Vuonna 2010 julkaistu alkuperäinen Black Ops esitteli pelaajille 1960-luvun kylmän sodan tarinan. Kehittäjä Treyarchin käsittelyssä yhdysvaltalaiset SAD- ja SOG-agentit testasivat vielä prototyyppiasteella olevaa aseteknologiaa. Vuonna 2012 julkaistu Black Ops II kehitti ideaa tulevaisuuden sodan teknologiasta eteenpäin. Tapahtumat veivät pelaajat vuoteen 2025, jolloin robotit ja miehittämättömät kulkupelit muuttivat sodan kulkua. Tämän vuoksi Black Ops III:n vuoteen 2065 sijoittuva sodankäynti tuntuu seuraavalta loogiselta askeleelta, eikä suinkaan päälle liimatulta kilpailijoiden plagioimiselta.
Black Ops II:n ja viime vuoden Advanced Warfaren seuraajana Black Ops III:een kohdistuvat kovat odotukset. Visuaalisen loiston lisäksi tarinatilan pitäisi tuoda mukanaan uusia ideoita, ja toisaalta verkkomoninpelin pitäisi pystyä koukuttamaan pelaajansa taas ainakin yhdeksi vuodeksi. Moninpelitaistoista ei vielä arvion kirjoittamisen aikaan saanut täyttä varmuutta, mutta Black Ops III:n yksinpeli on tarinansa osalta erittäin kunnianhimoinen. Väistyvän sukupolven konsoleiden versioissa ei valitettavasti päästä tahkoamaan yksinpelin kampanjaa lainkaan.
Treyarchin luoma kampanja loihtii pelaajien eteen 11 tehtävää kattavan maratonin toinen toistaan mielikuvituksellisimpia ympäristöjä, joissa selviäminen vaatii tilanteiden ennakointia. Mikäli olet aikaisemmin suosinut sarjassa vaikeaa Veteran-tasoa, pääset helpommilla haastetasoilla eteenpäin hieman liian helposti. Uudet lelut vihollisten löylyttämiseksi ovat niin hauskoja, että ne suorastaan kutsuvat kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja. Kannattaa siis varautua muuttamaan omaa pelityyliään useita kertoja tarinan kuluessa.
Juonen aloittava opastusjakso asettaa pelaajan mies- tai naishahmon koekaniiniksi viimeistä huutoa olevalle sotilasteknologiakokeilulle, sillä edeltävät tapahtumat ovat jättäneet hahmon kokonaan raajattomaksi. Pelaaja on käytännössä eräänlainen Robocop, ja välivideot ovat paljon velkaa elokuvaohjaaja Paul Verhoevenille. Välillä mennään kuitenkin groteskiuden puolelle ja esimerkiksi raa'an kidutuksen seuraaminen valvontakameran näkökulmasta uhkaa kääntää mahan ylösalaisin.
Sotilas on lopulta puoleksi ihminen ja puoleksi kone, ja hänet varustetaan Direct Neural Interface (DNI) -järjestelmällä, jonka avulla voidaan luoda vaikkapa erittäin realistisia harjoituksia. Sen avulla voidaan myös tutkia menneisyyden tapahtumia, ja mieleen tulevat sellaiset leffat kuin Minority Report ja Source Code. DNI on erittäin jännä idea, sillä se tuo tehtäviin enemmän syvyyttä. Sotilaat voivat vaikkapa nähdä sen, kuinka terroristit ovat toteuttaneet aikaisemmat iskunsa, mikä taas auttaa nykyisen tilanteen hahmottamisessa.
Sotilaat eivät jää vastustajistaan tappiolle myöskään fyysisellä puolella, sillä he ovat tavallista voimakkaampia ja ketterämpiä. He voivat esimerkiksi juosta pitkiä matkoja seiniä pitkin, mikä avaa uusia lähestymistapoja eri karttoihin. Eteneminen ei ole myöskään yhtä suoraviivaista kuin aiemmissa osissa, sillä tasot ovat suunnitteluiltaan aiempaa avarampia. Useissa paikoissa pärjää edelleen rynnäkkökiväärin avulla, mutta aseita kannattaa vaihdella tilanteiden mukaan. Avoimilla alueilla tarkka-ammuntakivääri nousee ylivoimaiseksi välineeksi, kun taas sisätilat puhdistuvat ketterästi konepistoolin avulla.
Mieli on kuitenkin pyssyjä mahtavampi ase, sillä DNI:n avulla sotilaat voivat manipuloida taistelukentän tapahtumia. Tarjolla on kolme erilaista kyberneettistä ydintä, jotka ovat Control, Chaos ja Mortal. Näistä ensimmäisen avulla pelaaja pystyy ottamaan robotteja hallintaansa tai sammuttamaan niitä. Chaos aiheuttaa nimensä mukaisesti kaaosta, ja sen avulla ihmisvastustajille voi aiheuttaa psyykkistä ja jopa fyysistä vahinkoa. Mortal on varmasti kaikkien niiden pelaajien mieleen, jotka pitävät hiippailemisesta ja lähitaistelusta. Ytimen valinnalla on suuri merkitys siihen, miten erilaisia tilanteita kannattaa lähestyä. Tykkitornit voi kääntää vihollisia vastaan, robotit saa sammumaan aiheuttamalla ylikuumenemisen ja solttujen päälle voi lähettää valtavan parven ötököitä. On erittäin hauskaa kokeilla, kuinka erilaisilla tavoilla tilanteista voi oikein selvitä.
Rajojaan kannattaa myös koetella, sillä jokaisessa tehtävässä on tarjolla 16 erilaista saavutusta, joissa esimerkiksi täytyy tappaa tietty määrä vastustajia seinällä juostessa, tai läpäistä tietty osa kentästä pelkästään yhdellä lippaallisella panoksia. Näiden suorittamisesta palkitaan ekstroilla, joiden avulla hahmostaan voi muokata entistäkin persoonallisemman.
Black Ops III yrittää selvästi vastata fanien vaatimuksiin. Omaa identiteettiään voi korostaa hahmonsa muokkaamisella ja vaikkapa maalammalla pyssyt humoristisilla kuvioilla. Toisaalta tehokkuus on avain voittoon, ja mutkista voi muokata aika vapaasti juuri omaan pelityyliin sopivat tappovälineet. Oman profiilin halinnoiminen hoidetaan turvatalosta, joka toimii eräänlaisena toiminnan keskuksena. Siellä voi ihailla keräilystä napsahtaneita saavutuksia, lukea lisää tietoa pelin maailmasta ja vaikka vertailla kyberneettisiä ytimiä keskenään. Turvatalosta löytyy myös virtuaalinen treenikenttä, jossa taistelutaitojaan voi hioa ennen moninpeleihin tai kampanjaan hyppäämistä.
Call of Duty -sarjaan kuuluvat nykyään erottamattomasti myös zombit, eikä epäkuolleita ole unohdettu tälläkään kertaa. Shadows on Evil kertoo epätavallisten kumppanien tarinan ja meno muistuttaa film noir -tyyppistä komediaa. Mukana on jälleen kuuluisia näyttelijöitä ja äänensä peliin ovat antaneet Jeff Goldblum, Heather Graham ja Ron Perlman. Vaudevillemäiset suoritukset yhdistettynä kekseliäisiin sutkautuksiin tekevät zombien lanaamisesta hersyvän hauskaa. Hahmot voivat muuttua myös lonkerohirviöksi ja silloin zombit saavat todella kovaa kyytiä. Pelimuodossa on tälläkin kertaa tarkoituksena säilyä mahdollisimman kauan hengissä ja tavoitella sitä alati kauemmas karkaavaa parasta pistemäärää.
Moninpelin puolella uudet liikkumismuodot eivät tunnu niin uusilta kuin voisi kuvitella. Itse asiassa Call of Duty: Advanced Warfaren jälkeen liikkuminen tuntuu jopa hieman rajoitetulta. Sen sijaan tarjolla on tasapainoinen matka kohti kaikkien yhdeksän eri hahmoluokan hankintaa ja hallintaa. Viimeinen aukeaa vasta tasolla 46. Hahmoluokat tai spesialistit ovat melkoisia supersankareita, tosin eivät ne sentään pärjää Destinyn Guardianseille. Tarjolla on esimerkiksi salamyhkäinen jousimies Outrider, sähköllä leikkivä Prophet ja ase-ekspertti Seraph, joka voi pamauttaa vihollisensa hengiltä yhdellä kudilla. Spesialistien persoonallisuuksia korostetaan taisteluissa kekseliäällä dialogilla. Jos kyseessä olisi Battlefield-sarjan peli, olisin huolestunut. Sen sijaan Call of Dutyn turboahdettuihin matseihin tällaiset temput sopivat hyvin.
Moninpelin ominaisuuksien opetteluun täytyy varata runsaasti aikaa, mutta palkinnoksi saa uskomattoman syvällisen kokemuksen. Jokaisella yhdeksällä Spesialistilla on kaksi erikoistumista, jotka avataan samoilla esineillä kuin aseet ja niiden erikoisosat. Yksi voi esimerkiksi aseistaa itsensä joko kranaatinheittimellä tai erikoisella haarniskalla, josta luodit kimpoilevat villisti joka suuntaan. Aika ikävä yllätys, mikäli sattuu tyhjentämään tähän kaverin lippaallisen konepistoolin luoteja, joista yksi sitten kimpoaa takaisin omaan otsaan. Kaikki nämä erikoistumiset vaikuttavat hauskoilta, mutta en osaa vielä kommentoida niiden tasapainoa. Ehkä jotkut paljastuvat liian voimakkaiksi ja niitä säädetään myöhemmin hieman heikommiksi. Tärkeintä on kuitenkin se, että nämä yhdeksän hahmoa tuntuvat todella erilaisilta toisiinsa verrattuna.
Muokattavien pyssyjen ja erikoiskykyjen rinnalla elävät edelleen tutut perk-kyvyt, joiden avulla voi vaikka piiloutua vastustajien tutkilta. Mukana on uusiakin perkkejä, ja yksi tällainen on eräänlainen Hämähäkkimiehen vaisto, joka kertoo kun lähistölle hairahtuu vihollisia. En lähde edes arvailemaan erilaisten yhdistelmien määrää, mikäli mukaan lasketaan kaikki mahdolliset aseet, hahmoluokat ja perkit.
Call of Duty: Black Ops III olisi äärimmäisen kova paketti jopa ilman moninpeliä. Tuotantoarvot ovat äärimmäisen kovat ja Treyarch onnistuu jälleen tuomaan tuoretta eloa pitkäikäiseen sarjaan. Uskaltaisin jo tässä vaiheessa väittää, että kyseessä on tämän konsolisukupolven hiotuin pelikokonaisuus, josta ei löydy juurikaan säröjä edes julkaisupäivänään. Toki kokemusta täydennetään myöhemmin lisäosilla, mutta tässäkin muodossaan se tarjoaa runsaasti tekemistä sekä yksin- että moninpelaajille.