Suurin osa pelaavasta kansasta ei koe tarvetta lukea arvioita tehdäkseen ostopäätöksen uudesta Call of Dutysta. Kuluttaja tietää mitä saa ostaessaan Call of Dutyn, vaikkakin Black Ops -sarja tunnetaan siitä, että se yrittää ajoittain tehdä jotain uutta. Tämä on pääasiassa totta myös Call of Duty: Black Ops Cold Warissa. Poikkeuksen tekee kuitenkin tarina, ja sekin hyvällä tavalla.
Luvassa ei ole tunteisiin vetoavaa syvällistä seikkailua, mutta paljon vaihtelua, loistavaa rytmitystä ja mielenkiintoinen juoni. Näillä eväillä kylmän sodan agenttidraama toimii. Tällä kertaa pelaaja todella on osa tarinaa. Hahmoeditorissa tehtyjen valintojen perusteella käydään ihmisten kanssa erilaisia keskusteluja, pelaaja voi valita mitä sanoo joissakin tilanteissa, ja joskus voi halutessaan suorittaa molemmat tarjolla olevat vapaaehtoiset tehtävät. Pelaaja on mukana maailmassa, ja valinnoilla on seurauksensa. Lisätiedon kerääminen houkuttelee, sillä se syventää jo entisestään kiinnostavaa maailmaa, ja ajoittain muuttaa tarinan kulkuakin. Ei kuitenkaan samassa mitassa kuin Mass Effectissä tai Telltale Gamesin peleissä, mutta enemmän kuin tarpeeksi rohkaisemaan pelaamaan vielä kolmannen kerran nähdäkseen sen kolmannen ja viimeisen lopun.
Pelattavuus on vaihtelevaa, sillä yksikään tehtävä ei ole samanlainen kuin jokin toinen. Vietnamin viidakoissa otetaan jousella kohteita hengiltä äänettä, helikopterilla lentäessä räjäytetään kaikki, KGB:n päämajassa on tarkoitus liikkua paljastumatta ja niin edelleen. Käytettävissä olevat välineet ovat monipuolisia, mutta laatu ei ole kärsinyt määrän myötä. Melkein jokainen ase tuntuu ja kuulostaa mahtavalta, ja tämä tietenkin on läsnä kaikissa muissakin pelimuodoissa.
Moninpeli puolestaan on juuri sitä, mitä siltä osaa odottaa. Ei enempää eikä vähempää. Black Ops Cold Warin moninpeli tuntuu hitusen sujuvammalta kuin Modern Warfaren vastaava. Oletusarvoisesti terveyspalkit ovat näkyvissä. Mukana on vanhoja tuttuja kuten minimappi, Create-A-Class ja uudempaa tarjontaa edustavat Scorestreak ja Gunsmith.
Pelimuodoista VIP Escortin hauskuus riippuu vahvasti siitä, millä kartalla sitä pelaa. Isommilla kartoilla meno ärsyttää, mutta pienemmissä kentissä se on paikallaan. Moinen niin vahvasti yhdessä pelaamista painottava pelimuoto ei oikein sovi Call of Dutyyn. Combined Arms ja Fireteam puolestaan tarjoavat vauhdikasta toimintaa kokoluokassa 24 ja 40 pelaajaa. Kentissä olevat ajokit lisäävät uuden ulottuvuuden pelaamiseen, joten Battlefieldin ystäville on niin ikään tarjolla jotain.
Armada on edelleen suuri suosikkini, koska se yhdistää kapeita käytäviä ja pitkän matkan etäisyyksiä. Kaikki kartat eivät onnistu yhtä hyvin. Crossroadsissa on liikaa avoimia alueita, ja NATOn tukikohta Garrison sisältää liikaa paikkoja väijytyksiin ja nurkassa istumiseen.
Zombies on tällä kertaa se kummallisin osuus arvioida ennen pelin julkaisua. Oma suosikkini on lahdin ohella tutkia ympäristöä, ja ottaa selkoa erilaisista kerättävistä tavaroista. Pahikset eivät enää vain pudota tavaraa niin kuin ennen. Ne saattavat pudottaa myös aidosti hyödyllistä roinaa, sillä pelimuotoon on lisätty oma loot-mekaniikka. Näin ollen sattuma saattaa pelastaa pulasta tiukassa paikassa. Mukana on mahdollisuus tuoda oma moninpelisoturinsa varusteineen Zombiesiin, perk-kykyjä on muutettu, ja nyt on mahdollista kutsua poiskuljetus, jos tilanne uhkaa karata käsistä.
Pelissä on muutakin pettymystä aiheuttavaa kuin se, ettei Zombiesissa ja moninpelissä ole mitään uutta. Kaikissa pelimuodoissa on vielä mukana runsaasti teknisiä ongelmia. Ajoittain latausruutu jää päälle ikuisesti, valaistus on mitä sattuu ja tekoäly saattaa tehdä typeryyksiä.
Ongelmistaan huolimatta Call of Duty: Black Ops Cold War on hieno peli. Tarina on suorastaan loistava. Lisäksi aseet tuntuvat mahtavilta, ja myös kuulostavat siltä. Mukana on joukko kivoja uusia moninpelikarttoja, ja Zombiesissa on nyt mukana oma loot-mekaniikkansa. Call of Dutyn ystävillä on edessä runsaasti mukavaa ajanvietettä, kunhan vain osaa antaa tekniset ongelmat anteeksi ainakin julkaisussa.