Call of Duty: Black Ops 6 liikkuu niin eteen kuin kaikkiin muihinkin suuntiin

Call of Duty: Black Ops 6:n liikkumisessa se niin sanottu Omnimovement on merkittävä päivitys aiempaan verrattuna. Kehittäjät ovat tänä vuonna keskittyneet siihen tärkeimpään asiaan eli pelattavuuteen.

Call of Duty: Black Ops 6 on siis nähty, mutta pelattavuudesta en osaa kertoa, vielä. Uskon kuitenkin, että pelistä on tulossa mahtava. Mutta ennen sitä lyhyttä pelattavuuden näkemistä pääsin kuuntelemaan 90 minuutin mittaista esitystä useammaltakin kehittäjältä, ja pelihän on ollut yli neljä vuotta kehityksessä. Luvassa on toki se tarinatila, moninpeli ja Zombies. Tärkeää on se, että pelaamisen täytyy tuntua Black Opsilta, ja samalla tässä käynnistetään Call of Dutyn uusi aika.

1990-luvun tunnelma tuntuu asianmukaiselta, ja omalla tavallaan retrolta. Bill Clinton, George Bush, Margaret Thatcher ja Prodigyn Firestarter. Pelattavuus on juuri sellaista kuin on odotettu, mutta painopiste on enemmän monipuolisissa tehtävissä ja pelaajan tekemissä valinnoissa. Tai siis niin ainakin luvataan.

Black Ops 6:n tarina kiinnostaa siis jo lähtökohtaisesti. Nyt on vuosi 1991, ja historiallisista tapahtumista innoitutaan, mutta pääosassa on kuitenkin fiktiivinen maailma, jota on rakennettu vuosien ajan. Ero on taustatapahtumissa. Maailman huomio on kiinnittyneenä Persianlahden sotaan, joten mustien operaatioiden tekijät ovat omillaan, ja jopa omiensa jahtaamia. Yksinpelin keskeisiä teemoja ovat tapahtumapaikat, tehtäväsuunnittelu ja pelaajalla käytössä olevat välineet.

Tehtävässä Capitol Station vietetään gaalailtaa Washington D.C.:ssä, ja pelaaja voi halutessaan kiristää senaattorin vaimoa, tai ehkä toimia valepukuisena toimittajana. Käytössä on 90-luvun versio radio-ohjattavasta RC XD -autosta, joka saa paljon tuhoa aikaan mukaan laitetulla C4-räjähteellä.

Irak-tehtävä sen sijaan tapahtuu puoliksi avoimessa maailmassa, jossa pelaajalla on vapautta lähestyä tehtävän suorittamista eri tavoilla. Tällainen pelaamistapa on toteutettu peleissä aiemmin monella tavalla väärin, joten toivottavasti nyt ei käy niin. Yhdessä tehtävässä Delta Force koettaa päästä käsiksi yhteen Saddam Husseinin piilopaikkaan aavikolla. Mukana on kohteeseen hakeutuva veitsi, joka voi lopuksi räjähtää. Niin ja sylitietokoneella voi kutsua ohjuksia kohteeseen.

Call of Duty: Black Ops 6:n liikkuminen ja sen animointi on suunniteltu uudelleen alusta alkaen. Tämä oli pakollista, jotta liikkumisen eri osia voidaan saumatta ketjuttaa peräkkäin. Nyt voi juosta kaikkiin suuntiin, ja sama koskee niin liukumista kuin sukeltamista puhumattakaan makuuasentoon menemisestä vauhdilla. Niin ja ilmassa voi kääntyä ympäri, ja ryhtyä tulittamaan taakseen.

Kaikki näyttää poikkeuksellisen hyvältä, joskaan tuntumasta en voi sanoa vielä mitään. Pelaajilla kestänee hetki oppia siihen, miten paljon erilaisia mahdollisuuksia tämä uusi liikkumistapa tarjoaa. Forza Motorsportista innoittuneena mukana on Intelligent movement, eli siis ympäristön kanssa vuorovaikuttaminen vaatii aiempaa vähemmän nappien painalluksia ja liikkumista. Peli siis ennakoi, mitä pelaaja haluaa tehdä. Ajatus on kiinnostava, kunhan se ei tee eroa siihen, miten moninpelissä ihmiset suoriutuvat. Simulaattoripelien malliin pelaaja voi itse valita, missä määrin avusteet ovat käytössä.

Toinen muutos on, miten ruumiit, kamerat ja aseet reagoivat fyysisesti tilanteisiin. Tämä tarkoittaa liikemäärää, voimaa ja niin edelleen. Osumakohtia on nyt neljän sijasta yhdeksän, ja päivitetty dynamic deathcam näyttää aiempaa parempia taltiointeja.

Uusien lisälaitteiden ohella mukana on 1990-luvun aseita, kuten Ames 85 ja Kompackt 92 läpinäkyvällä lippaalla. Jackal PDW, XM4, Marine SP ja 9 mm PM-käsiase tuo mieleen Pierce Brosnanin James Bondin.

Hahmonkehityksen osalta Classic Prestige tekee paluun pelaajien toiveesta. Mukana on 55 tasoa niin kuin nytkin, ja lisäksi 10 erilaista Classic Prestige -kierrosta palkintoineen. Sitten aukeaa lopullinen Prestige Master ja 100 lisätasoa palkintoineen. Edellä mainittu ei ole sidoksissa kausittaiseen sisältöön.

Ensimmäistä kertaa Call of Dutyn HUD on yksilöitävissä omien halujen mukaan. Kartan paikka ja muut sen sellaiset ovat määritettävissä, ja kokoakin voi muuttaa. Tämä on hieno juttu, ja esimerkiksi suoratoistajat tulevat varmasti ominaisuutta hyödyntämään.

Moninpeli näyttää olevan edelleen helposti lähestyttävä ja kiinnostava. Enemmän on panostettu sisältöön, yksinkertaistettuun aulajärjestelmään ja monipuolisuuteen. Mukana on uusia erikoistumisia, haastemerkkejä ja lisää "loadouteja", erilaisia tilastoja ja niin edelleen. Eikä unohdeta Diablon innoittamia Enforcer Perkejä. Theatre Mode tekee sekin paluun, kuten myös Best Play.

Henkilöhahmojen kaksi ryhmittymää ovat Rogue Black Ops (Troy Marshall, Yara, Bayan, Westpoint, Nazir ja Ratcliff) ja Crimson One (Alejo, Caine, Stone, Niran, Daily ja Volta), jotka kohtaavat julkaisussa 16 uudessa kartassa. 12 on klassista kolmen linjan menoa tyyliin 6v6, ja neljä on sitten pienempää Strike-karttaa 2v2. Moninpeli tapahtuu tarinallisesti sen kampanjan jälkeen.

Eriin luottava Zombies tekee paluun. Se jatkaa Dark Aether -tarinaa Dr. Peckin kanssa, joka matkaa veneellä tapaamaan vanhoja tuttuja (Grigori Weaver, Elizabeth Grey, Mac Carver ja Maya Aguinaldo). Kaksi uutta karttaa ovat Liberty Falls Länsi-Virginian Appalakkien vuoristossa, ja Terminus; Blacksite 13.

Toisin sanoen paperilla kaikki näyttää oikein lupaavalta. Uudistuksia ja laajennuksia on tehty fanien toiveiden mukaan. Harmillisesti sitä varsinaista pelaamisen sisältävää testihetkeä joudutaan vielä odottamaan.