Borderlands on parempi elokuva kuin voisi luulla

Borderlands on aina ollut asiat läskiksi lyövä, hullutteleva ja suorastaan kaistapäinen pelimaailma täynnä kliseitä, paljastavia vaatteita, räjähdyksiä ja erittäin pintapuolisia henkilöhahmoja. Voisi siis ainakin luulla, että idea istuu hienosti elokuvaksi.

Cate Blanchettin ääni kertaa kaiken olennaisen 30 sekunnissa, eikä muuta sitten tarvitakaan. Samalla saatetaan kärryille myös ne, jotka eivät ole pelejä pelanneet. Tosin pelien tuntemus auttaa merkittävästi, kun ymmärtää lukuisat viittaukset niin paikoissa kuin henkilöhahmoissa. Borderlands on taustansa ansiosta täydellinen sovitettavaksi toimintaelokuvaksi, ja koko ajan mennään 250 km/h ilman suurempia taukoja.

Tarinallisesti kliseitä on otettu uskollisesti mukaan, sillä kaikki juonenkäänteet ja yllätykset pystyy ennakoimaan jo kaukaa. Se ei kuitenkaan haittaa. Yllättävää on sen sijaan se, että tarinassa otetaan joitakin vapauksia. Itsensä liian vanhaksi kokeva palkkionmetsästäjä saa tehtäväkseen etsiä rikkaan liikemiehen tyttären. Tytär on viety kummalliselle planeetalle, jossa on erikoista teknologiaa, ja paikallinen väestö koettaa vain säilyä hengissä kovissa oloissa. Elokuvaa voi ajatella kokonaisuudeksi, jossa Fast & Furious kohtaa Guardians of the Galaxyn.

Cate Blanchett on Lillith ja Jamie Lee Curtis Tannis. Valinnat saattavat tuntua erikoisilta, mutta molempien työstä näkee sen, että he nauttivat tehtävästään. Cate Blanchett on rento roolissa, joka vaatii myös fyysistä suoriutumista. Jamie Lee Curtisin Tannis on onnistuneesti autistinen introvertti, eikä vuosien eristyneisyys ole auttanut asiaa. Sen sijaan pahis Atlas on muokattu tilanteeseen sopivaksi. Näyttelijällä käytössä oleva materiaali ei harmillisesti ole kummoista, ja tuo mieleen Raul Julian suorituksen M. Bisonina siinä muinaisessa Street Fighter -elokuvassa. Atlaksen hahmossa olisi ollut ainesta, mutta nyt elokuva vain tähdentää henkilöhahmon oveluutta, pahuutta ja halveksuntaa ihmiselämää kohtaan.

Kevin Hart on odotetusti se kokonaisuuden heikoin lenkki. Kasvonilmeet rajoittuvat kahteen tyytymättömyyttä ilmaisevaan, ja vuorosanat kerrotaan monotonisesti. Parhaimmillaankin Kevin Hart on varsin huono ja varsinkin silloin, kun Hartin pitäisi esittää päinvastaista kuin mitä hän ihmisenä oikeasti on: vankkarakenteinen, jokseenkin hiljainen ja kokenut eliittisotilas. Krieg on Florian Munteanu, mutta hänen osuutensa ei ole kummoinen. Hän on näyttävästi treenattu lihapulla, jonka vuorosanat ovat nopeasti laskettavissa. Harmin paikka, sillä peleissä henkilöhahmossa on kyllä syvyyttä.

Elokuvan todellinen tähti on Tiny Tina eli Ariana Greenblatt, joka ehkä muistetaan parhaiten nuorena Ahsoka Tanona Star Warsista, ja Gamorana Marvelin elokuvista. Tiny Tinassa yhdistyvät lapsenomainen viattomuus, mutta samalla häikäilemättömyys ja välinpitämättömyys unohtamatta mielenkiintoa räjähteisiin. Luvassa on jopa hieman hahmonkehitystä elokuvan aikana.

Tehosteet ovat varsin hyvät, ja vain muutaman kerran joutuu toteamaan, miten paljon kokonaisuudesta on lopulta tehty tietokonegrafiikalla. Ne oikeat fyysiset tehosteet ja puvustus ovat nekin hyvää tasoa. Ympäristöt on luotu eläviksi, ja maisema on täynnä elikoita, ihmisiä, ajokkeja ja asutusta. Lisäksi elokuvan rytmitys tekee tehtävänsä.

Borderlands on hyvin lähellä pelien esikuvaansa, ja siksi se toimii. Kyseessä on alusta loppuun nopeatempoista toimintaa, eikä raina yritä tavoitella elokuvamaailman arvostettuja palkintoja.