C. Thi Nguyen: Pelien filosofia (kirja-arvio)

Peleistä ja pelaamisesta on tarjolla monenlaista helppotajuista ja populaaria kirjaa, mutta tietenkin myös runsain määrin tutkittua tietoa. Tamperelaisen Niin & näin - kustantamon suomennos filosofi C. Thi Nguyenin muutama vuosi sitten julkaisemasta Pelien filosofia -opuksesta on omanlaisensa pyrkimys tuoda tutkittua tietoa myös laajemman yleisön luettavaksi.

Kyseessä ei ole helppolukuinen kahvipöytäkirja. Nguyenin teksti on tiukan akateemista ja paikoin kiemuraista, mutta toisaalta myös hyvin viihdyttävää luettavaa. Kirjan ideana on tuoda näkökulmia pelaamisen tarkoitusperiin, siihen miksi pelaamme, miksi noudatamme peleissä annettuja sääntöjä ja niin edelleen. Kirja käsittää digitaalisten pelien lisäksi myös jossain määrin pöytäpelejä, sekä omaa näkökulmaa tukeakseen myös klassisia "Kymmenen tikkua laudalla" -tyylisiä leikkejä.

Nguyenin ajattelun keskiössä on filosofi Bernard Suitsin määritelmät peleistä ja pelaamisesta, joissa pelaamista katsotaan vapaaehtoisena toimintana, jossa haluttuja päämääriä saavuttaakseen pelaaja suostuu pelin sääntöihin. Nämä säännöt voivat olla esimerkiksi moraalisesti hyväksyttäviä tai arveluttavia, mutta niihin suostutaan, koska kaikki tapahtuu arjen sijasta pelin sisällä ja koska ymmärrämme, että pelin sisällä säännöt ovat kaikille pelaajille samat.

Kirjan alkuosa pureutuu Suitsin kirjoituksiin terävästi ja kriittisesti, mutta ottaa ajatukset sitten mukaansa ja lähtee laajentamaan niitä edelleen. Ngyuen tuntee tutkimusalansa todella laajasti, minkä ansiosta myös kirjassa siteerattuja filosofeja ja tutkijoita tuntematonkin lukija pääsee jyvälle siitä, mistä pelaamisen filosofiassa on viime vuosikymmeninä puhuttu.

Tutkijan silmin kirja on täynnä kiehtovia ajatuksia ja erinomaista tulkintaa, mutta satunnaisemmalle lukijalle kirja saattaa olla hieman raskastekoinen. Kirjan kannen koukerot kuvaavat sen sisältöä yllättävänkin hyvin: tekstissä ja ajattelussa on lukuisia erilaisia reittejä ja risteämiä ja niiden välisen suhteen ymmärtääkseen lukijalta vaaditaan myös ponnisteluja. Ponnistelu kannattaa, sillä erilaiset näkemykset pelaamisen motivaatioista, päämääristä ja myös siitä, miksi ylipäätään pelaamme pelejä ovat todella mielenkiintoisia ja hyvin pohjustettuja.

Pelien filosofia on kirja niille, jotka haluavat sukeltaa syvemmälle pelaamisen motivaatioihin ja pelaamisen filosofiaan. Se ei päästä lukijaansa helpolla, mutta antaa runsaasti vastinetta vaivalle. Kirjan suomennos ja laaja julkaisu ovat myös ehdottoman kiitoksen arvoinen asia. Toivottavasti vaativampaa luettavaa peleistä tulee populaareille markkinoille jatkossa enemmänkin.