Call of Duty -sarjan identiteettikriisi: Onko Modern Warfare 4 ratkaiseva hetki maailman suurimmalle ammuskelupelille?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Sähköposti *

Nimi *

Call of Duty on ollut pelimaailman vakiintunut osa jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta 25-vuotisjuhlavuoden lähestyessä tämä kerran niin pysäyttämättömältä vaikuttanut sarja on joutunut hieman tienristeykseen. Toki se on kompastellut aiemminkin (Black Ops 4, katsomme sinua), mutta Activisionin nykyinen tilanne tarkoittaa, että tämän vuoden COD-sarjan osan on joko vedettävä se takaisin kuilun reunalta tai nähtävä sen kerran rautainen ote FPS-genrestä murskautuvan kuin Elden Ring.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa hieman kaukaa haetulta, COD on todellakin pulassa. Sarja on epävakaalla pohjalla menettäessään pelaajia joukoittain kilpailijansa Battlefieldin nousun vuoksi sekä Game Passin hinnankorotuksesta johtuvan 300 miljoonan dollarin tappion vuoksi. Mutta COD:n ongelmat ulottuvat hieman syvemmälle, sillä nämä ovat vain seurauksia oireista, jotka ovat juurtuneet syvälle sarjaan viime vuosina.

Aikanaan ehdottomana sotilas-FPS:nä tunnettu peli, joka ylpeili napakalla ohjauksella, kiivaalla tulitaistelulla ja sotilaallisen fantasian huipuna olemisella, on vähitellen muuttunut peliksi, jossa on kaikkea. Live-palveluelementtien, battle royale -pelimuodon ja Fortniten kanssa kilpailevien skinejen ansiosta Call of Duty on muuttunut täysin erilaiseksi kuin se oli vuonna 2006, ja se kärsii nyt identiteettikriisistä. Pyrkiessään miellyttämään kaikkia se ei näytä nyt vetoavan kehenkään.

Mutta on olemassa keino kääntää tilanne.

Prestigen takaisin saaminen

COD

:lle

ei ole vierasta painaa nollauspainiketta, mikä on tässä tapauksessa tarpeen. Se palasi juurilleen kerran vuonna 2019 Modern Warfare -uudistuksen myötä, ja se sai kriitikoilta loistavan vastaanoton. Sen on tehtävä niin uudelleen, ei vain kampanjansa, vaan myös pelimekaniikkansa osalta. Sen on oltava - jonkin verran - realistinen sotilasammuntapeli, jollainen se oli kaksikymmentä vuotta sitten.

Ensinnäkin omnimovementista on tullut sarjalle eräänlainen itse aiheutettu haava. Kun se esiteltiin Black Ops 6:ssa vuonna 2024, se tuntui tuoreelta. Pelaajilla oli yhtäkkiä käytössään kokonaan uusi liikevalikoima, mikä sai pelin tuntumaan aivan uudelta. Mutta ei kestänyt kauan, kun try-hardit ja hikoilijat muuttivat sen kauheaksi. Ja Black Ops 7:ssä sinulla on yhtäkkiä lobbyt täynnä parkour-asiantuntijoita, jotka liukuvat, juoksevat seinillä ja yleensä tekevät elämästä kurjaa kaikille muille, jotka eivät ole onnistuneet hallitsemaan ja hyödyntämään sitä.

Kausikortit ja Warzone eivät todennäköisesti katoa mihinkään, mutta ainakin tarvitaan skin-suodatin. Kaikki eivät tule pelaamaan COD:ta haluten nähdä Teenage Mutant Ninja Turtlesin ottavan mittaa Terminatorista ennen kuin Nicki Minaj ja Homelander hoitelevat heidät kolmannella osapuolella.

Activisionin kannattaisi ehkä myös puuttua villiin huijaamisongelmaansa sen sijaan, että se vain puhuu sitoutumisestaan "johdonmukaiseen toimintaan". Tuo tuore Surfsharkin tutkimus ärsytti Activisionia todella, mutta kun huijaaminen on ollut yleistä sarjassa jo vuosia, monet ovat jääneet miettimään, mitä nämä johdonmukaiset toimet tarkoittavat sen lisäksi, että yritetään näyttää toimivalta, kun joku huomauttaa ilmeisestä asiasta.

Entä sen kampanja? Vaikka moninpeli on se, mikä saa suurimman osan pelaajista jatkamaan Call of Duty -pelaamista, on olemassa merkittävä joukko faneja, jotka haluavat pelata peliä yksinpelikokemuksen vuoksi. Jotkut meistä ovat hieman introvertteja, ja se on ihan okei (ja ehkä meillä ei enää ole aivan entisenlaisia reaktioaikoja ja ranteemme naksuvat kuin geiger-mittarit). Paluu Michael Bay -tyyliseen kampanjaan olisi täydellinen. Jotain, jossa on se toimintaelokuvan jännitystunnelma, täynnä jännitystä ja kruunattuna upeilla kohtauksilla. Ei niitä kauheasti uudelleenpakattuja ja laiskoja "Open Combat Missions" -tehtäviä, joilla he yrittivät päästä pälkähästä ei kerran vaan kahdesti.

Itse asiassa, miksi ei otettaisi Michael Bayta mukaan, hän työskentelee jo elokuvan parissa, joka on kirjaimellisesti otettu otsikoista: Operation Epic Fury, elokuva, joka kertoo tarinan niistä Yhdysvaltain lentäjistä, jotka äskettäin ammuttiin alas Iranissa. Saattaa olla hieman myöhäistä ottaa hänet mukaan tänä vuonna, ja hän näyttää olevan itsekin hieman kiireinen, mutta ehkä ensi vuonna, varsinkin kun COD:lle näyttää olevan toivon pilkahdus Modern Warfare 4:n julkistuksen myötä.

Infinity Ward on palannut, ja muita syitä toivoon

Activision on siirtymässä pois Black Opsista kahden vuoden julkaisuvaiheen jälkeen ja palaa nyt Modern Warfaren pariin neljännellä osalla, joka sijoittuu Koreaan. Se ei ainoastaan lupaa tuoda takaisin sellaista kampanjaa, jota fanit ovat kaivanneet, vaan se lupaa myös keskittyä enemmän tavallisiin sotilaisiin kuin Taskforce 141:n erikoisjoukkojen operaattoreihin. Tästä huolimatta upean viikset omaava kapteeni Price palaa, mutta näyttää siltä, että hänellä voisi olla tällä kertaa melko odottamaton rooli. Peli on myös kunnollinen yksinpeli ja pelattavissa vain offline-tilassa.

Saatamme myös nähdä paluun maltillisempaan liikkumistyyliin, sillä Infinity Ward näyttää siirtyvän pois omnimovementista ja seinähyppelyistä kohti jotain realistisempaa, mutta silti "mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa".

Sen lisäksi Activision on ottanut kantaa myös skiniin liittyvään ongelmaan. Pian pelin julkistuksen jälkeen X:ssä julkaistussa lausunnossa Infinity Ward korosti nopeasti, että heidän tavoitteenaan on säilyttää Modern Warfaren autenttinen tunnelma ja että "tämä koskee myös kosmeettisia elementtejä ja yhteistyöprojekteja. Olemme sitoutuneet pitämään pelin realistisena." Älä siis odota joutuvasi taistelemaan Bugs Bunnyn tai Ice Spicen kanssa, kun peli julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Odotamme, että kaikki huokaisevat helpotuksesta.

Liian suuri kaatumaan?

Tietenkin kaikki tämä on syy siihen, miksi Modern Warfare 4 tuntuu niin ratkaisevalta hetkeltä sarjalle. Suuria lupauksia annetaan, mutta Infinity Wardin on vielä lunastettava ne. Call of Duty ei ole vaarassa kadota yhdessä yössä; se on edelleen yksi pelialan suurimmista nimistä. Mutta se ei voi enää luottaa pelkästään maineeseensa. Battlefield on löytänyt jälleen jalansijansa, pelaajat ovat yhä valikoivampia sen suhteen, mihin he käyttävät aikaansa ja rahaansa, ja sarjaa kohtaan tunnettu hyväntahtoisuus on rapautunut vuosien kyseenalaisista päätöksistä.

Toinen Black Ops 7:n kaltainen kiistanalainen julkaisu ei tappaisi Call of Dutyta, mutta se voisi vahvistaa entisestään käsitystä, että sarja ei enää ymmärrä, mikä teki siitä alun perin erityisen. Modern Warfare 4:n ei tarvitse olla vain hyvä; sen on muistutettava pelaajille, miksi COD:sta tuli alun perin sotapeleiden kuningas. Jos se ei onnistu, se saattaa tuomita itsensä hitaaseen kuolemaan, kuten Medal of Honor. Muistathan sen, eikö?

Jos olet optimistinen tämän vuoden COD:n suhteen, miksi et tutustuisi käytännön kokemukseemme pelistä - hän näyttää olevan siihen varsin tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa vuosiin Call of Duty näyttää tietävän jälleen, mitä se haluaa olla. Jää nähtäväksi, pystyykö MW4 lunastamaan tämän lupauksen, mutta merkit ovat varmasti rohkaisevampia kuin ne ovat olleet pitkään aikaan.