Amerikkalaisten vielä opetellessa lukemaan tekstityksiä, jatkaa Hollywood ulkomaisten hittielokuvien vääntämistä kotimaiseen muottiin. Vaikka näistä amerikkalaisista versioista on joskus tullut vastaan onnistuneita elokuvia, on suurin osa vain dollareilla siloteltua kertakäyttöviihdettä. Harmillisesti ranskalaisesta toimintaelokuvasta Banlieue 13:sta tehty amerikkalainen versio Brick Mansions ei tee tässä suhteessa poikkeusta.
Korruptoituneessa lähitulevaisuuden Detroitissa peitetehtävissä työskentelevä poliisi Damien Collier (Paul Walker) joutuu turvautumaan entisen rikollisen Linon (David Belle) apuun estääkseen koko kaupunkia uhkaavan vaaran. Lino suostuu yhteistyöhön kuultuaan, että kaiken takana on hänen pahamaineinen vihamiehensä rikollispomo Tremaine Alexander (RZA). Kun selviää ettei tilanne ole niin selvä kuin aluksi näyttää, joutuu kaksikko miettimään uudelleen taistelun yhteydessä keneen luottaa.
Elokuva on rakennettu perinteisen toimintaelokuvan muottiin. Tyypillisen vauhdikkaan tarinan kuljetukseen on kuitenkin saatu lisäiltyä reipasta asennetta ja kekseliäitä kohtauksia, joille elokuvan energinen leikkaus tekee kunniaa. Onkin vaikea ymmärtää, miksi positiivisesti alkanut rymistely syyllistyy aika ajoin halpoihin ja jopa päättömiin ratkaisuihin. Asiaa ei paranna täysin vailla tunnetta esitetty tyhjänpäiväinen dialogi, joka saa vastakaikua ainoastaan huvittavan ja nolon välillä palloilevasta suomenkielisestä tekstityksestä.
Näyttelijöiden läsnäolo on parhaimmillaan toimintakohtauksissa, jotka ovat tosin pitkälti stunttien suorittamia. The Fast and The Furious -sarjan ulkopuolella heikommin menestynyt, edesmennyt Paul Walker patsastelee keskitason automaatioajolla. Hänen viimeiseksi kokonaiseksi elokuvaksi jäänyt Brick Mansions muistuttaa tähden liian varhaisesta kuolemasta tragikoomisesti laittamalla Walkerin hahmon auto-onnettomuuteen peräti kolmesti elokuvan aikana. Ahkerasti jalkaa oven väliin Hollywoodissa kampeava RZA saa puhallettua eniten eloa hahmolleen, mutta rikollispomon saappaissa uhoaminen on vähän yliampuvaa.
Leikkaajana kannuksensa hankkineelle ohjaajalle, Camille Delamarrelle, Brick Mansions on esikoisohjaus ja se on huomattavissa. Tarinan epäloogisuuksista ja näyttelijöiden yli- ja alisuoriutumisista paistaa läpi ohjaajan epävarmuus ja kokemattomuus. Tämän sijaan elokuvan rytmityksessä ja toimintakohtausten näyttävyydessä ei ole moitittavaa. Elokuva ei syyllisty yliyrittämiseen vaan tyytyy paikkaansa kädenlämpöisten tusinarymistelyn seassa, panostaen vain siltä odotettavaan toimintaan. Pienehkö budjetti uhkaa paistaa välillä läpi tuotannossa, mutta muutamien omaperäisten ratkaisuiden ja hyvän suunnittelun ansiosta kokonaisuus on mukiin mentävää viihdettä.
Ekstrat koostuvat perinteisistä materiaaleista. Muutaman trailerin lisäksi julkaisu pitää sisällään kolmisen minuuttia dokumentointia kuvauspaikalta, jossa näyttelijät kehuvat kilpaa tuotteensa hyvyyttä ja loistavaa työporukkaa.