodassa, jonka olemassa olon suurin osa kieltää. Se, että Shepardin romanssit ovat niin vahvasti esillä tarinassa on seurausta siitä, että Cerberus ryhmän johtaja Illusive man haluaa harhautaa Shepardin huomion muualle ympäröimällä tämän vanhoilla sekä uusilla ystävillä.

Mass Effect trilogian päätösosaa odotin kuin kuuta nousevaa ja olin haljeta innostuksesta, kun se kolahti postiluukusta. Mass Effect 3 on ehdottomasti koko trilogian kaunein peli ja pelattavuus on muihin trilogian osiin verrattuna omaa luokkaansa. Taistelut ovat nousseet korokkeelle ja niiden pelaaminen on hauskaa ja monipuolista. Mass Effect 3:n co-op moninpeli on pääpelin tavoin viihdyttävä ja erityisen koukuttava.

Mass Effect 3:n co-op on hyvä lisä peliin. Aluksi olin huolissani, että moninpeli veisi jotain pääpelistä ja, että jos moninpeliä ei pelaisi niin pääpelissä jäisi jotain oleellista kokematta, mutta huoleni osoittautuivat onneksi turhiksi. Moninpelin kautta on hauska kokea muilla roduilla pelaamista, pääsee laajemmin kokeilemaan taitojen toimintoja ja eri aseita. Pääpelissä ei pääse, ainakaan helpoimmilla tasoilla, testaamaan eri taitojen ja aseiden koko potenttiaalia, joten moninpeli toimi minulla myös testi laboratoriona.

Se, mikä Mass Effect 3:sta puuttuu ja se, mikä teki sarjan kahdesta ensimmäistä osasta niin hyviä, on toivo. Pelaaja saa heti pelin alussa tuntea, että nyt kaikki ei tule menemään putkeen ja se kummittelee koko pelin ajan päässä. 3:sen kiistelty loppu tuleekin suurena järkytyksenä, jos onnistuu asumaan tynnyrissä siihen asti, että saa pelattua pelin läpi. Itsekin olin täysin poissa tolaltani, kun pelasin 3:sen ensimmäisen kerran läpi, tämä tapahtui vielä ennen loppuja huimasti parantanutaa ladattavaa lisäsisältöä. Siinä minä tuijotin television ruutua ja huulillani karehti kysymys, että mitä hemmettiä menitte tekemään samalla, kun yritin näytellä, että en minä itke, roska meni silmään. Mass Effect 3:n loput tuntuvat aluksi täysin epäreiluilta, mutta niiden tarkoitus avautuu pikku hiljaa kaikkein kiihkeimmillekin sarjan faneille. Vaikka ymmärrän, miksi 3 osa sai juuri tällaiset loput en kuitenkaan voi sanoa olevani niihin täysin tyytyväinen. Se miten niihin loppuihin päästään on se kaikkein hämmentävin osuus ja se on varmasti se, mikä faneja on eniten ketuttanut.